Korpelan sepp?

The Project Gutenberg EBook of Korpelan sepp?, by Heikki Meril?inen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Korpelan sepp?
Author: Heikki Meril?inen
Release Date: August 22, 2005 [EBook #16582]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KORPELAN SEPP? ***

Produced by Tapio Riikonen

KORPELAN SEPP?
Kirj.
Heikki Meril?inen
Werner S?derstr?m Osakeyhti?, Porvoo, 1909.

I LUKU.
Harmaana, raskaann?k?isesti pulppuilevana patsaana nousi kes?illan tyyneen korkeuteen savu Erkkil?n karjatarhaan tehdyst? suitsusta. Talon lehm?t siin? hyv?ss? sovussa kierteliv?t suitsua, mutta Marian lehm??, joka oli muualta ostettu, vihasivat kaikki eik? se uskaltanut tulla l?hellek??n, vaan t?ytyi v?rj?tell? ulompana. Toisista lehmist? eronneet hy?nteiset ker?ytyiv?t h?nen ymp?rilleen, niin ett? yhten? pilven? p?risi ja surisi paarmat, tuppipaarmat, t?kkij?iset, k?rp?set ja monenmoiset hy?nteiset. Eik? ne v?h??k??n h?lvenneet, vaikka lehm? hoikalla h?nn?ll??n my?t??ns? huiski, kopisteli jalkojaan maahan ja puisteli p??t??n niin ett? suuret korvat l?pisiv?t kasvop?ihin.
Mutta Maria tuli nyt tarhaan, aholta ker?ttyj? kannonpalasia kainalossa ja kuiva tuohik?ppyr? k?dess?. Lehm? kun arvasi Marian nyt olevan suitsuntekohommissa, niin se yst?v?llisesti myristen l?hti juoksemaan Marian luokse.
Maria, n?hty??n lehm?ns? pilven? h??riv?n hy?nteisparven h?tyytt?m?n?, ry?ps?hti maahan polvilleen ja edess??n olevan pienen kannon juureen teki tuomistaan kannon palasista ja tuohik?ppyr?st? tulen ja kattoi sen maasta kynsimill??n sammalilla ja turpeilla, joten se rupesi tupruttamaan sakeaa, harmaata savua. T?t? savua nyt Maria esiliinallaan huiskautti vieress??n seisovan lehm?ns? yli, ett? siit? hy?nteiset eroaisivat, ja silloinpa ne p?risten l?htiv?tkin korkeuteen ja h?visiv?t sille tielle, ettei n?kynyt eik? kuulunut yht??n.
Nyt lehm? koetti osottaa kiitollisuuttaan Marialle nuoleskelemalla t?m?n k?si?, kyyn?sp?it? ja lanteita ja mit? vaan kerkisi. Mariakin kynsien lehm?ns? korvallisia ja taputellen sen kasvoja puheli: "Sin? Maatikki, minun oma Maatikkini! sin? olet yht? orpo ja turvaton kuin min?kin. Sinun t?ytyy pel?t? kaikkia muita ja olla allakynsin kuten minunkin. Ei ole sinullakaan edes sarvia, joilla puolustaisit itse?si. Ja mit?p? etua olisi sinulle enempi kuin minullekaan itseni puolustuksesta; saisit vaan ylivoiman ?rsytetyksi itse?si vastaan. Niin... Me olemme huonemiehi?, toisten armoilla el?ji?, meid?n on aina toteltava. No, no, el? nyt niin kovasti nuole sill? karkealla, suurella kielell?si, ihan hajalle kaahnutat minun vaatteeni... Voi, voi, kun sinulla nyt on lysti, kun p??sit sy?p?l?isist? vapaaksi. Oikein silm?sikin panet melkein umpeen, nuo suuret paksuluomaiset silm?si, ja nuokin suuret korvasi lupsahtelevat hermotonna siin? minua nuollessasi. Voi, voi, kun sin? kuhnutat niin kovasti! Vaan enh?n voi sinua kielt??, kun sin? muuten et voi minulle hyvyytt?si osottaa."
Nyt kuitenkin suitsun p??ll? olevat sammalet ja turpeet paloivat tuhkaksi ja tuli p??si vapaasti liekehtim??n, joten savu muuttui kuumuutta henkiv?ksi siniseksi kitkuksi. Nyt Maria kokosi liekehtiv?t kannon palaset koommaksi, peitti ne uusilla turpeilla ja viel? kerran taputeltuaan Maatikkia kasvoille l?hti taloon, tullakseen sielt? v?h?n ajan per?st? lyps?m??n.
Mutta nyt kun Maatikin suitsu rupesi tupruttamaan paksua savuaan ja talon lehmien suitsusta oli jo savu v?s?ht?nyt, niin yksi talon lehmist? l?hti tulla lurjottamaan Maatikin luokse ja tullessaan jo mulisteli verest?vi? silmi??n, n?ytt??kseen Maatikille ett? suitsu on j?tett?v? h?nelle. T?m?n mulistelemisesta ei Maatikki kuitenkaan ollut tiet??kseenk??n, m?rehti vaan rauhallisena ja olisi antanut sen tulijan tulla toiselle puolen suitsua. Mutta se tulija tapansa mukaan t?ytt?si Maatikkiin k?siksi, osottaen suuret sarvensa Maatikin kylke? vasten. Maatikki ei nyt v?istynyt, py?r?hti vaan p?in ja rupesi vastustamaan ja vihasta m?risten puski vastustajaansa. Vastustaja, kun aina oli n?hnyt Maatikin pakenevan, ei kuitenkaan antanut per??, vaan rynnisti yh? vaan uhemmin. T?ss? temmellyksess? joutuivat Maatikin etujalat suitsuun. Suuttuneena vastustajalleen ei se tullutkaan tarpeellisessa silm?nr?p?yksess? hyp?nneeksi pois, vaan sitten vasta kun tunsi polttavan, syd?ntyi enemm?n ja teki viel? hurjemman rynnistyksen, mill? voittikin vastustajansa. Vihasta ?listen meni viimeksimainittu monta kymment? askelta yhten? jakkarana ja jalat kyntiv?t syvi? vakoja ahon kamaraan.
Voitettuaan vastustajansa Maatikki tunsi tuskan jaloissaan ja puhalti raskaan henk?yksen, tullen levottomaksi. Sitten rupesi juoksentelemaan ymp?ri ahoa ja tuskan yltyess? l?hti laukkailemaan. Pani kielens?kin pitk?lle ja kummallisesti m?risten laukkaili, kiihtyen yh? enemm?n kun tunsi tuskan jaloissaan suurenevan.
T?m?n n?kiv?t talon lapset tullessaan talon lehmien suitsua korjaamaan ja juoksivat Marian huoneeseen. Maria oli juuri l?htem?ss? lyps?m??n, kun lapset, py?rein silmin, melkein huutaen, sanoivat: "Meid?n Sunteri puski Maatikkia ett? se poltti jalkansa ja laukkailee tuolla aholla."
Sen kuultuaan Maria meni kuin ukkosen ly?m?. Hehkuvan punakat kasvot meniv?t melkein mustiksi, lypsinkiulu putosi k?sist? ja tuskainen huudahdus kuului: "Herra Jumala sent??n!" T?m?n sanottuaan l?hti ik??nkuin mielet?n juoksemaan sinne lehmitarha-aholle ja n?hdess??n Maatikin kieli pitk?ll? ja ?listen laukkailevan sinne t?nne, huusi: "Maatikki, Maatikki! Minun rakas Maatikkini, mik? sinulle on tullut!"
T?t? ei Maatikki kuitenkaan n?ytt?nyt kuulevan, laukkasi vain kuin j?rjet?n. Mutta viimein h?n sy?ksyi pitk?kseen aholle, miss? tuskaisesti ?hkien kimputti etujalkojaan, niin ett? koko ruumis liikkui sen mukaan, ja kielens? ty?nsi yh? pitemm?lle ja v?liin m?r?hteli entist? kamalammasti.
Nyt Maria riensi Maatikin luokse. Mutta n?hty??n, ett? kumpasestakin etujalasta olivat kaviot l?hteneet ja ett? veri roiski kyntyr?isist?, l?i k?si??n toisiinsa ja hampaat kirahtivat yhteen.
Maria tunsi nyt koko ruumiinsa vapisevan niin ett? luuli luhistuvansa maahan. Pieksi vaan k?si??n yhteen kuni mielet?n eik? ymm?rt?nyt mit? tehd?; ei edes voinut menn? puhuttelemaan Maatikkia, se kun ihan mielett?m?n n?k?isen? kiemurteli, pieks?en ja kimpsuttaen jalkojaan, joista veri yh? roiski kauvas ymp?rille. Maria v??nteli ja v?liin pieksi k?si??n yhteen ja vapisemisen pakosta hoiperteli sinne ja t?nne, ja yhteen kiristyneitten hampaitten raosta ik??nkuin v?kisten tunkeutui katkeamattomat voivotukset.
Tuokion kuluttua h?n kuitenkin melkein itse tajuamattaan l?hti juoksemaan peltojen perill? kynt?m?ss? olevan talon is?nn?n luokse, joka n?hdess??n Marian ihan mielett?m?n n?k?isesti juoksevan sinnep?in ja kuultuaan h?nen tuskaiset katkeamattomat voivotuksensa seisotti hevosensa ja Marian viel? ollessa kaukana huusi: "Mik? on tullut? Onko joku kaivoon pudonnut? Vai mik?? Onko tuli irti?"
"Maatikilta on kaviot l?hteneet", kuului Marian suusta h?t?isesti melkein huutavat sanat, jonka sanottua p??si parahtava itku.
Is?nt? painoi auransa syv??n, nakkasi suitset aitaan kiinni, jota tehdess??n sanoi: "No Jumala n?hk??n, mik? kumma silt? nyt on kaviot vienyt!" Sen sanottuaan l?hti juoksujalassa katsomaan sit? tapausta. Silm?t renkaisillaan, ett? valkeaiset n?kyiv?t ymp?ri ruskeitten silm?ter?sten, l?heni h?n Maatikkia, joka t?ll? v?lill? oli noussut ja laukannut toiseen paikkaan ja kaatunut uudestaan samalla tavalla pieks?m??n itse??n.
Maatikin luokse tultuaan is?nt? punalti suurta takkutukkaista p??t??n ja sanoi: "Siit? on lehm? mennyt. T?ytyy lopettaa sen tuskat." Sen sanottuaan juoksi suuren kirveens?, jonka hamaralla voimainsa takaa iski Maatikin otsaan, jolloin kaikki j?senet lavahtivat liikkumattomiksi. Nyt is?nt? tempasi tupestaan ter?v?n veitsens? ja kahdella vihlauksella aukasi Maatikin rinnan, josta kohisevana koskena l?hti tulemaan mustanruskea veri.
T?m?n tehty??n is?nt? rupesi kiireimm?n kautta toimittamaan Maatikkia lihaksi, eik?p? siin? ollutkaan pitk? aika ennenkun Maatikista oli nahka tangolla ja lihat suolassa.
Maria ei t?t? voinut n?hd?, meni vaan y?vuoteelleen ja siin? kiemuroiden ja k?si??n v??nnellen itki ja hoki: "Voi, voi Maatikki parkaa! Voi, voi Maatikki parkaa!"
H?n ei nukkunut koko y?n? ja silm?t olivat turvoksissa itkusta. Kun muutakaan ei osannut tehd?, niin talon em?nn?n menty? aamulypsylle meni h?n karjatarhaan hyvittelem??n lehmi?. Kynsistelless??n em?nn?n lypsett?v?n lehm?n korvain tauksia vaikeroi: "Voi, voi ett? ei ole minulla lehm??! Ei usko kukaan miten katkera on mieleni, kun piti lehm?n menn? sit? tiet? ja joutua lehm?tt?m?ksi ja n?hd? se surkeus."
Talon em?nt? kun t?ss? Marian vaikeroimisessa luuli kuulevansa sit? ett? Maria toivoisi saavansa talosta lehm?n, jossa kaupassa korvattaisiin h?nen vahinkoaan, niin tekeytyi tavallista kylmemm?ksi ja lehm?n alta maitokiulun kanssa noustuaan, keikauttaen pitk?kaulaista p??t??n ja h?nt??ns? ylpe?sti heilauttaen, sanoi: "Oma syysi! Mit? laitoit sille eri suitsua juuri kuin pyydykseksi; olisihan se tullut ilmankin hyvin aikaan. Sen siit? sitten sait. Kiitos keikaus ettei meid?n lehmist? sattunut siihen viem??n sorkkiaan. Eik?h?n tuo ole suon silm??n mennyt, sy?t suuhusi, niin tied?t saaneesi. Kiit? ett? sattui miehi? kotiin, jotka korjasivat lihat. Siit? osaat vasta olla viisaampi. Oppia ik? kaikki. Sen min? sanon semmoisesta vahingosta, joka ei ole vahinko, vaan tollistus."
T?h?n ei Maria voinut virkkaa sanaakaan, kun kuuli ett? h?n sill? vaan lis?isi em?nn?n s?ttimishalua. L?hti vaan k?velem??n taloon ja k?velless??n pyyhki kasvojaan vaaleankirjavaan esiliinaansa ja kiirehti huoneeseensa, ik??nkuin kaikkea pakoon.
Huoneeseen tultuaan istui h?n p?yt?ns? taakse ja painoi otsansa p?yd?n laidalla oleviin k?siins?, siin? itke?kseen niin paljon kuin syd?n vaatii ja kyyneli? riitt??. Mutta samassa muisti olevansa piakkoin tulemassa ?idiksi ja muisti er??n kokeneen ihmisen sanoneen, ett? siin? tilassa ollessa itkeminen vaikuttaa pahaa. H?n hypp?si sent?hden yl?s ja puisti p??t??n. Sitten meni h?n pesukaapilleen, pesi kasvonsa ja k?tens? ja ne pyyhitty??n otti p?yt?laatikosta kuvastimen. Katsoen siihen kampasi h?n ruskeankellahtavan tukkansa yli otsasta kaatumaan taaksep?in. Tukkansa palmikoituaan h?n kuvastimeen katsoen korvallisiltaan yh? kammalla hiljalleen ohjaili sinne irtaalleen j??neit? lyhyit? tukan haimenia niskassa riippuvan vahvan palmikon juurelle ja sovitteli muotoaan niin iloisen n?k?iseksi kuin mahdollista. Viimein h?n pisti kamman ja kuvastimen p?yt?laatikkoonsa ja istuutui kankaansa taakse, otti sukkulan k?teens? ja asetti jalkansa poikimiin. Mutta kangas tuntui tavattoman raskaalta polkea ja sukkula rupesi t?risem??n k?siss? eik? osunut kankaan rakoon, vaikka kolmeen kertaan tarjosi. Nyt Maria laski sukkulan kankaan p??lle, vapautti jalkansa poikimia polkemasta ja rupesi katkennutta loimilankaa niisien takana liitt?m??n kiinni, mutta sormet tuntuivat kankeilta ja silm?t h?m?rtyiv?t v?kisten tunkeutuvista kyynelist?. Maria koetti viihdytt?? itse??n katsomalla talon lasten kiikkumista kun ne iloisina kuni perhoset paisteella kiikkuivat, istuen molemmissa p?iss? keske? telineelle asetettua pitk?? lankkua. Mutta ei t?m?k??n tuntunut huvittavan.
H?n meni nyt s?nkyns? p??lle pitk?kseen ja peitti kasvonsa lakanalla. Mutta jokainen j?sen n?kyi tutisevan ja tuokion per?st? kuului v?r?j?v?t sanat: "Voi ett? Tapani ei tied? tuskaani ett? kiirehtisi kotiin... Voi voi... Eik? h?n edes n?kisi unta minusta... Kunpa tiet?isin miss? h?n on, niin l?htisin sinne vaikka tielle kaatuisin. Mutta seitsem?ss? viikossa on h?n voinut kulkeutua alle ilman aidattoman... Hyv? Jumalani, jos nyt joutuu vaikea aikani... Jumala yksin tiet?? kohtaloni."
Mutta ulkona kuului heikko jyr?hdys, ja heti sen j?lkeen vihlaseva kirkaisu, joka jatkui syd?nt? s?rkevin? parkumisina.
Nyt Maria ihan kimpoamalla hypp?si yl?s. P??sty??n akkunan luokse, n?ki h?n talon nelj?nnell? vuodella olevan Liisin kiemuroivan maassa pitk?n??n, jalka raskaan kuutta sylt? pitk?n lankun nen?n alla, ja Kalle ja Katri parkuivat h?t??ntynein?.
"Hyv? Jumala sent??n!" huudahti Maria, sy?ksyen ulos menn?kseen Liisi? auttamaan. Mutta em?nt? oli pirtiss? taikinaa alustaessaan kuullut sen h?t?-??nen ja juoksi nyt taikinaisine k?sineen ulos ja joutui ennen paikalle. Viskattuaan lankun nen?n Liisin jalan p??lt? pois, n?ki h?n jalan olevan s??rivarresta poikki. Em?nt? tempasi py?rtym?isill??n olevan tyt?n syliins?. Pienokaisen kasvot olivat vaalenneina kuin haavan lastu ja p?? retkahti ?idin k?sivarrelta riippumaan varatonna. T?m?n n?hty??n em?nt? puristi Liisin rintaansa vasten ja kauhusta ihan mustuneena huusi: "Rakas Jumala! Kuollut Liisi! Liisi kultani, Liisi kultani, Liisi kultani!"
Maria kun n?ki em?nn?n olevan melkein j?rjelt??n, tarttui h?nt? olkap??h?n ja sanoi: "Ei Liisi ole kuollut, vain py?rtynyt. Laitetaan vain makaamaan ja pannaan kylm? k??re p??n ymp?ri, kyll? h?n selvi??."
T?t? totteli em?nt? ja Marian kanssa kantaa retuuttivat Liisin em?nn?n kamarin s?ngyn p??lle, jossa h?n alkoikin virota. Mutta mit? selvemm?ksi Liisi virkosi tajulleen, sit? tuskaisemmin rupesi h?n kiemuroimaan ja parkumaan, niin ett? kahden hengen t?ytyi pidell?, ettei sit? katkennutta jalkaansa rempsuttaisi aivan s?p?leiksi.
Tuli nyt is?nt?kin paikalle ja haki suuren villalankaisen vy?ns?, k??ri Liisin jalat sill? lujaan kiini ja hampaat yhteen puristettuina, sanaa puhumatta toimittautui Liisi? viem??n kaupunkiin saamaan l??k?rin apua.
?iti ei kuitenkaan uskonut Liisi?ns? miesten kuljetettavaksi, vaan toimittautui h?nkin matkaan. Ja kun venhe oli rannassa l?ht??n valmiina, niin em?nt? kantaen k?sivarsillaan vaatteisiin k??ritty?, kipe?sti vaikeroivaa Liisi? juosta hynttyytti venheeseen, jossa piitalle istuttuaan polviensa p??ll? heilutteli ja hyvitteli Liisi?, hokien: "Liisi kultani, Liisi kultaseni! Voi, voi sinua Liisi kultaseni!" Ei kuitenkaan Liisin valitus tauonnut, vaan niin kaukaa kun kolmivuotiaan lapsen ??ni voi kuulua, kuului Liisin katkeramielinen valitus Luopaj?rven sel?ll? etenev?st? venheest?, mik? kahdella airoparilla soutaen ja huopariparilla huovaten kiirehti kaupunkia kohti.
Kotiin j??nyt talonv?ki oli kuni ukkosen ly?m?, puhumattomina vaan t?ll?kehtiv?t sinne ja t?nne. Mariakin tunsi el?v?ns? kuin unissaan. Ei tuntenut surua eik? iloa. Helteinen taivaskin n?ytti sulkeutuvan itseens? ja Luopaj?rven takaa n?kyv?t vuoretkin n?yttiv?t tahtovan k?tkeyty? synkk??n y?h?n. Ilmassa lentelev?t p??skysetk??n eiv?t n?ytt?neet tiet?v?n mihin menn?, luikoilivat vaan sinne ja t?nne.
Maria istui kamarinsa akkunan pieless? ja katseli sen tapahtuman syyt? ja n?ki ett? jos em?nt? ei t?n? aamuna karjatarhassa olisi lis?nnyt h?nen suruaan, niin tuota tapausta ei olisi tullut. H?n n?ki ett? lapset olivat kiikkulautansa laittaneet kiikkumaan entist??n korkeammalle, joten se kiikkuessa oli luistanut p??t??n my?ten, jossa lankun ymp?rille k?pertynyt Liisin jalka oli joutunut lankun nen?n alle. Ilman em?nn?n lis??m?? surua h?n olisi ollut kankaansa takana ja n?hty??n lapset siin? vaarallisessa kiikkuhommassaan joutunut est?m??n sit?. T?t? h?n siin? akkunansa pieless? istuessaan mietti ja aina v?liin tunsi ruumiinsa l?pi k?yv?n s?hk?virran tapaisen v?ristyksen, joka samalla sammui tiet?m?tt?m?ksi.
Viimein kuitenkin h?n melkein itse ajattelemattaan istui kankaansa taakse ja rupesi kutoa nelist?m??n entisen tapansa mukaan eik? muistanut v?symyst??n, vaikka k?det vapisivat. -- --
Nyt oli lauvantai-ilta. Maria oli kylpem?st? tultuaan pukeutunut puhtaisiin pyh?pukineisiinsa ja mit??n erityist? ajattelematta istui taas huoneensa akkunan eteen ja katseli kesantopellolla kisailevia lampaankaritsoita, jotka emiens? rauhallisina maatessa ja m?rehti? vippastessa pukkailivat toisiaan ja v?liin aina kapusivat kiviraunioitten korkeimmille huipuille, sielt? alas ja samassa toiselle, ja se kun kyll?stytti, niin varsinkin oinaskaritsat rupesivat taas pukkailemaan toisiaan ett? rusaus kuului huoneeseen aina silloin kun niiden otsat joutuivat vastakkain.
T?t? katsellessa Marian oma yksin?isyys rupesi tuntumaan ihan puristavalta. Tuntui kuin huoneen sein?t ymp?rill? likeneisiv?t kaikilta puolilta toisiaan, joitten puristavaan rakoon h?n tunsi olevansa joutumaisillaan. T?ytyi ihan katsoa ymp?rilleen ett? onko se totta. Sein?t kuitenkin seisoivat mykkin? entisell? sijallaan, ainoastaan pieni ly?m?t?n sein?kello yhdell? sein?ll? k?vell? naksutteli tasaisia askeliaan ja oli lopettamassa yhdett?toista tuntia. Sen n?hdess??n k?vi kuuma huumaus Marian l?pi ja kyynelten esiin tullessa tunsi h?n povessaan tuttua liikett? ja painoi p??ns? p?yd?n laitaan k?si??n vasten ja huokasi. "Voi, voi ett? ei t?n?k??n iltana tule Tapani. Ehk? jo ennen tulevaa lauvantaita tapaa minut vaikea aika, niin mik? on kohtaloni silloin! Eloko, kuoloko? Jumala sen tiet??."
Samassa rupesi ovesta kuulumaan hiljaista koputusta. Silloin Marian syd?n hytk?hti ja ihan leimahtamalla h?n kiirehti ovelle, jota auastessa h?nelt? p??si iloinen huudahdus: "No Tapani! Siin? hyv? miss? hyv?? mainitaan; olin juuri ihan odottamassa."
"Niinh?n sit? sanotaan ett? siin? paha miss? pahaa mainitaan", sanoi Tapani ja iloisesti hymyillen ty?ntyi sis??n, miss? heitetty??n takkinsa ja hattunsa naulaan, kierti k?tens? Marian ymp?ri ja veti mukanaan s?ngyn laidalle istumaan.
"En voinut sanoa paha sinua n?hdess?ni, olit niin hyv? kun tulit. En tiet?isik??n mink? makuista ik?v? on, jos en olisi el?nyt viimeisi? p?ivi?", kuuluivat Marian iloiset, mutta valituksen sekaiset sanat.
"Mutta todellakin, olethan ihan itkenyt, kun silm?si on aivan turvoksissa."
"En min? ole ik?v?? sanottavasti itkenyt, muuta minulle on tapahtunut."
T?m?n kuultuaan Tapani kalpeni ja n?kyi etsiv?n sanaa ennenkun kysyi: "Mik? sinulle sitten on tapahtunut?" ja ??ni v?risi t?t? sanoessa.
"Minulla ei ole en?? lehm??", sanoi Maria vapisevalla ??nell? ja kierti k?tens? lujempaan Tapanin kaulaan.
Sen kuullessa Tapanin silm?t leimahtivat iloisiksi kun kuuli ett? puhe ei ole pahemmasta kuin lehm?n vahingosta, ja rauhallisesti kysyi: "Mik? sinulta lehm?n vei?"
"Talon lehm?n kanssa puskiessaan poltti suitsussa jalkansa niin pahoin ett? t?ytyi lopettaa."
"No sit?k? sin? sitten rupeat itkem??n silm?si puhki. Lapsethan semmoisia itkev?t."
"Se raukka k?rsi niin hirmuisia tuskia ennenkuin is?nt? joutui lopettamaan, ett? tuskin voinen koskaan unohtaa sit? kamalaa n?ky?, kun se tuskissaan pieks?ytyi maassa makkarana tuossa aholla ja veri roiski jaloista, joista tuskissaan laukkaillessa tuossa louhikolla olivat kaviot l?hteneet."
"No mutta mit?s vahingolle tekee. Ja katsohan t?nne, eik? t??ll? ole toinen lehm?", sanoi Tapani, povitaskustaan vet?ess??n paperiin k??ritty? paksua rahavihkoa.
"Eip? se ole lehm?n?. Enk? usko ett? Maatikin laista saisin en?? koskaan, se oli niin hyv?. Voi, voi, kun se oli soma. En unohda sit? hetke? ihan sen tapauksen edell?, kun se nuoli minua ja koetti minulle olla parempi kuin osasikaan. Voi, voi sent??n, miten se oli soma!"
"No ei se Maatikki kuitenkaan ollut ainoa hyv? ja soma auringon alla", sanoi Tapani iloisesti hymyillen ja taputti Mariaa kasvoille.
"Mink?s min? sille teen kun muuten en voi uskoa."
"Voi, voi, mink?lainen lapsi sin? todellakin olet, kun et voi uskoa auringon alla l?ytyv?n kuin yhden ainoan hyv?n ja soman lehm?n", sanoi Tapani leikillisesti ja kallisti Marian rintaansa vasten. Siin? h?n taputteli Marian kasvoja ja kysyi: "Johan nyt voit unohtaa surusi lehm?n vahingosta?"
"En tied? sit?. Nyt vaan iloitsen siit? kun sin? tulit minua n?kem??n. Ja iloitsisin viel? enemm?n, jos lupaisit minulle tehd? pikkuisen oman m?kin tuonne j?rven rannalle. Siell? ei minulla tulisi koskaan niin ik?v? sinua odottaissa kuin n?in? p?ivin?."
"En lupaa sinulle tehd? m?kki?, vaan ostan talon ja laitan sinut talon em?nn?ksi, ihan tulen palavaksi em?nn?ksi", sanoi Tapani iloisesti.
"Eth?n todellakaan, Tapani, pid? leikkin?; et usko miten tuskallista on olla ylpeitten ihmisten huonemiehen?."
"Siit? on leikki kaukana. Jos vaan tahdot, niin ennen huomeniltaa saat t?ss? huoneessa olla kotonasi. Is?nt? on monestikin puhunut ett? h?n velkoja v?hent??kseen m?isi t?st? puolen ja kauppaan p??semme ottamalla is?nn?n velkoja niskaamme. Siis sana rahaksi, viimeinen velaksi."
"No aivanko totta!" huudahti Maria iloisesti.
"Se on totta kuin vett?. Jos sinulla vaan tekee mieli talon em?nn?ksi, niin se virka on tarjonasi aivan huomisesta p?iv?st?."
"Totta tosiaan rupean iloitsemaan, jos saan toivoa l?hestyv?n vaikean aikani saavani viett?? omassa katoksessani. Voithan arvata miten vaikea olisi minun pahana p?iv?n?ni turvautua vanhusteni turviin, kun ne niin katkerasti kieltiv?t ja estiv?t minua sinun matkaasi l?htem?st? ja parjasivat sinuakin."
"Sit? et saa tehd?. Et kahden kaulasi edest?! Usko se", sanoi Tapani p??t??n punaltaen.
"Siihen olisi ollut pakko, jos et olisi tullut kotiin, ja seh?n pelko juuri lis?si suruani, kun kuitenkaan t?m?n talon ylpe??n em?nt??n en olisi voinut turvautua. Verih?n se kuitenkin on vett? sakeampi, sanotaan."
"Voi, voi, kultanen Mariani... Kyll? nyt tied?n syyt mink?t?hden silm?si ovat turvoksissa." Sen sanottuaan Tapani otti Marian syliins? polviensa p??lle ja puristaen rintaansa vasten piteli kuin pient? lasta.
Maria oli nyt ilosta niin t?ysi ettei voinut puhua mit??n, koetti vaan pysy? mykk?n? siin? Tapanin syliss? ja puristi vaan h?nkin k?sill??n itse??n Tapanin rintaa vasten. Tuntui silt? ett? ne vastakkain sykkiv?t rinnat parhaiten kykenev?t toisilleen tulkitsemaan tunteensa.

II LUKU.
Seuraavana p?iv?n? rupesikin Tapani is?nn?n kanssa tuumimaan kaupasta. Is?nn?st? ja em?nn?st?kin oli t?m? mieluista senkin t?hden kun Liisi piti kymmeneksi viikoksi j?tt?? kaupunkiin jalkansa parannukselle, johon tarvittiin rahaa, eik? ollut tietoa mist? saataisiin muuten kuin olisi pit?nyt ruveta lehmi? my?m??n. Aivan iloisina leimusivat nyt talon em?nn?n joukeat, tummaveriset kasvot Marian kamarissa istuessaan ja kaupantekokahvia juodessaan, kun Tapani pienin? paperirahoina luki is?nn?n eteen viisisataa markkaa. Lauhkeasti hymyillen em?nt? ty?nti k?tens? Marian k?teen ja sanoi: "Nyt me olemme talon em?nti?. Sin? et saa en?? minua teititell?, vaan sinun t?ytyy minua sanoa sinuksi; min? olen Santra." Mieluisesti hymyillen Mariakin puristi Santran k?tt?, sanoen: "No min? olen sitten Maria."
Nyt Santra istui Marian viereen ja viel?kin enemm?n n?ytt??kseen yhdenvertaisuuttaan rupesi kertomaan niiden Marialle maan kaupassa tulleiden kahden lehm?n tapoja ja sukuper??, miten Helakukka on sit? maan mainiota Ilkan hovin rotua, joita nyt juuri etsim?ll? etsit??n siitosel?imiksi ja miten he juuri karjan aluksi tahtoivat antaa parasta mit? heill? oli. Kertoi viel? miten sekin toinen lehm?, Hopitenka on isuksen puolelta sen mainion Kaikkolan siitossonnin alaa, joka kaksivuotisena vasikkana maksoi nelj?tt?sataa markkaa, silloin kun se Littoisten hovista tuotiin Kaikkolaan.
Maria tunsi Santran puheen vaan tavalliseksi markkinapuheeksi eik? siit? v?litt?nyt lainkaan. El?m?nhalulla t?ytettyn? vaan istui siin? Santran luona ainoastaan sent?hden ettei viitsinyt n?ytt?? Santralle ep?kohteliaisuuttaan l?htem?ll? siit? pois, ja muutenkin tuntui somalta ja mukavalta istua omassa katoksessa, jossa yhdess? k?den k??nteess? oli kaikki mik? n?kyi, yksin harmaat sein?n saumatkin muuttuneet puhumaan kodin l?mmint? kielt?, kun ne aina t?h?n asti olivat pysyneet kylmin? ja selk?ns? k??nt?nein? h?nen tunteilleen.
Kun nyt Maria ik??nkuin lumoutuneena istui siin? melkein ??net?nn?, niin Santrakin lopetti puheensa ja toivottaen onnea l?hti omalle puolelleen ja ovessa menness??n p??t??n ny?kytt?en sanoi: "Muistahan nyt k?yd? meid?nkin puolella."
"Kyll?p?h?n, kyll?p?h?n sit? t?st? tilaa", sanoi Maria hymyillen, ja korvat j?iv?t kuulemaan kun Santra juosten menn? jytyytti yli kartanon omalle puolelleen.
Is?nt?kin poistui em?nn?n j?lkeen, joten Tapani ja Maria j?iv?t kahdelleen sinne kamariin. Tapani kiepsahti Marian eteen ja kahden puolen taputellen Marian kasvoja iloisesti sanoi: "No nyth?n min? jo t?ytin lupaukseni. Nyth?n sin? et ole en?? vuokralaismuija, kuten kaupungissa n?et sanotaan, vaan m?ll?t?t ison talon em?nt?n?."
"Mutta kunpa lupaisit viel? ettet koskaan l?htisi mihink??n kotoa, vaan asettuisit tekem??n ty?t? t?ss? kotona. Sitten vasta hyv? olisi. Eik?s niin, Tapani?"
"Ei, ei! Ei pala kauan tuli t?ss? talossamme, jos min? j??n kotiin", sanoi Tapani p??t??n punaltaen ja sanoissa kuului lujuus.
"Leikill?ni toki sanoinkin. Mutta yht? min? sinulta vaadin, ett? opettelet kirjottamaan, jotta voit ilmottaa miss? kulloinkin olet ja miten voit. N?m? viimeiset seitsem?n viikkoa eiv?t olisi olleet puolenkaan pituiset jos olisit voinut minulle ilmottaa olostasi ja terveydest?si."
"Olisin jo aikoja ennen sen tehnyt, mutta uskon sen sananlaskun ett? vanhasta ei tule pappia, eik? tuohesta lakkia. Ja kuka Jumalan luoma sen mahdin minulle antaisi ett? alkuun p??sisin ja mist? se aika minulle tulisi ett? l?hte? oppiin. Ja n?ht?v? se olisikin, kun min? poikanulikkain kanssa koulupenkiss? aakkosia piirtelisin. Tulisithan sin?kin katsomaan kun min? koulupenkill? k?n?tt?isin kyn? k?dess?, tolkussa kuni porsaan keritsij?."
"No el?h?n tee pilaa hyv?st? asiasta. Sin? voit opetella ihan itse. Meill? oli kerran renki, joka minulle kirjotti aa-pee-kirjaimet, ja t?ss? tuonoin l?yt?n?ni l?ysin sen paperin vanhan k?sity?kopperoni pohjalta er??n pienen laulukirjani sis?st?, johon olin sen pienen? tytt?n? pannut. Annas kun min? n?yt?n sit?."
Sen sanottuaan Maria liemahti yl?s ja kankaansa takaa konttikirjaisesta, p?reist? tehdyst? vakastaan kaivoi esille pienen kirjan, jonka v?list? otti kortin kokoisille laskuille taitellun, harmaaksi tummuneen paperin ja hell?varaisesti purki sen laskuista, ettei mutkista murtuisi. Sitten h?n sit? paperia kaksin k?sin pidellen meni Tapanin viereen ja hymyillen sanoi: "T?ss?h?n se on se koulup?yt?, jonka takana voit k?n?tt?? kenenk??n n?kem?tt?, min? koulumestarina."
"Sin? koulumestarina! Miten sokea sokeata taluttaa?"
"En ole niin sokea kuin luulet. Kyll? sinua kykenen opettamaan, ja seh?n onkin p??asia. Eik?s niin?"
"Niin, niin. Mutta mitenp? sin? opetat, joka et itse osaa?"
"Hm, mist?s sin? minun osaamiseni tied?t! Kenellep? olisin mahtiani n?ytt?nyt, kun sin? et ole osannut lukea?"
Tapani otti nyt sen paperin kahteen k?teens? ja alkoi katsella sit? ett? silm?t meniv?t soikeiksi. Kauan aikaa sit? Tapani katseli silm?t r?v?ht?m?tt? ja huulet liikkuivat. Mutta nyt h?n punalti p??t??n ja sanoi: "T?st? ei tule hullua viisaammaksi. Kyll? karjalaispojan sana k?ypi toteen, ett?: ennen nurmie kynt?is ennenkuin lukis."
"No mutta etk? todellakaan usko, ett? voisit oppia kyn?ll? piirt?m??n n?m? kirjaimet?"
"Tokihan min? nyt sen opin jos en v?hemm?ss? niin ainakin puuronkeitto-ajassa. Mutta eih?n t?ss?k??n paperissa silt? ole varsinaisesti mit??n, vaikka t?ss? ovat n?m? kirjaimet."
"Mutta siin?h?n ovat juuri ne kirjaimet mit? sanoihin tarvitaan. Ja kun sin? opit ne kirjaimet tekem??n, niin niist? voit luoda sanoja niin paljo kuin ik?n? tarvitset ja niin paljon kuin ajatus kehi? luopi."
"Todellakin... Mutta miksi et t?t? ole jo ennen ottanut puheeksi?"
"Sent?hden ett? olen sen pit?nyt tarpeettomana ja olisin aina tullut pit?m??n tarpeettomana, jos n?m? viimeiset seitsem?n viikkoa eiv?t olisi olleet niin ijankaikkisuuden pituiset. Mutta el?m? on oppia kaikki. Vastaiset viikkomme voimme saada lyhennetyiksi siten ett? opettelemme kirjottamaan."
"No tokihan me nyt sen teemme ett? opettelemme joitakin koukeroita tekem??n siksi ett? itse tunnemme. Suuren mieron kanssa meill? ei ole asioitakaan."
Kun Maria n?iss? Tapanin viimeisiss? sanoissa kuuli olevan varman p??t?ksen ett? Tapani rupeaa opettelemaan kirjottamaan, niin l?hti ulos ja k?vi Ker?l?n Santerilta hakemassa arkin paperia ja lyijykyn?n palasen. Suoraltaan retalehtava paperi k?dess??n ja toisessa kolmisen tuuman pituinen, musta lyijykyn?n palanen tuli h?n nyt loistavin ja matkan kulkemisesta hieman tulehtunein kasvoin kamariin, ja ojentaessaan paperia ja kyn?? Tapanin eteen p?yd?lle, sanoi: "Nyt se alkaa, sanoi valokuvan ottaja. Alappashan tehd? jyt?lt?? kirjaimia, t?ss? on ty?maa auki."
Tapani istui nyt p?yd?n ??reen kuten ainakin ty?h?n ja alkoi sommitella n?ppiins? sit? lyijykyn?n palasta, mutta ei se ruvennut pysym??n oikeassa asennossa, vaikka Maria sit? kolmeen kertaan asetti. Viimein kuitenkin Tapani rupesi puristamaan ihan hammasta purren ja alkoi piirt?? A:ta. Mutta kyn?n puristuksen takia vapisi k?si ett? tuskin kyn?n k?rki asettui paperille ensink??n. J?nnitti h?n sen kuitenkin siihen ja pitk?n tuokion per?st? sanoi: "No tuli se yksi, mutta nuo sakarat tulivat r?nts?tt?m??n kuin sammakon takaset."
"No, ei se ole muillakaan ollut ensim?inen aa h?yl?ll? h?yl?tty. Teeh?n toinen, niin siit? tulee jo parempi. T?st? mallistahan sin? n?et, miss? suhteessa se on korjattava."
Taas rupesi Tapani A:ta tehd? jyt?lt?m??n ett? paperi rikkautui kyn?n j?lell?, mutta tuokion per?st? punalti p??t??n ja taas virkkoi: "Mutta siit?h?n tuli viel?kin huonompi. Tuli pitk? kuin Nahkalan kissa."
"No, kyll? sen sivut kest?v?t, vaikka olisivat viel?kin pitemm?t. Teeh?n viel?", kehotti Maria tosissaan, vaikka syd?mess??n nauroi, kun n?ki Tapanin olevan niin tolkussa.
Nyt Tapani j?miysi oikein uhasta. Painoi rintansa p?yd?n laitaan, kierti kyn?ll??n sen malli-A:n, siten n?hd?kseen miten siin? pit?? kyn?n kulkea tullakseen noin soma, ja sitten j?nnitti jokahisen j?senens?, ett? paitsi kyn?-k?tt? oli koko olento j?ykk?n? kuin aitaa vasten kallelleen v??nnetty tervasjuurikka. Nyt h?n silm?t r?v?ht?m?tt? piirti A:ta niin syd?men pohjasta ett? kieli ty?ntyi hampaitten v?list? ulos sit? my?ten kuin kyn?n j?lki jatkui paperilla.
T?m?n n?hdess??n Marialta purskahti v?kisten ponnahtava nauru, niin ett? t?ytyi menn? s?ngyn p??lle pitk?n??n nauramaan.
Siit? huolimatta Tapani kuitenkin piirti A:nsa loppuun. Mutta sen tehty??n nujautti hartioitaan ja ihmeiss??n sanoi: "No, todellakin. Onko t?m? nyt sitten n?in vaikeaa, ett? viitsii yksi A syntyess??n noin paljon juonitella, vaikka h?nt? miehinen mies tekee ihan hiki p??ss?... Min? kun l?hden kirvest? tekem??n, niin se syntyy kuin loitsimalla, niin annas tuo yksi A:n ilvattu tuommoisen ty?n osottaa eik? sittenk??n ota sukeutuakseen."
"No mutta sanoithan sin? ensim?isen kirveen teoksesikin pajan loukkoon joutuneen, vaikka olit tynnyrin hiili? polttanut. Kunhan teet niin monta A:ta kuin kirvest? olet tehnyt, niin kyll? se sitten tulee yht? hyv? kuin kirveskin nyt."
N?iss? Marian sanoissa kuului salaista arkuutta, josko Tapani kuitenkin kyll?styisi ja lopettaisi siihen, joten sit? sitten ei saisi koskaan alkamaan. T?m?n arkuuden huomasi Tapanikin ja nujautti voimakkaita hartioitaan ja sanoi: "Sen min?kin sanon, ett? jos teen yht? monta A:ta kun olen tehnyt kirvest?, niin uskon ett? ei en?? A kaipaa k?til?? syntyess??n. Mutta alkuhan se on aina hankala, sanoi entinen juurivakan tekij?."
Sen sanottuaan Tapani painui taas p?yd?n laitaa vasten rynt?illeen piirt?m??n A:ta ja kielen k?rki taas ilmestyi hampaitten v?list? n?kyviin.
Nyt Maria ei viitsinyt en?? nauraa, tuntui pahalta ?skeinenkin naurunsa; pelk?si sill? pahottaneensa Tapanin mielt?, mutta ei osannut sit? kuitenkaan anteeksi pyyt??, j?i vaan ajattelemaan Tapanin uhraavaisuutta, kun se h?nen t?htens? voi antautua noin lapselliseen ponnistukseen.
Kauvan aikaa olivat nyt kumpikin toisilleen virkkamatta. Mutta viimein Maria hiipi Tapanin olan yli katsomaan ja varsin miellytt??kseen Tapania iloisesti huudahti: "No johan ne rupesivat paranemaan. Ei muuta kuin alku on matkassa. Hiljaa se h?rk?kin kynt??."
"Kyll? t?st? kalu tulee kunhan verrytell??n, sanoi taulan tekij?", virkkoi Tapani hymyillen ja piirti vaan A:ta ett? posket pullistuivat j?nnityksen painosta ja otsassa oli ihan kikaraisillaan pieni? hikihelmi?.
Maria rupesi nyt pelk??m??n ett? taitaa Tapanille ruveta ponnistus menem??n yli voimien. H?n laski sent?hden k?tens? Tapanin olkap??lle ja kehotti:
"Mutta jospa rupeisit nyt tekem??n niit? pieni? kirjaimia mit? siin? mallin alimaisessa osassa on. Ne ovat saman nimisi? kuin siin?kin yl?-osassa. Niiden nimet saat kiinni kun muistat Aapisen tapulan. Muistathan sen?"
"No, jo toki. Kyll? tuota penikkana sai siksi monta kertaa juntata p??h?ns?, ja jos huomenna et sattunut muistamaan, niin tuli korvalle l?im?ys, ett? kotvasen py?ri maailma mustana silmiss? ja korvat maukuivat, ett? luuli hautauskellojen soitannan kuuluvan. Luulisi niitten toki yhden miehen ij?n pysyv?n kallossa."
Sen sanottuaan rupesi Tapani tekem??n pieni? kirjaimia. Mutta mit? kummia! Kyn?st? ei l?htenytk??n mit??n. Tapanin silm?t meniv?t tavattoman py?reiksi ja melkein h?t?isesti huudahti h?n: "Loppuiko t?st? aine?"
Maria naurahti ja suu aukesi sanomaan: "Voi kun sin? olet lapsellinen!" mutta tapasi huuliltaan kiinni sen sanan ja muutti sanaksi: "Ei siit? ole aine loppunut, vaan syd?n on kulunut puun tasaan. Katsohan kun min? vuolen, niin saat n?hd? ett? l?htee."
Marialta saatuaan kyn?n Tapani katseli sen ihmeellisyytt?, kun siin? on puun sis?ss? se aine, joka paperille j?len tekee. Mutta hetkisen sit? katseltuaan j?mist?ytyi taas entiseen asemaansa ja suusta kuului hiljakseen: "aa", ja tuokion per?st?: "pee" ja taasen tuokion per?st?: "see". Nyt pys?htyi muistelemaan aapisen tapulata, -- vaan kohta kuului: "tee".
Tuosta d:st? tuli kaikkein luonnollisin ik??nkuin vahingon kaupassa. Sen n?hdess??n Maria ihastuneena sanoi: "Mutta niit?h?n l?hti tulemaan kuin turkin hihasta! Nyt n?kyy olevan pahin salmi soudettu."
"Kyll?h?n n?it? penikoita n?kyisi rupeavan tulemaan, kun vaan nuo emakot opittaisiin tekem??n", sanoi Tapani e:t? piirt?ess??n, ja kieli j?i hammasten v?liin lipottamaan.
"No, mutta sit?h?n paremman puutteessa voi kirjottaa sanoja vaikka kilometri? pitk?lt? ilman yhdett?k??n alkukirjaimetta. Katsohan esimerkiksi t?ss? testamentissa. Alkukirjaimia on ainoastaan lauseen alussa ja nimisanan alussa, joten koko t?ll? aukeamalla ei ole kovin monta kymment? alkukirjainta."
Silm?t renkaisillaan katseli Tapani Marian k?dess? auki olevaa uutta testamenttia, mutta ei n?kynyt p??sev?n j?rkeens?.
Nyt Maria Tapanin olan yli kurotti sormensa Tapanin eteen paperille ja, ik??nkuin hell?varaisesti j??den syliksi Tapanin kaulaan, sanoi: "Piirr?pp?s tuohon tuo tee. Piirr?h?n sen viereen yy -- tee nyt kaksi teet? -- -- no, tee nyt ??. -- Heit?h?n nyt tuon verran v?li? ja tee taas tee -- tee nyt uu, tuosta mallikirjasta katso. -- No, tee nyt ?ll?, tuo naisen sauva. No, tee nyt ii. -- -- J?t? nyt taas tuon verran v?li? ja tee koo. -- No, tee nyt yy -- etsih?n tuolta mallikirjasta. Tee nyt ?ll?, tuo sama naisen sauva. Tee ?? -- no, tee nyt ?ss?. -- -- Tee nyt taas tee, tuo tienviitta. No, tee nyt ??."
Nyt Maria taputti Tapania kasvoille ja sanoi: "No, sanoppa, mit? siihen paperille nyt tuli?"
"Enint??n hui hai."
"El?h?n, mies! Siin? on kokonainen lause. Siin? on: 'Tytt? tuli kyl?st?'."
Nyt Tapani rupesi tolkussa ottamaan selv?? ett? todellako sen kokonaisen lauseen saa niin v?h?ll? vaivalla, ja hetken per?st? iloisesti huudahti: "No pahus! Nyt ollaan jo ver?j?ll?. T?ss?h?n ei ole muuta kuin tavata jammistaa sanaa sit? my?ten kuin sanaa kirjottaa, niin siin?h?n se selvi?? mik? kirjain minkin per??n on kirjotettava."
"Siin?h?n se, hyv? Tapani, on koko mahti. Ja sin? kun olet niin selv? lukemaan, niin se rupeaa menem??n ihan vett? valaen, kun kirjaimien teon saat vaan opituksi", sanoi Maria ja puristi Tapania kaulasta, siten antaakseen tiet?? mielihyv?ns? siit? ett? Tapani oli ruvennut kirjotusta opettelemaan.
Maria l?hti nyt ulkokausteelle toimittelemaan ulkoteht?vi??n. Keve?sti h?n nyt hulmakehti asiasta toiseen, ik??nkuin olisi unohtanut raskautensa, ja hyr?ili er??n uskonnollisen laulukirjan lauluja, kun ei ilonsa t?hden voinut aivankaan vaiti olla eik? viitsinyt nuoruutensa ajan lauluja laulaa. Viivytty??n siell? ulkona parisen tuntia palasi h?n kamariin ja yli Tapanin olan katsottuaan huudahti: "No, sit?h?n tulee kuin k?ytt?, johan siin? on kolme ihan kokonaista lausetta: 'Is? kynt?? kaivopeltoa. ?iti pesee rannasa vaatteita. Kerttu ajaa lehmi? mets??n'. Ainoastaan yht? kirjainta puuttuu. Tuossa pit?? olla kaksi ?ss??. Tuommoisenaan tuo sana kuuluu 'rannasa', vaikka sen pit?? kuulua 'rannassa', siis tuosta puuttuu toinen ?ss?."
"Kyll?h?n sit? muuten alkaisi tulla, mutta niinh?n tuo tulee mutkaista juuri kuin sika juoksisi riihitiet? ja juostessaan vintturoisi sinne ja t?nne."
"Hm, se vika on heti korjattu. T?ss?h?n on valmis tie k?velt?v?n?. Katsohan n?it? paperissa himme?sti n?kyvi? viivoja. T?m?n viivan selk??n istutetaan kaikki kirjaimet juuri kuin varikset aidan selk??n, ainoastaan g:n, y:n ja j:n h?nn?t vet?st??n viivan alapuolelle ik??nkuin tasapainoksi muille kirjaimille, etteiv?t siit? viivan p??lt? tuuskahteleisi siimalleen kuni variksen poikaset aidan sel?st?."
Sen sanottuaan Maria otti Tapanilta kyn?n, istui Tapanin viereen tuolin nurkalle ja sanoi: "T?ss? se juuri tulee n?kyviin alkukirjainten puute. Se kirjotus ilman alkukirjaimia lauseitten alussa tulee tuommoista k?yden n?k?ist?, vaikkapa sanat ovatkin t?ydet. Katsohan, miten toisen n?k?iseksi muuttuu t?m? sinun mutkainen kirjotuksesi, kun lauseitten alkuun tehd??n alkukirjaimet, vaikka niit? tulee vain kolme... Katsohan nyt!"
"No, onhan tuo niinkuin sill? olisi siivet ja sarvet. Mutta niinh?n nuo ovat kuin tyls?ll? aseella tehtyj? sinunkin kirjaimesi", sanoi Tapani ajattelematta ja kierti k?tens? Marian kaulaan.
"El?h?n sent??n jaloin hypp?? Jumalan viljaan. Olen ollut yli kymmenen vuotta ottamatta kyn?? k?teeni, eip? siis kumma jos ne nyt tulisivatkin hieman hiilikoukulla tehdyn n?k?isi?. Vaan katsohan, kun min? haen nutunkaavani, joissa n?kyy viel? sen aikuisia kirjotuksiani, niin saat n?hd? ett? niiss? kirjaimissa ei ole teon vikoja."
Sen sanottuaan Maria kiirehti huoneensa laipiolle ja kauan aikaa siell? rumuttuaan palasi mustan tymper?ksi tummunut paperik??r? k?dess??n ja levitti sen Tapanin eteen p?yd?lle.
Tapani nyt katseli silm?t r?v?ht?m?tt? niit? kirjotuksia ja huulet itsekseen liikkuivat. Viimein h?n puistalti p??t??n ja vakavalla tavalla sanoi: "Jos se on hyv??, niin se on niin hyv??, ett? min? en tunne kolmeakaan kirjainta."
"Hm, sit? en min? kummastele", sanoi Maria hymyillen ja istui Tapanin viereen tuolin nurkalle. "K?siala on kaikilla ihmisill? siksi omalaisena, ett? ensinn? n?hdess??n ennen n?kem?t?nt? k?sialaa joutuu hieman ymm?lle. Mutta alahan tuosta laulaa: 'Min? seisoin korkealla vuorella -- -'. Onko se laulu sinulle tuttu?"
"Ei", kuului Tapanin vakava sana ja hieman nujautti p??t??n.
"No, alappas tuosta Torvelan Liisan laulua. Seh?n on tuttu."
"Sit?h?n tuota lonkuteltiin ennen, mutta en en?? tuskin muistaisi montakaan v?rsy?."
"Mit?s v?rsyj? muistat?"
Nyt n?kyi Tapani huomaavan tutun v?rsyn, suu vet?ytyi hymyyn ja sormellaan viilett?en rupesi h?n kovalla ??nell? nuotilleen laulamaan:
Kuka sit? saattaa sanoa ett? Torvelan Liisa on hullu? Punasella reslalla, valkealla tammalla Kajaanin linnaan tullu.
Kajaanin linnan edess? on veden harmaja kivi; siihenp? on kirjotettu Torvelan Liisan nimi.
"Osaatpahan sin? lukea minun kirjotustani", keskeytti Maria melkein huudahtaen.
"No, kun kerran matkaan p??see, niin sittenh?n sit? n?kyy menev?n niinkuin viittatiet?... Mutta totta tosiaan, kun sin? et ole t?st? kirjotustaidostasi ennen virkkanut. Olisitpas silloin kun oltiin nuoria ja toisistamme kaukana opettanut minua t?m?n verran kuin t?n? aamuna, niin olisit kerinnyt saada monta kirjett? ja tietysti min? olisin my?skin saanut. Eih?n yhdelt? puolen p?iv?k??n paista."
"Silloinko kun olimme nuoria ja kaukana toisistamme? Silloin olin puoleton sinulle esitt?m??n, kun et sit? pyyt?nyt."
"Pyyt?nyt! Miten sit? osaa pyyt??, jota ei tied? olemassa olevan. Vaan olisitpas antanut pienenk??n viittauksen sinnep?in, niin olisit n?hnyt ett? v?h?st? terve ymm?rt??... Mutta se aikahan on mennyt. On sama kun kaipaisimme kolmannen vuotista lunta."
"Niinp? kyll?kin. Ja onhan totta ett? parempi my?h??n kuin ei koskaan. Tallessa on taito taiturilla. Nytp? l?ytyi edest?, ett? sain ohjata sinua, joka kuitenkin olisit niin ylpe?, ettet viitsisi kenenk??n muitten oppiin antautua."
"Seh?n nyt on toki totta, ett? enh?n min? t?m?n ik?isen? is?ksi tulevana miehen? olisi viitsinyt ajatellakaan muitten oppiin antautumista. Mutta sit?h?n sanonkin ett? kun et ennen t?t? oppiasi minulle ilmottanut."
"En ole uskonut ett? sin? antautuisit todellakin niin t?yten? miehen? n?in lapsellisiin hommiin."
"No, sinun t?htesi, Mariani."
T?ss? Tapanin viimeisess? sanassa kuului omituinen l?mp?, ett? Maria ei kyennyt en?? jatkamaan, vaan nojasi itsens? Tapanin syliin ja k?sill??n puristi Tapanin rintaa omaa rintaansa vasten.
??net?nn? istui Tapanikin. Mutta pitk?n tuokion per?st? taputti Mariaa kasvoihin ja hymyillen sanoi: "Katsoppas, mihin tuo aurinko jo on kiert?nyt."
"Hm, eih?n se ole kauvempana kuin eilenk??n n?ill? p?ivin", murahti Maria eik? k??nt?nyt p??t??nk??n n?kem??n sit? sein?n vierell? lojottavaa l?nnelt? p?in tullutta, keltasen vaaleaa akkunan kuvaa. Piteli vaan itse??n Tapanin syliss?, miss? Tapanin syd?n niin somasti sykki h?nen kasvop??h?ns?.
Siin? h?n ei kuitenkaan kauan viipynyt, vaan kohousi yl?s ja tukkaansa kaksin k?sin ty?nt?ess??n takaraivolleen sanoi: "No, todellakin se on p?iv? kulta siivin lent?nyt, kun kello k?ypi viitt? eik? ole puolip?iv?llisest?k??n muistettu puhua mit??n. Ai ai sent??n! Kohta tulevat lehm?t ja pit?? joutua niille suitsua valmistamaan!"
Sen sanottuaan kiirehti ruokakoppanaansa kamarin oven takana ja toi sielt? p?iv?llisruoat p?yd?lle, johon toisiaan vastap??t? istuivat sy?m??n. Mutta samassa Marian kasvot k?viv?t totisiksi ja hieman arkoja v?reit? liikkui kasvoilla. Tuokion per?st? h?n tyynesti kysyi: "Mihin sin? nyt l?hdet?"
"En min? nyt mene kauas. T?ss? Kokkolassa, Kekkolassa, Riihel?ss?, Rimpil?ss? ja Huhtaniemell?kin on t?it?, joihin olen lupautunut. Niin n?iss? l?hiseuduissa rupean takoa kolkuttelemaan, ett? p??sen sinua n?kem??n pahana p?iv?n?. Sitten kun sin? tulet jalalta pois, niin kahmerehdan t?ss? kotona. Silloin en heit? sinua p?iv?ksik??n n?kem?tt?. Eik?s se ole oikea suunnitelma?"
"On", sanoi Maria ja hymyili.
Nyt rupesivat kuulumaan lehmien kellot. Maria hypp?si pala suussa p?yd?st? ja huudahti: "Nyt tulevat lehm?t! Oi oi, ett? minullakin on lehm? ja viel?p? kaksi."
Sen sanottuaan tempasi p?yd?lt? leip?kannikan mukaansa, sy?tt??kseen Helakukalle ja Hopitengalle, ja kiirehti karjatarhaan suitsun laitantaan.
Sinne tuli Tapanikin n?kem??n ja kuulemaan tarkemmin miten se Maatikin kohtalo johtui.
Maria oli saanut suitsun parhaalleen tupruamaan. Lehm?t ker?ytyiv?t sit? niin likelle kuin mahdollista ja jos ilman henki sattui heilauttamaan savua johonkin p?in kaatumaan, niin lehm?t kilvan kiirehtiv?t savun alle. Nyt Maria teki toisen suitsun v?h?n loitommaksi ja leip?suupaloilla viekotellen sai sinne tulleeksi Helakukan ja Hopitengan, jossa sitten niit? hyvitellen sy?tti sen leip?kannikan. Sitten l?hti h?n juoksemaan lypsyastiat kotoa, jona aikana Tapani j?i puhuttelemaan lehmi?. Nyt Tapani taittoi kahdeksi Marialta saamansa viimeisen leip?palasen ja antoi molemmille lehmille ja alkoi kyns?stell? niiden korvain juuria, puhutellen: "Voi, voi sin? Helakukka, kun sinulla on kaunis, siev? p??. Niin suuret, lauhkeat silm?t, ja sarvet niin siev?t ja somat. Ja etp? sin?k??n Hopitenka ole aivan ruma, vaikka onkin p??si v?h?n suurempi ja nuokaan sarvesi eiv?t ole aivan niinkuin yht? paria; mutta kyll? sin? silt? olet hyv?, eth?n sin? sarvistasi lyps?kk??n ja itseh?n sin? ne kannat. Viime talvena teill? on ollut n?lk? niin pahantapainen, ett? nahkanne sis?st? on varastanut lihan pois, vaan kyll? sen tuleva talvi tuopi lis?sten kanssa takaisin. Kukkurina se hyv? mies velkansa maksaa. Mutta kyll? todella ihan lapiolla saapi losahutella lihaa lanteillenne, ennenkun p??sette lehm?n n?k?isiksi. Voi, voi, kun kylkiluutkin ronottavat kuni tuuliajon venheen kaaret ja pistelev?t luut tuntuvat seliss?nne noitten soman kirjavain, punakyytt?isten ja pystykarvaisten nahkojenne alta. Voi, voi sit? n?lk??, kun se on paha jos se p??see hallitsemaan, kun ihan lehm?n nahan sis?st?kin viepi lihan pois, juuri kuin sit? ei olisi ollutkaan. Mutta kuule sin? Helakukka ja sin? Hopitenka, jotka siin? nyt niin mieliss?nne lupotatte, ett? n?lk? se kuitenkin on se palvelija, joka nahkainne sis??n lihan viel? kokoaa."
Sen sanottuaan Tapani k??ntyi korjaamaan suitsua, mutta lehm?t kiertiv?t Tapanin luokse ja ty?ntiv?t p??ns? Tapanin eteen viel? kynsitt?v?ksi.
Nyt tuli Maria lypsyastioineen ja tullessaan iloisesti hymyillen huusi: "Sin? t??ll? puhuttelet lehmi? kuni paimenpoika ainakin."
"Niinkuin Laabanin paimen, mutta lehm?t vaan jo kestyiv?t minuun, ett? tulevat per?ss? mihin min? vain menen."
"Kyll?h?n se toki hullukin hyv?n tuntee. Sin? kun osaat niitten kanssa mieliksi luperehtaa. Mutta saapas n?hd?, oudostelevatko minua, kun min? tulen lyps?m??n", sanoi Maria ja laskeutui Helakukkaa lyps?m??n. Helakukka ei kuitenkaan arkaillut, ty?nti vaan p??ns? Tapanin kainaloon ja ummisti silm?ns?kin, Tapanin yh? kyns?stelless? leukapieli?. T?m? Helakukan turvautuminen tuntui Tapanista tavattoman somalle. Tuntui kuin elukka olisi ymm?rt?nyt h?nen ?skeisen puheensa tulevan talven viljaruuasta.
Mutta Maria nousi nyt kukkuraisillaan vaahtoilevan maitokiulun kanssa Helakukan alta ja syv??n huokaisten, ik??nkuin Jumalaa kiitt?en, sanoi: "Oi kuinka tuntuu somalle noustessa oman lehm?n alta omalla maalla, kun sit? vastoin viisi p?iv?? takaperin samalla tantereella t?ytti mieleni toivoton suru ja sanomaton kauhistus."
"Ihmisen ik? on kirjava, sanotaan", sanoi Tapani hymyillen.
Kun kumpainenkin lehm? oli lypsetty ja Maria l?htenyt kotiin juustoa keitt?m??n, niin Tapani poikkesi M?kiniitylle, miss? tuomet jo parhaallaan kukkivat. Sielt? h?n taitteli suurikukkaisimpia tuomen oksia aika vihon ja toi kotiin. Sitten he molemmin laittelivat ne kukkaiset oksat vesiastioihin, joissa ne kes?kuun illan ruskon kultavalossa n?yttiv?t tavattoman kauniilta ja kukkien tuoksu t?ytti koko huoneen.
Kes?illan hohteisessa ja kukkien tuoksuisessa huoneessaan nyt ??nett?min? istuivat Tapani ja Maria eiv?tk? itsek??n tienneet mink?t?hden siin? olo tuntui niin omituisen somalle, vaikka ei tuntunut halua mink??nlaiseen puheluun.
Maria viimein ik??nkuin sanoja etsien ja nojautuen Tapania vasten sanoi: "Tuntuu kuin t?m? olisi vasta meid?n varsinainen kihlaushetkemme, vai onko t?m? sitten luonnon siunaava vihkim?juhla?"
"Kumpikin tavallaan", kuului Tapanin suusta yst?v?llinen sana, h?nen nostaessaan k?tens? Marian kaulaan.

III LUKU.
Niin kului muutamia vuosia. Tapani ei joutanut olemaan alituisesti sep?n t?iss?, vaan t?ytyi aina v?liin tehd? rohmuilla kotit?it?kin. Mutta kev?iseen aikaan oli ihmisill? kiintein sep?n tarvis, kun kaikki kes?ty?kalut piti ennen kes?? saada kuntoon. T?n? kev?nn? Tapani aikoi kerit? enempi kuin koskaan ennen, joten h?n taloissa ennen kes?t?it? laittoi k?rryt, aurat, karhit ja kuokat kuntoon ja viikatteitten takomisen j?tti siksi ett? kerkeisi ne takoa ennen hein?n tekoa. Ja kun toukokuun helteiset p?iv?t kuhisten sulattivat lunta ett? silmiss? suurenivat pelloilla p?lvet, niin ne yh? lis?siv?t Tapanin mieless? kiirett?.
Niinp? h?n nyt t?n? p?iv?n? Pehkolan pajassa kuumuudessa h?yryten teki uutta auraa ja oli se valmistumaisillaan, mutta toisen saaran k?rki venyi hiukan pitemm?ksi toista, joten siit? t?ytyi leikata liika pois.
Nyt Tapani kuumenti ahjossa sen auran saaran k?rjen, mink? tehty??n nosti sen alasimelle, otti toiseen k?teens? varsiniekan leikkoraudan ja tarkasti katsoen asetti sen sille paikalle mist? sen piti katkaista se saaran k?rki. Pajamies kun n?ki Tapanilla olevan kiireen, niin ei k?sky? odottanut, vaan sieppasi moukarinsa ja tuimalla tempauksella iski leikkoraudan p??h?n. Mutta samassa silm?nr?p?yksess? Tapanilta p??si syd?nt?s?rkev? kirkaisu; kaikki aseet putosivat k?sist?, jotka h?n nostalti silmi??n painamaan ja py?rien yksiss? jalkainsa sijoissa huusi: "Voi, voi, voi!"
Pajamiehelle tuli h?t? ja h?n alkoi huutaa: "Mik? teille tuli? Herra Jumala! Mik? teille tuli?" Mutta tuokion per?st? vasta voivotustensa seasta sai Tapani sanotuksi: "Se raudan pala lensi silm??n... Miten p??semme taloon -- en taida n?hd? mit??n."
Tapanin viimeisiss? sanoissa kuului katkera ep?toivo ja ne loppuivat nyyhkytt?v??n itkuun.
Nyt pajamies otti Tapania k?dest? ja l?hti taluttamaan taloon ja voivotteli ja tuskitteli h?nkin: "Voi, voi, mik? piti tulla! No jotakin pit?? n?hd?! Voi tokiinsa ett? tuommoinen tapaus -- Herra Jumala -- ett? silm?nr?p?yksess? piti tuommoinen tapaus tulla!"
Talossakin syntyi h?lin? ja jokainen tahtoi tiet??, miten se tapahtui ja miten se oli mahdollista. Mutta kun Tapani sanoi: "T?ytyy p??st? kaupunkiin saamaan l??k?rin apua niin pian kuin mahdollista, tuska on suuri", niin jokainen rupesi valmistamaan l?ht?? ja kohta sai Tapani, lakanaan k??rittyine p?ineen ruveta rekeen pehme?lle vuoteelle selk?kenoon pitk?kseen.
Silloin Pehkolan reipas is?nt? hypp?si ajajan istuimelle ja nyk?si oriinsa suitsia niin ett? humahdus vaan kuului, kun mentiin portista tielle ja reki rupesi soutelemaan irtonaisena alla.
Illan aurinko paistoi viel? korkealla kun tultiin kaupunkiin. Pehkolan is?nt? ajoi suoraa p??t? l??k?rin kartanoon, ja sitaistuaan hevosensa kiinni katon r?yst?st? vasten pystytettyyn tikapuuhun, juoksi sis?lle ilmottamaan asiaa. Mutta l??k?ri sanoi: "Huomenaamuna yhdeks?n ja kymmenen v?lill? on vastaanottotuntini, tuokaa silloin t?nne."
T?h?n ei is?nt? tyytynyt, vaan kertoi ett? asia on kiireellisempi. "Min?kin olen hevoseni ajanut puolikuolluksiin. Jos l?hdette katsomaan miten vaahti juoksee sen lanteita alas viel?kin." Mutta is?nn?n puhe suututti tohtoria, joka alkoi r?nky? ett? kuului kartanolle saakka: "Min?k? sinun hevostasi katsomaan! Johan sanoin ett? huomenaamuna kello 9 ja 10 v?lill? on vastaanottoaikani, tuokaa silloin t?nne."
T?m?n j?lkeen is?nt? ilmestyi tohtorin korkeille portaille ja kovalla ??nell? porisi: "Luulisi ett? tohtori on ihminen, joka s??lii k?rsiv??, vaan perkele n?kyy olevan, perkele, vaikka porossa keitt?isi. Jos olisit k?den tilassa, niin heiluttaisin koiran piiskaa lanteillesi siksi paljon, ett? tulisit ymm?rt?m??n mik? kipe? on, sen tuhannen tulinen tojohka!"
Tapanin, kun kuuli tohtorin kielt?ytymisen, rupesi jokahinen j?sen v?risem??n kuin ankarassa vilussa ja yh? synkempi ep?toivo t?ytti mielen. Mutta t?ytyih?n siihen tyyty?.
Majapaikassaan Tapani koetti kylm?ss? vedess? kastetulla k??reell? hautoa sit? jo melkein umpeen ajettunutta silm??ns?. Se kylm? k??re vaikutti toiseen silm??n hyv??, ett? sill? alkoi y?n h?m?r?ss? saattaa katsella. Tapanin mielen t?ytti nyt ihastus, ett? toinen silm? kuitenkin on terve, vaikka tuska toisesta vaikutti ensin niin kovin, ett? ei voinut n?hd? aivan mit??n ja luuli tulleensa sokeaksi.
Huomenaamuna oli tohtorin vastaanottotunti tullut ja Tapani meni nyt tohtorin vastaanotto-huoneeseen. Eik? tarvinnutkaan kauan odottaa, ennenkun viereisest? ovesta ty?ntyi sis?lle oven t?yteinen olento, jonka leve?t ty?kirveell? tehdyt risaiset kasvot olivat tavattoman turvotuksissa illallisesta humalasta.
Nyt se seisattui Tapanin eteen paremmin sotaherran kuin mink??n tohtorin tapaan ja kysyi: "Mik? on silm?ss??"
"Pajassa lensi tulen palava raudanpalanen", kuului Tapanin vapiseva ??ni sen suun eteen asti riippuvan k??reen takaa, mit? h?n k?sill??n painoi kipe?? silm??ns? vasten.
Nyt tohtori tarttui kaksin k?sin Tapanin p??h?n ja viskattuaan k??reen lattialle v??nti p??n niskoille ett? kasvot tulivat melkein yl?sp?in. Sitten se kaksilla n?pill??n veti ne ajettuneet luomet auki, ett? n?ki silm?n sis??n. Siin? se sitten pitk?n tuokion t?hysteli ja kallisteli tavattoman suurta p??t??n puoleen ja toiseen, vaan kun silm?st? rupesi pursumaan vett?, niin heitti pois ja vet?ytyen selk?kenossa seisomaan sanoi: "Siin? on teht?v? leikkaus, jota ei t??ll? voida tehd?, vaan on ment?v? merikaupunkiin."
"Leikkaus!" kuului Tapanin suusta tuskaisen surullinen huudahdus.
"Niin. Raudan polttama palanut osa t?ytyy leikata", kuului tohtorin j?ykk? sana.
"Mutta miten on silm?n laita, onko toivoa saada parannetuksi?"
"Riippuu leikkauksen onnistumisesta. Tervett? siit? ei koskaan tule."
Tohtorin viimeisiss? sanoissa kuului sellainen kylmyys, ett? selv??n huomasi h?nen tahtovan lopettaa keskustelun, jonka t?hden Tapanikin lopetti kyselyns?, otti lattialta k??reen, jota painoi k?sill??n silm??ns? vasten, ja rupesi l?htem??n pois. Mutta samassa kuuli takanaan vihaisen ?rj?hdyksen: "Maksettava on kaksi markkaa!" T?m?n sanan j?lest? tohtorin hengitys kuului aivan r?hisev?lt?.
Tohtorin repostelemisen takia Tapanin silm?? karttoi aivan vihlomalla ja pani vapisemaan ihan jokahisen j?senen. Nyt h?nen vapisevasta k?dest??n tohtorille ojentaessa kahta markkaa putosi toinen lattialle ja py?ri tohtorin jalan sivulle. Tohtori potkasi sit? rahaa jalallaan Tapaniin p?in ja piti k?tens? ojennettuna saadakseen Tapanilta sen pudonneen sijaan. Tapani antoikin tohtorin k?teen toisen markan ja kiirehti kaksin k?sin painamaan silm??ns?, jota vihloi ja poltti kuni tulessa.
Veden vuotamisesta sokeana Tapani ei kyennyt pudonnutta markkaansa etsim??n, vaan l?hti haparoimaan ulos p??st?kseen matkalle merikaupunkiin.
Merikaupungissa asui Tapanin serkku, jonka luokse h?n ensiksi kiirehti. T?m? n?hdess??n ja kuullessaan Tapanin kohtalon, sanoi varmasti: "T??ll? on kyll? yksi mainio silm?l??k?ri, mutta se on kallis."
"Kallis! Se on mit?t?n asia", huudahti Tapani.
"Sit? kun et s?ik?hd?, niin kaikki on hyvin. Tohtori Lisitzin asuu yksi risti tuonne rantaan p?in juuri tuossa valkeassa rakennuksessa, mink? nurkka tuosta n?kyy. Ovi on t?lt? kadulta suoraan, jossa sinisell? maalilla kirjotettuna n?kyy h?nen nimens?. Nyt onkin juuri h?nen vastaanottotuntinsa."
"H?nen vastaanottotuntinsa ", sanoi Tapani hieman s?ps?ht?en.
Nyt h?n ei viivytellyt, vaan kiirehti l?htem??n ja pel?tess??n viel? j??v?ns? huomeneen meni h?n tohtorin asunnolle ihan juosten. Odotushuoneeseen tultuaan n?ki h?n l?hes satakunta henke?, melkein kaikki herrasv?ke?, istuvan ymp?ri huonetta asetetuilla penkeill?. T?st? h?n huomasi kerinneens? oikeaan aikaan ja rauhallisena istui oven pieleen ja kyyn?sp??ns? polviinsa varaten k?sill??n painoi silm?ns? p??ll? olevaa k??rett?. Siin? h?n k?sill??n k??rett? painaen toisella silm?ll??n tirkisteli joukkoa, joka enimm?kseen n?ytti tulleen aikansa kuluksi vaan rupattelemaan toistensa kanssa eik? miss??n tohtorin tarpeessa. Mutta Tapanin vierell? istuva mies kysyi: "Mist? kaukaa olette?"
"Olenpahan tuolta Tuhertajan kaupungin takaa", kuului Tapanin suusta hiljainen sana.
"Tuhertajan kaupungin takaa! Sinneh?n on matkaa! Mutta Tuhertajassahan on l??k?ri, miksi ette sinne j??neet?"
"On siell? l??k?ri, vaan ei se voinut t?lle kipe?lleni mit??n."
"Mik? se sitten on sellainen kipe??"
"Kuuma raudanpalanen lensi pajassa silm??n."
"Kuuma raudanpalanen silm??n!" kuului per?lt? huonetta naisten joukosta, ja melkein kaikkien naisten kasvot vet?ytyiv?t k?rsiv?n n?k?iseen puristukseen ja kaikki heiluttivat p??t??n kauhistuksensa merkiksi ja pitk?n tuokion per?st? kuului kysymys: "No, onko se yh?kin siell? silm?ss? se raudan palanen?"
"Ei se kokonaan ole, vaan joku kuona siell? kuitenkin lienee, kun siin? on tuska niin kova."
Tapanin viimeisess? sanassa kuului jotakin tuskaisen ??nen v?r?hdyst? ja muutenkin Tapanin kasvoissa oli kolmen y?n ja p?iv?n valvomisen takia silm??n pist?v? kurjuuden leima. Nyt er??n huoneen per?ll? istuvan leve?n rouvan suusta kuului yst?v?lliset sanat: "Mutta sinun, Siiri, t?ytyy antaa vuorosi tuolle miesparalle, ett? h?n p??see saamaan l??k?rin apua; sinulla on ensiksi vuoro."
"Mutta min? j??n sitten viimeiseksi ja n?in paljon ihmisi?. Tuskin koko p?iv?n? kerki?? ottaa vastaan kaikkia."
Samassa aukeni tohtorin vastaanottohuoneen ovi, josta ty?ntyi nainen paksu, valkea k??re kaulassa ja k?dess? kaitanen paperiliuska. Naisen j?less? ihan kantap?it? hippoen tuli ovelle keski-ik?inen ja keskikokoinen, tummaviiksinen mies. Lenn?tetty??n palavan silm?yksens? yli huoneen ja hieman ny?k?ytt?en itse??n naisjoukkoa kohti sanoi h?n: "Olkaa hyv?."
Silloin se Siiriksi mainittu hieno rouva hieman punastunein kasvoin hypp?si yl?s ja kiirehti tohtorin huoneeseen. Samassa lupsahti ovi kiinni niin kiireesti ett? koko rakennus jumahti vastaan, jolloin kaikki j?iv?t ??nett?min? istumaan.
Tapanin mieless? tuntui kuuma v?ristys kun kuuli sen tohtorin huoneeseen menneen rouvan sanovan: "tuskin kerki?? ottaa vastaan koko p?iv?n?" -- viel?k? sittenkin t?ytyy j??d? huomeneen! -- Viimein h?n vapisevalla ??nell? kysyi: "Luuletteko todellakin ettei tohtori t?n? p?iv?n? kaikkia n?it? ottaisi vastaan?"
"Riippuu siit? miten vaikeita tutkimuksia on teht?v?", kuului leve?n rouvan sanat. "Usein kyll?, varsinkin n?in lauvantai-p?iv?n? kuuluu j??v?n, ettei ehdi kaikkia. Vaan kyll? te p??sette. Min? annan vuoroni teille, kun voin j?tt?? k?yntini huomiseksi. On yksi t?ss? v?liss? en??, niin sitten p??sette."
"Kiitos, kiitos!" virkkoi Tapani ja syd?n hytk?hti ilosta.
Nyt oli tullut leve?n rouvan vuoro. Mutta samassa kun tohtorin huoneen ovi aukeni, kiirehti h?n sanomaan: "Olen antanut vuoroni t?lle miehelle." Silloin tohtorinkin suusta kuuluivat sanat: "Olkaa hyv?."
Tapani hypp?si seisaalleen kiirehti?kseen sis??n ja samassa kuulikin oven tulevan j?lkeens? kiinni sellaisella painolla, ett? se ilmaisi kiirett?. Samassa tarttui tohtori Tapania kyyn?sp??h?n ja talutti suuren akkunan edess? olevan korkeataustaisen tuolin luokse ja istutti siihen. Samassa h?n siev?sti repelehti Tapanin silm?n p??lt? k??reet irti ja sitten vasta yst?v?llisesti kysyi: "Mik? silm??n on tullut?"
"Kuuma raudanpalanen siihen lensi pajassa."
"Kuuma rauta! Ai, ai", sanoi tohtori ja punalti p??t??n, mutta samalla asetti suurennuslasinsa silm??ns? ja varovasti aukaisten aivan yhteen ajettuneita luomia, katsoi silm??n ja kohta sanoi: "Juuri silm?ter?sen laidassa on pienen pieni raudan siru, joka on saatava pois. Mutta voittekohan pysy? niin vakavana ett? saisimme pois ilman kutsumatta toista l??k?ri?, joka tulisi teille kalliiksi."
"Koetan parastani", sanoi Tapani, ja sanoissa kuului itseens? luottamus.
Nyt tohtori asetti Tapanin p??n sen istuimen taustan p??lle niin takaraivolleen, ett? suuresta akkunasta vapaasti tuleva toukokuun keskip?iv?n valo sopi parhaiten n?ytt?m??n teht?v??n. Sitten tohtori asetti suurennuslasinsa silm??ns? viel?kin tarkemmasti, otti sitten oikeaan k?teens? pienet kirkkaat pihtins? ja vasemman k?tens? sormilla aukasi ja piti auki ajettuneita luomia. Nyt h?n n?ht?v?sti j?mist?ytyi oikein vakavaan asemaan ja sanoi: "Katsokaa vaan minua silmiin niin vakavasti, ettei v?hint?k??n liiku silm?nne puoleen eik? toiseen." Tapani pani nyt itsens? m??r?ttyyn j?nnitykseen ja pid?tt?ytyi hengitt?m?st?. Mutta samassa tuokiossa tuntui silm?ss? kipe? vihlaus ja kumpasestakin silm?st? rupesi vett? pursumaan, joten silm?kuopat t?yttyiv?t aivan tulvilleen.
Nyt tohtori pani pihtins? p?yd?lleen ja rauhallisesti sanoi: "Kyll? siit? l?hti, mutta l?htik? kaikki, t?ytyy tarkastaa viel?." Sitten tohtori pyyhki Tapanin silm?luomet kuiviksi, asetti taas Tapanin p??n entiseen asentoon ja suurennuslasinsa avulla tarkasteli. Mutta tuokion tarkasteltuaan h?n hieman punalti p??t??n ja sanoi: "Rauta siit? on l?htenyt, vaan siin? on jotakin, josta emme saa selv?? ennenkuin sulatamme ajetuksen ja tuon verhon mik? on syntynyt kivun johdosta." Sen sanottuaan teki pieneen pulloon l??kett?, jolla kostutti k??rett? ja asetti sen kostutetun kohdan Tapanin kipe?n silm?n kohdalle ja sitoi k??reen nen?t p??n ymp?ri. Nyt h?n ojenti pullon Tapanille ja sanoi: "Kastelkaa t?ll? aina v?liin k??rett? ja huomenna yhdeks?n aikana tulette t?nne." Sen sanottua tohtori kiirehti aukaisemaan oveaan, josta liikkeest? Tapani huomasi taas olevan kiireen ja koetti joutua ja pujahti jo ulos kun tohtori sai oven siksi auki ett? sopi syrjitt?in tulemaan ja sit? tiet??n l?hti kiirehtim??n majapaikkaansa. Mutta kadulle tultuaan Tapani t?ll?hti seisomaan kuni ukkosen ly?m? ja itsekseen h?t?ili: "Voi, voi, ett? j?tin kysym?tt? tohtorin palkan! Voi minua h?lm??! Voi, voi, jos se luulee minua joksikin petturiksi! Voi, voi!"
Tapani palasi monet askelet takasin, menn?kseen tohtorilta kysym??n, mutta seisatti siihen taas ja punalteli p??t??n ja sipitti: "Voi, voi! No kaikkia sit?!"
Viimein h?n kuitenkin l?hti kiirehtim??n majapaikkaansa, jossa serkulleen rupesi kertomaan tyhmyytt??n.
Mutta serkku hym?hti ylenkatseellisen naurun ja sanoi: "Kerki?ttehen sen moneenkin kertaan kysy?, mutta kysym?tt?kin se m??r?? sitten kun se p??st?? l?htem??n kotiinne. Jos nyt olisitte kysyneet, niin tohtori olisi pit?nyt pahana. Se olisi luullut teid?n pelk??v?n h?nt? liian ahneeksi, mutta nyt se tiet?? ett? te luotatte h?neen kaikessa suhteessa, ja siit? riippuu verrattoman paljon, tunteeko tohtori ett? sairas h?neen luottaa t?ydellisesti. Aivan toisenlaisella innolla h?n silloin hoitaa sairasta."
"Siis se erehdykseni oli paljas hyv?", sanoi Tapani ilostuneena.
"Niin kyll? t?ss? tapauksessa. Min? kyll? neuvoisin teit? ettette puhuisi mit??n palkasta ennenkun tunnette olevanne tarpeeksi terve l?htem??n pois."
"Mit?p?s min? kiirehdin, kun vaan p??sen tajuuni, ett? minua ei tohtori ep?ile petturiksi", sanoi Tapani tyytyv?isen?. Sen sanottuaan otti laukkunsa p??ns? alle ja rupesi majahuoneensa lattialle makaamaan. Samassa menikin tiedottomaan uneen, jotta kuorsaukset ja puhkailut rupesivat tulemaan niin voimakkaina ett? koko ruumis nytj?hteli mukana, kirkkaitten hikihelmien kohotessa punottaville kasvoille.
Huomenaamun p?iv? oli jo valkeimmillaan kun Tapani vasta her?si t?st? unesta. H?nest? tuntui kuin koko olentonsa olisi kappaleina kukin eri paikassaan ja sen k?yh?n lesken ahtaan asunnon likaiseen lattiaan kiinni tarttuneet. Mutta hiljalleen h?n kuitenkin sai kuontumaan ja yhden ja toisen k?tens? ja jalkansa tuntumaan omakseen. H?n ei nyt en?? tuntenut suurta kipua kipe?ss?k??n silm?ss??n ja terve silm? oli nukkuessa saanut entisen kirkkautensa.
Maria, Tapanin kohtalosta tiedon saatuansa, oli alituisessa h?d?ss?. Viikkokauteen ei h?n saanut unta ja oli puolipy?rryksiss? Tapanin kohtalosta, josta aina uudet kulkupuheet tiesiv?t pahempaa ja pahempaa. Sekin seikka ettei Tapanilta tullut kirjett?, vakuutti h?nen luuloaan ett? tuskinpa h?n lienee hengiss?k??n.
Er??n? aamuna kuitenkin kirjeenkantaja toi Marialle kirjeen, mink? kuoressa h?n nukkumattomuudesta ja itkemisest? h?m?rtyneill? silmill??n n?ki Tapanin k?sialan. Sen n?hty??n Maria moneen kertaan suuteli kirjett?. Sitten vasta h?n sen aukaisi ja rupesi kovalla ??nell? lukemaan:
"Rakas Mariani.
Hyvin tied?n ett? n?m? viisi p?iv?? ovat olleet sinulle tuskallisin aika mit? el?m? t?h?n asti on sinulle antanut. Mutta sille en min? ole voinut mit??n, sill? t?h?n asti sitten silm?ni s?rkymisen on el?m?ni ollut kuin unenn?k??, tuskaista hourailua, josta ei ole ollut mit??n tietoa mihin se p??ttyy. Mutta nyt sanoi l??k?ri ett? silm?ni paranee, mutta kest?? kaksi viikkoa ennenkun p??sen l?htem??n pois.
Arvaan ett? t?m? tieto tekee sinutkin enemm?n kuin iloiseksi. Sill? minulle se tieto oli enemm?n kuin koko el?m?, kun luulin kerrassaan menett?neeni toisen silm?ni. Ja muutenkin on t??ll? hyv? olla. Olen t??ll? iloisen serkkuni luona, joka kyll? osaa pit?? minut hyv?ll? tuulella. J??n tyytyv?iseksi kohtalooni.
Oma rakas Tapanisi."
Kirjeen viimeist? sanaa Maria suuteli moneen kertaan ja tuli mielihyv?st? levottomaksi, ett? k?veli sinne ja t?nne huoneessaan, ja kasvoissa n?kyi mieluinen hymy. Yh? uudelleen luki h?n kirjeen alusta loppuun ja p??sty??n loppuun suuteli aina viimeist? sanaa.
Tapanin silm?ss? oli jo ensi viikolla kaikki ajetus sulanut pois ja karttaminen kadonnut, jotta saattoi aivan vapaasti katsella, mutta se s?rkynyt silm? oli aivan pime?. Nyt tohtori m??r?si Tapanin kaksi kertaa p?iv?ss? k?ym??n luonansa ja rupesi k?ytt?m??n siin? silm?ss? valkeita pulveria, joita se joka kerran kaasi sinne pienen lusikallisen ja piteli Tapanin p??t? takaraivolle kallistettuna, ettei ne pulverit p??sseet silm?st? pursuvan veden kanssa menem??n pois. Ne karkeat pulverit vihloivat silm?ss? niin tavattomasti ett? Tapanin koko olento vapisi. Mutta kun ne olivat yst?v?llisen tohtorin panemat, niin tuntui se kest?minen vaan mieluiselta. Sit? hauskemmalta rupesi se k?rsiminen tuntumaan, kun parin p?iv?n per?st? jo rupesi sill? silm?ll??n sen verran n?kem??n, ett? ummistettuaan toisen silm?ns? n?ki huoneessa akkunan reij?n; ja taas muutamien p?ivien per?st? erotti k?dess??n sormet ja yli huoneen ihmisen. Mutta sittek??n ei ruvennut n?k? selvi?m??n, vaikka muuten tuli silm? niin puhtaan ja terveen n?k?iseksi ja kuvastimeen katsoenkin se oli aivan terve, mutta ter?sess? n?kyi yh? tuskin n?kyv? harmaa pilkka. T?n? p?iv?n? tohtori asetti Tapanin tuoliinsa vakavaan asentoon ja asetti kymmenen kertaa suurentavan suurennuslasinsa silm??ns? ja rupesi tarkastamaan Tapanin silm??, jota tehdess??n k?ski Tapanin katsoa akkunan pieless? riippuvaan suureen kultakelloonsa niin vakavasti ettei v?hint?k??n liikahda. Nyt tohtori katseli syrjist?kin p?in Tapanin silm?? joka puolelta niin vakavasti ett? tuskin hengittik??n. Mutta viimein h?n heitti pois, huokasi syv??n ja sanoi: "T?ll? kerralla emme voi enempi tehd? kuin mit? olemme tehneet. Se kuuma rauta on ter?seen tehnyt vian, jota ei saa muuten pois kuin leikkaamalla. Mutta kest?? v?hint??n kaksitoista tai nelj?toista vuotta ennenkun sen leikkauksen voi tehd?, eik? t?ll? ajalla olisi sep?n ty?n tekeminen sille terveellist?, ja kirkkaalla ilmalla ainakin ensim?lt? on pidett?v? sinisi? silm?lasia, jottei auringon loiste p??se silm??n."
Tohtorin yst?v?llisist? sanoista kuului sellainen varmuus, ettei siin? tuntunut olevan tinkimisen varaa: Tapanin p?? painui alas ja ??net?nn?, huuliansa puristaen h?n sit? hieman ny?kytti. Viimein h?n pyyhk?si nen?liinallaan silmi??n, nosti p??t??n ja k??ntyi kysym??n: "Mit? min? olisin maksava?"
Tapanin sanoissa kuului surullinen v?r?hdys, joka ei j??nyt tohtorilta huomaamatta. Kotvasen mietitty??n h?n yst?v?llisesti sanoi: "Otan ainoastaan kaksikymment? markkaa, kun en voinut saada terveeksi. Sen kuitenkin vakuutan ett? kukaan ihminen ei olisi nyt sille enempi voinut... T?m?n lis?ksi sanon ja pyyd?n ett? muistaisitte tohtorin sanoneen ett? kun se kaksi- tai paremmin nelj?toista vuotta on kulunut, on ment?v? t?ysin kykenev?n l??k?rin luokse, jonka annatte sen vian leikata, muutoin koko silm? on vaarassa... Arvaan ett? t?m? odotusaika on ik?v?; vaan te olette nuori mies, jolla on viel? sittenkin paljon ik?? j?lell? t?ysin kirkkailla silmill? katsellaksenne el?m??. Pysyk?? vaan iloisena. Iloisuus on terveellisin l??ke kaikissa vaivoissa."
Sen sanottuaan ja saatuaan Tapanilta kaksikymmenmarkkasen tohtori ojensi k?tens? Tapanille ja pehme?ll? k?dell??n puristaen puisti Tapanin k?tt? kolmeen kertaan ennenkun heitti irti.

IV LUKU.
Tapani oli ollut jo viikon kotona. T?m? aika oli mennyt miettiess? mille ty?lle t?ss? on parhain ruveta.
V?h?n v?liin h?n k?vi pajassa koettamassa josko siit? tulisi takomisesta mit??n, ja tukalalta entiseen verraten tuntui kun toinen silm? oli h?m?r? ja siniset lasit v?hentiv?t toisenkin n?k??. Mutta aivankaan mahdottomalta se ei n?ytt?nyt, kunhan silmist? h?vi?? se heikkous mik? oli j?lell? sen s?rkymisen johdosta. Ja kun Maria oli jo ennen Tapanin kotiin tuloa toimittanut kev?tkylv?t maahan, ettei ollut niitten kanssa h?tik?imist?, niin Tapani tahtoi parannella silmi??n ja oleskeli kotona. Teki vaan viroikseen Marialle sukkulapuolia sen mukaan kun Maria sai niit? kudotuksi, ja v?liin harjotteli kirjotusta.
Mariasta tuntui Tapanin kotona olo tavattoman hauskalta, kun tiesi sen olevan vaan sent?hden ett? silm?t vahvistuvat, jotka muuten h?nen mielest??n n?yttiv?t terveilt? ja kirkkailta.
Oli niin kaunis p?iv? kun kes?kuun alkupuoliskolla voi olla. T?ysilehtinen mets? humisi helteisen p?iv?n lense?ssa tuulessa. J?rven aallot v?syneen n?k?isin? vaan tavan vuoksi ajelivat toisiaan ja pehmeill? syleilyill? loiskivat rantaa. Kalamiehet paitahihasillaan kokivat verkkojaan salmien ja saarien rantavesill?. Poutahaukat siipi??n r?p?ytt?m?tt? loikailivat siint?v?ss? korkeudessa ja p??skysemot kilvan kantoivat tarveaineita pesiens? rakenteiksi.
Maria oli kolmivuotiaan pikku Hilmansa kanssa mennyt rantaan vaatteita huuhtomaan, miss? pikku Hilmakin kyk?tti rannan kivell? ja pient? rievun palasta huiskutti vedess? samaan tapaan kuin n?ki ?idinkin tekev?n, ja kun sattui rievun nurkasta pirskahtamaan vett? vasten kasvoja, niin rupesi siit? vaan nauraa r?hisem??n ja py?reill? silmill??n katsoi ?itiin n?hd?kseen mit? h?nen nauramisensa t?h?n vaikuttaa. Tapanikin tahtoi nyt nauttia luonnosta. Pesty??n kasvonsa ja kammattuaan tukkansa suoraan otsalta taakse h?n aukaisi akkunan puoliskon aivan selki sel?lleen. Vilpoinen tuuli heng?hteli siit? sis??n ja tuntui se vasta pestyihin kasvoihin ja kaulaan tavattoman somalta. Tapani siirsi nyt istuimensa aivan akkunan eteen, otti merikaupungista ostetut siniset silm?lasinsa ja katseli niill? ulos. Mutta hetken per?st? pudisti p??t??n ja sanoi: "Hyi, kuinka rumaksi menee kaunis p?iv? n?ill? katsellen, juuri kuin syksyh?m?r? tai jos aurinko olisi puoleksi pimennyksiss?. Hyi, kuinka kaamean v?riseksi menee koko ilma ... ja t?m? huonekin. Hyi todellakin! miten pelottavan kaameaksi muuttuu n?ill? katsellen."
H?n heitti silm?lasinsa akkunalle ja katseli vapailla silmill??n ulos tunteakseen tuntuuko silmiin pahalta. Mutta samassa rupesi pellon aidan yli vilkkamaan naisen leve?reunainen, kellahtava hattu, joka oli asetettu tavallista enemm?n otsalle, joten se kiireesti kulkiessa kun ruumis oli etunojassa n?ytti olevan aivan syrj?ll??n.
Ver?j?st? sis?puolelle tultua Tapani tunsi tulijan kievarin Gunilla-neidiksi ja arvasi olevan toisen puolen em?nn?lle jotakin asiaa eik? siis v?litt?nyt tulijasta mit??n, istui vaan akkunan edess? yh? tunteakseen tekeek? ulkoilmaan katseleminen silmille pahaa. Mutta ei kauan kulunut kun huoneen lukossa avain py?r?hti ja oven auetessa ilmestyi Gunilla-neidin hikiset kasvot ovelle ja tuskin ehti painaa ovea kiinni ja istua keskell? huonetta olevalle tuolille, kun jo sanojaan sievistellen sanoi: "Meill? on yksi matkustavainen herra, joka pyysi teit? tulemaan sinne h?nen puheilleen."
"Herra minua puheilleen... Mit? se merkitsee?" sanoi Tapani ja silm?t suurenivat ett? melkein valkeiset n?kyiv?t ymp?ri ter?sten.
"Min? en muuta tied? kuin sen ett? se pyysi teit? tulemaan mit? pikimmin puheilleen", sanoi neiti ja kumartui katsomaan kenki??n, jolloin heilautti hartioitaan siksi ett? sel?ss? riippuva pellavan-keltainen, paksu hiuspalmikko vier?hti etupuolelle. N?kyi tiet?v?n ett? se on siin? vaaleapohjaisen, suurikirjaisen leningin monirynkkyisell? pinnalla soman n?k?inen ja arvokas riippumassa, vaikka nyt ei ollut ket??n n?kem?ss?, joka olisi siit? mit??n piitannut.
Maria palasi Hilman kanssa rannasta, ja Tapani, sanottuaan Marialle vieraan asian, rupesi panemaan kiireesti vaatteita p??lleen, jota tehdess??n sanoi: "Pit??p? k?yd? kuulemassa mit? sill? herralla minulle on asiaa. Ihmeellist? ett? herrallakin on minulle sanomista, vaikka luulin ett? herrasmiehet eiv?t tied? minunlaistani maailmassakaan olevan."
Mutta Gunilla-neiti ei n?kynyt tahtovan l?hte? Tapanin kanssa yht?matkaa, vaan nousi kiireesti istuimeltaan ja samassa heilautti vartaloaan ett? palmikko huiskahti hartioille ja tuskin kuuluvasti sanoi: "Hyv?sti". Samassa tuokiossa kun oli oven painanut j?lkeens? kiinni, n?kyi h?n jo tiell?, miss? h?n hameensa takapuolta enemm?n tavan kuin tarpeen t?hden kantoi toisella k?dell??n ja toisella veti hattuaan otsalleen, ettei vasten paistava puolip?iv?n aurinko p?ivetytt?isi kasvoja, kun ei ollut harsoa. Nyt h?n keve?sti ja lyhyill? askelilla juosta lipsutti hieman alas viett?v?? tiet? ja lanteilla l?yh?ll? riippuva hameen osa l?kk?si jokaisen askeleen mukaan ja samoin palmikkokin hartioilla.
T?t? j?iv?t Tapani ja Maria katsomaan akkunasta ja Maria sanoi hymyillen: "Tulihan siit? kun tulikin Gunillasta aimo ry?kkin?, kun sai k?yd? kansakoulun ja kaksi luokkaa tytt?koulua. Sai kun saikin hatun p??h?ns?."
"Hm", myh?hti Tapani, "on sent??n samanlaista kuin Saarelankin tyt?t kerran tuumasivat, ett? kaksi sit? meid?nkin sisaruksista on ehtinyt sinne asti ett? saavat panna hatun p??h?ns?, vaikka ansioita ei ollut enempi kuin toinen oli k?ynyt kansakoulun ja yhden vaivaisen lukukauden seminaaria ja toinen kaksi kes?? kasvitarhakoulua er??n lesken kotona. Sama arvo hatun saantiin on Gunillallakin. Vaan saanuthan se saappaat pit?vi, saamaton rajaiset keng?t. Saahan se rikas vaikka sarvet p??h?ns?."
"Kohta n?kyy kievarin ukon otsaan kynttil? paistavan", sanoi Maria yh? hymyillen. Luulen ett? Gunilla on jo kahdeksallatoista, siis joutumassa ihan korvaan."
"N?kyy jo tiet?v?n itsekin ett? h?n on siev? ja kaunis ... ja siev? se olisikin jos ei itse tiet?isi siit? mit??n. Katselisi vaan vapaasti niill? suurilla tummansinisill? silmill??n kauniista p??st??n, eik? teeskentelisi", sanoi Tapani vakavasti ja l?hti.
Kestikievarin kartanon perimm?isess? huoneessa, keinutuolissaan nojautuneena selk?kenoon, istui vallan levollisena ik?puoli herra, vedellen puolta sylt? pitk?st? piipustaan savurenkaita, jotka hiljalleen suureten hajosivat huoneessa n?kyv?ksi, siniseksi kitkuksi. Mutta kun Tapani aukasi oven ja astui reippaasti sis??n, hypp?si herra pystyyn ja tuikeasti silmiin katsoen ojenti laihan, pitk?sormisen k?tens? tervehtim??n, sanoen: "Min? olen insin??ri Dampbell. Tek? olette Tapani Korpela?"
"Kyll?", sanoi Tapani ja katsoi herraa silmiin yht? kysyv?sti kuin herrakin ja k?vikin se hyvin laatuun kun oli h?nen silm?ns? hieman korkeammalla kuin herran.
Kun herra oli kehottanut Tapania istumaan, niin k??nsi h?n Tapaniin p?in keinutuolinsa, johon istuttuaan silm?si viel? Tapania p??st? jalkoihin ja veteli savuja, jota tehdess??n n?kyi hieman valitsevan sanojaan, ett? ne kuuluisivat arvokkailta, yht? arvokkailta kuin sekin rinnalle riippuva, tumman ruskea, vasta kammattu parta, jonka yl?osa peitti suurimman osan muotoa. Nyt h?n puhtaanvalkoisilla, melkein kuihtuneen laihoilla n?pill??n k??nti yl?huuli-partaansa kahtaalle p?in huuliensa edest? ja sanoi: "Minulla on t?m?n pit?j?n Saraj?rven kyl?ss? maanjakoty?, jossa tarvitsisin apulaista. Sattumalta tuli t?ss? talon is?nn?n kanssa siit? puhe ja h?n esitti teid?t, jonkat?hden kutsuin teid?t t?nne."
"Kun tuota osaisi", sanoi Tapani, voimatta kasvoissaan salata sit? mieltymyst? mink? h?n t?st? esityksest? tunsi.
T?m?n huomasi herrakin vaikka ei ollut sit? huomaavinaan, sanoi vaan ett?: "Is?nt? kehui teit? nerokkaaksi mieheksi ja kun kerran nerokas olette ja min? olen neuvomassa, niin kyll? sit? opitaan."
Sen sanan 'ja min? olen neuvomassa' sanoi herra sellaisella painolla ett? Tapani kuuli siin? vetoa uskottamaan ett? se on ainoastaan h?n joka kykenee siin? suhteessa toista opettamaan. Tapanikin sai niist? sanoista ik??nkuin syyt? sanoa: "No, ei tuo viel? minullakaan ole k?si p??h?n mennyt siin? mihin kerran olen ryhtynyt. Vasta on viides vuosi kulumassa kun alotin varsinaisen sep?n ammatin ja kuitenkin olen voittanut jo korkeimman sep?n maineen t?ll? paikkakunnalla. Ja onpa viel? h?yl?ll?kin lastu l?htenyt puusta siit? kohti josta sen on pit?nyt l?hte?. Nyt kuitenkin tuli onnettomuus ett? loukkautui silm?ni, jonka kanssa piti kulkea merikaupungissa ja menett?? aikaa ja rahaa eik? viel?k??n tullut terveeksi."
"Mutta ovathan silm?nne terveen n?k?iset", sanoi herra ja tuijotti r?v?ht?m?tt? Tapanin silmiin.
"Ei niiss? ole kipua, vaan toinen on hieman h?m?r? ja heikko."
"No silloin se on mainio asia ett? tulette ulkoilmaan, sit? vastoin kuin pajassa oleminen olisi sille aivan turmiollinen."
"Sit?h?n tohtorikin sanoi ett? pajaty?t? olisi v?ltett?v?."
"No niin, enk?s min? arvannut", kuului taas herran itserakkaat sanat. Sitten h?n pani piippuunsa uusia venyvi?, kellahtavan ruskeita, pehmeit? rouheita ja j?i odottamaan, onko Tapani niin tyhm? ja ep?k?yt?nn?llinen, ettei osaa antaa tulta piippuun.
Tapani huomasi nyt herran partaisissa kasvoissa salaisen v?r?hdyksen ja tuikeissa silmiss? oudon vilahduksen. Silloin h?n hieman s?ps?ht?en koppasi p?yd?lt? tulitikkulaatikon ja oikein seisaalleen nousten tarjosi tulen herran piippuun, josta herra kiitokseksi ny?k?ytti p??t??n ja kasvot palasivat rauhallisiksi.
Nyt herra nojasi itsens? keinutuolissa niin selk?nojaan kuin tuoli antoi. Monisolmuiseksi sorvatun kiiltomustan piippunsa varren asetti keske? sormiensa v?liin niin ett? varsi oli kaikista muista sormista k?sisel?n puolella mutta ainoastaan nimet?n sormi kierti ymp?ri varren ja puristi pysym??n k?dess?. Siten h?n nyt veteli piippuaan ja v?liin aina partaisten huuliensa v?list? pihautteli siev?n n?k?isesti py?rivi? savurenkaita, joitten tekemisell? n?kyi olevan tarkotus n?ytt?? taitoa, johon Tapani ei kyennyt.
Tuokion kuluttua herra kuitenkin ik??nkuin her?si ja kohoutuen istumaan sanoi: "No niin, se lienee sitten p??tetty ett? tulette minulle apulaiseksi."
"Saahan tuota koettaa; yritt?nytt? ei laiteta, sanotaan. Parempi koettaa kuin mietti?", sanoi Tapani ja hymyili.
"Minulla on huomenna Saraj?rven kievaritalossa sen lohkokunnan miesten kanssa kokous, joten vasta ylihuomenna joudutaan mets??n. Siis tulette huomenna Saraj?rven kievaritaloon. Terve siksi!"
"Sep? onkin hyv? ett? t?n??n voin laittaa mets?saappaani parempaan kuntoon", sanoi Tapani ojentaessaan k?tens? herran k?teen.
Herrakin nousi nyt seisaalleen ik??nkuin n?ytt?m??n sit? rinnalla leve?n? vihkona riippuvaa partaansa, joka puheen mukaan siin? hieman tutisi ja puristi Tapanin k?tt? yst?v?llisesti. Viel?p? n?ytt??kseen yst?vyytt??n saattoi Tapania portaille, miss? talon is?nt?kin oli kuistin penkill? istumassa.
Tapani ei ollut sit? n?kevin??n, vaan reippaasti astuen l?hti kiirehtim??n kotiinsa.
Herra katsoi nyt Tapanin j?lkeen, mutta silm?si is?nt??n ja arvostelevalla tavalla sanoi: "Olisi tavallisen komea mies, jos olisivat nuo jalat suoremmat, mutta polvet ovat rumasti sis??np?in... No... Ne nuo talonpojat... Niill? on yhdell? yksi, toisella toinen vika. Siin?p? se, sivistyksest? ei olisi mit??n etua jos ulkokuori on sopimaton. H?nest?k??n ei tulisi n?in suorana seisovaa miest? vaikka saisi kuinkakin paljon sivistyst?... No niin, tavaran mukaanhan aina astia laitetaan... Milt?p? n?ytt?isi jos kallista viini? pantaisiin tervatynnyreihin. T?ss? on sama suhde."
Talon is?nt? istuessaan kattop??llisen kuistinsa penkill? oikasi itse??n kuistin kaidetta vasten, ty?nt?en saviset jalkansa suoriksi lattialle p?in, tekeytyi kylm?nn?k?iseksi eik? virkkanut mit??n.
Herra huomasi, ettei puheensa ollut is?nn?n mieleen, eik? siihen en?? jatkanut, vaan rupesi kaivamaan piipustaan poroja ja panemaan siihen t?ytett?.
Saatuaan piippunsa t?ytetyksi, ojenti kukkaronsa is?nn?lle, saadakseen t?m?n mielen toiselle tolalle. Is?nt? t?ytti kukkarosta suuren visakoppa-piippunsa, ja herra alkoi puhua ilmoista, kes?n hyvyydest?, hyv?n vuodentulon toiveista ja muista sellaisista. Mutta is?nt? ei virkkanut mit??n, veteli vaan savuja ja pullautteli niit? ihan suun t?ydelt?, joten sek? herra ett? is?nt? melkein n?kym?tt?m?ksi peittyiv?t yhteiseen savupilveen.
* * * * *
Tapani palatessaan kotiinsa ei tiennyt oliko hyv?ll? vaiko pahalla mielell?. Jalkansa h?n tunsi vaan tavattoman keveiksi astuessaan kotiinsa johtavaa jalkapolkua. Eik? koko matkalla h?nen silm?ns? keksineet mit??n, vaikka ne tavallista virke?mm?n n?k?isin? katselivat kaikille suunnille. Loppumatkalla Tapani k?velless??n kumartui katsomaan eteens? maahan juuri kuin kaitaisia portaita k?velless? hyllyv?n pehme?ll? suolla. Koko matkan kulki h?n kuin unissaan, ett? vasta kotiin tultuaan kun h?n pani nuttunsa ja hattunsa naulaan, tunsi itsens? hikiseksi ja hieman huohottavan. Tapani kun n?ki ett? Marialla on suu auki kysym??n matkan uutisia, niin jo istuessaan s?ngyn p??lle sanoi: "Siell? oli yksi insin??ri, joka tahtoi minua ei v?hemm?n kuin apulaisekseen."
"Apulaisekseen!" huudahti Maria ja seisautti kankaansa kutomisen niin ?kki? ett? viskattu sukkula j?i toisella laidalla kankaan suuhun.
"Niin. Ei v?hemm?n kuin apulaisekseen koko kes?ksi."
"No, Jumalan kiitos. Seh?n on ihan kuin laitettu taas meid?n onneksemme ett? siell? saat silm?si oikein parannella. -- Mik? insin??ri se sitten oli ja kuka sille sen kukkui suuhun, ett? sin? nyt tulisit sen palvelukseen?"
"Niin, ei tuo tosin mik??n insin??ri ole, vaikka ne insin??reiksi antavat itse??n kutsua, sill? maanmittaus-alalla en ole kuullut insin??ri? olevan. Se oli vaan maanmittari ja nimens? kuului olevan Dampbell. Ty?t kuuluivat olevan tuolla Saraj?rven kyl?ss?... Kievarin is?nt? oli minut sille esitt?nyt."
"Kievarin is?nt? esitt?nyt! -- No nauraa v?ll?tt?ess??nk? h?n tuon teki, vaiko tosissaan?"
"Sit? en tiennyt, ei ollut is?nt? siin? puheessa; herra oli yksin", sanoi Tapani hiljaisella ??nell? ja n?kyi ajattelevan jotakin syvemp??.
"Samapa se, esittip? todella tai leikill?, kunhan siit? vain tosi tulisi", sanoi Maria Tapania silmiin katsoen ja ??ness? tuntui hienoa ep?ilyksen synnytt?m?? v?ristyst?.
"Tosiko tulisi?" sanoi Tapani. "Min? l?hden jo huomenna ja ylihuomenna olen ty?ss?. Se puoli asiasta on valmista, vaan toinen puoli on tiet?m?t?n, nimitt?in se ett? tuleeko t?m? palvelus olemaan hupainen vaiko ik?v?."
"No, sin?h?n aina sanot ty?ss? olevan huvan itsess??n", sanoi Maria ja nauroi tekonaurua.
"Niinh?n min? aina sanon, ett? siin? on lipu itsess??n kuin Tulirantalaisen kalakukossa; vaan kun olin jo tottunut k?skij?ksi, niin k?skett?v?ksi alistuminen tuntuu pahalta."
"K?yh?n t?ytyy olla n?yr?n. Herroja palvella on toki kuin voita leiv?n p??ll?... Oliko palkasta mit??n puhetta?"
"Ei ollut", sanoi Tapani ja lupisti silm?ns? melkein kiinni, n?ytt??kseen siten ettei h?n tahdo enemp?? siit? puhua. Sitten nojasi hartiansa s?ngyn p??t? vasten ja nosti jalkansakin s?ngyn laidalle ja heilutteli siin? jalkoteri??n puoleen ja toiseen, josta n?kyi ett? mieli oli hieman levoton, vaikka h?n sen muuten saattoi salata.
Maria, n?hdess??n Tapanin olevan niin myk?ll? tuulella, rupesi tavallista kiivaammin kutomaan kangasta, jotta yhten? t?rin?n? oli koko huone aina niin kauvan kun puola kesti, jolloin se uuden puolan sukkulaan panoaikana silm?nr?p?ykseksi seisattui. Mutta viimein Marian k?si ei l?yt?nytk??n kopasta puolaa. H?n heitti k?tens? hermottomaksi kankaan p??lle ja n?kyi ajattelevan. Sitten h?n k??ntyi kehtoon p?in miss? pikku Hilma nukkui. Nyk?si hiljaa kehtoa likemm?ksi itse??n ja hymyillen sanoi: "Voi, kun loppuivat taas puolat ja pieni on viel? t?m? minun puolarini, joka t??ll? kehdossa nukkua pyysk?tt??. Se ?sken tuolla rannalla kyykkelehti ja suritti kuin pieni lintunen, vaan sep? vaikuttikin raukaisevasti... Nyt se siin? punaveriss??n nukkua sihottaa, luulee ihan herneiss? tippuvan veren noista poskista. Tulehan sin?kin, Tapani, katsomaan t?t? kultakyyhkyst?mme... Tuntuu mieli niin rikkaalta kun meill? on t?mm?inen. Eik?s niin, Tapani?"
"No jo", sanoi Tapani ja kasvot levisiv?t lystiin nauruun.
Sen enemp?? ei Tapani v?litt?nyt Marian puheesta eik? kehdossa nukkujasta, j?i vaan paikoilleen, jalkoteri??n heilutellen entiseen tapaansa.
Tapanin levottomuutta ei Maria nyt joutanut seuraamaan, kun auki olevasta akkunasta lenti k?rp?nen, joka h?risten sinne ja t?nne vainosi Hilman kasvoja, joten Marialla oli ty?t? sit? pyyt?ess?. Viimein kuitenkin sai huivinsa nurkalla ly?dyksi k?rp?st? ja pani akkunan kiinni, ettei muita unen h?iritsij?it? tulisi. Sitten h?n istui Tapanin viereen, silitti k?dell??n h?nen otsaansa ja sanoi: "Siit?k? sin? todellakin olet niin alakuloinen, kun pit?? l?hte? herroja palvelemaan. Minusta olisi vaan lysti? palvella itse??n parempaa. Herrathan meid?n k?skij?it?mme ja haltioitamme kaikessa ovat, niin miksi emme palkan edest? voisi mielell?mme palvella, kun sit? t?ytyy tehd? palkattakin."
"Tuntuu todellakin kuin menisi p??ni hajalle ajatellessa miten sin? tulet t??ll? n?iden kotit?iden kanssa toimeen, kun minulla ei ole vapautta p??st? sinua n?kem??n ja auttamaan kiinteimp?n?k??n aikana. Se herra n?ytti niin itsevaltiaalta ett? se ei palvelijansa kohtalosta piittaa enempi kuin Turkin sulttaani. Ensi n?kem?ss? n?in, ett? se herra osaa k?skett?v?ns? suitset pit?? lujalla."
"Suuri mies ja niin lapsellinen ett? pelk??t sellaista", sanoi Maria, hymyillen tekonaurua ja taputtaen Tapania kasvoille. "Min? olen is?nt? ja em?nt?, otan ty?aikana ty?miehi? niin monta kuin tarvitsen ja silloin kun en tarvitse ket??n, olen Hilmani kanssa kahden ja koti tuntuu silloin kodilta, usko pois."
N?it? sanoja sanoessaan Maria ny?kytti p??t??n vakuudeksi ja koetti muutenkin sanoa niin uskottavan tapaisesti kuin vaan taisi. Mutta nyt h?n j?i odottamaan Tapanilta vastausta ja silm?t maahan luotuina nyp?steli Tapanin paidan hihaa.
"No hyv?h?n tuo olisi kun niin olisi", sanoi Tapani liev?sti hymyillen. "Mutta sittekin tuntuu kuin olisin nahkani my?nyt nahkapeitturille, joka huomenna jo panisi sen kalkkiammeeseen ja tavan takaa k?visi sit? aina pitk?ll? taikollaan h?mment?m?ss? siksi kunnes karva on irti, jonka lyk?tty? se panee toiseen lystiin parkkiammeeseen."
"Hyi... Mik? sinun nyt pani semmoista ajattelemaan... Olethan sin? mies, joka t?h?n asti et ole ollut kenenk??n h?mmennelt?v?n? pienemm?ll?k??n aseella kuin taikolla."
"Niin... Sep? juuri tulee siit? ett? t?h?n asti en ole valtaani antanut kenellek??n, olen ollut oma herrani. Vaan nyt kun valtani annan toiselle, niin se valtani saaja muuttuu herrakseni, ja kun t?m? on ensim?inen kerta el?m?ss?ni, niin tuntuu se kauppa ihan pahanmakuiselta. Enk? tied? mik? aavistus se on, kun rupeaa tuntumaan niin pelottavalta se l?ht?. Niist? herran k??rmeellisen tuikeista silmist?k? minuun se arkuus j?i."
"Mutta olethan sin? nyt ihan pikkulapsi, kun pelk??t m?rk??, jonka sanotaan olevan tuolla pime?ss? loukossa... Eih?n sinua siihen vihit?. P??seth?n sin? siit? erillesi silloin kun parhaaksi n?et erota."
"Se ajatus on viel? lapsellisempi... Tied?tk? ett? min? olen jo lupautunut koko kes?ksi. Siin? on takana minun oma lupaukseni, joten tuo herra saa minua t?m?n kes?n pit?? vaikka aidan vitsaksena, sill? 'ennen rauta katkeaa ennenkun miehen sana', on vanha sananlasku."
"No, en min? kuitenkaan p??se siit? ajatuksesta, ett? sin? olet liiaksi lapsellinen ruvetessasi sit? nyt niin syv?lt? punnitsemaan, kun kuitenkin on ment?v?. Parashan on ottaa p?iv? vastaan semmoisena kuin se tulee."
"No, sin? todellakin puhut kuin keitetyst? lampaan p??st?... Muistatko kuinka monta kertaa itkit lehm?n vahinkoa, joka ei sill? parannut ja kuinka monta kertaa itkit minun kohtaloani merikaupungissa ollessani, joka sek??n ei sill? sen paremmaksi tullut. Otitko sin? p?iv?n vastaan semmoisena kuin se tuli?"
"Min?p? olenkin nainen", sanoi Maria ja nojasi itsens? Tapanin olkap??t? vasten.
Kun Marian viimeisiss? sanoissa kuului alakuloinen v?r?hdys, niin Tapani ei en?? jatkanut puhettaan, nosti vaan k?tens? Marian kaulaan, merkiksi ettei Maria luulisi mit??n mielen kylmyytt? syntyneen siin? keskustelussa.

V LUKU.
Saraj?rven kievaritalon salissa oli ymp?riins? vieri vieress??n istumassa kokousmiehi?, ja muutamia viimeksi tulleita oli oven suussa seisomassa, joiden joukkoon aina yksi ja toinen lis?ytyi, joten ennen tulleet yh? joutuivat keskemm?lle lattiaa.
Mit??n varsinaista kokousta ei kuitenkaan viel? ollut, vaikka alotusaika oli jo monta tuntia j?lell?. Ainoastaan Dampbell oli keskilattialla oikein haltioissaan puhumassa omasta maanviljelyksest??n ja v?liin aina siin? melkein suksisauvan pituisessa varressa olevan piippunsa pohjalla piirt?en n?ytti milloin uuden, oman keksim?ns? navettarakennuksen, milloin sika- tai kanahuoneensa pohjapiirustusta, jonka per?st? aina kuului huudahdus: "T?m?kin on minun keksim?ni!"
Tapani seisoi tuokion siell? ovenpieless?, edess??n olevien miesten suojassa, joten h?n heid?n v?list??n saattoi hieman n?hd?, miten Dampbell oli sielultaan ja ruumiiltaan kiintynyt kotinsa kiitt?miseen. Viimein Dampbell oli kotinsa kiitt?misess? kerinnyt siihen miten heid?n silakkansa ovat paljon parempia kuin muitten ja miten niiden p?ist?kin heid?n perunainsa kanssa sekasin keitt?m?ll? tulee ty?v?elle mainio moska. T?m?n kuullessa kuului joukosta yhteinen iloinen myh?hdys, juuri kun teaatteriyleis?lt? silloin kun n?yt?s tekee katsojiin mieluisen vaikutuksen.
Dampbell, t?m?n myh?hdyksen kuultuaan ja n?hty??n miesten kasvot mieluisessa hymyss?, kiihtyi yh? innokkaammin kehumaan kotiaan aina saunan kiukaasta navettalapioon asti. Mutta Tapanista rupesi maistumaan puulle, joten h?n hiljaa aukaisten ovea hiipi ulos ja meni perheen pirttiin, miss? ei muuta v?ke? liikkeell? ollut kuin kaksi talon t?ysikasvuista tyt?rt?, jotka kutoivat kilvan kangasta. Tapani meni nyt toisen kankaan korvassa olevalle puolan tekij?n tuolille istumaan ja puoleksi syrjitt?in nojasi hartiansa tuolin taustaa vasten. Tyt?t eiv?t kumpanenkaan olleet tiet?vin??n mit??n Tapanin siin? olemisesta. Vaan kuitenkin se n?kyi sen vaikuttavan, ett? tyt?t rupesivat kutomaan sellaisella vauhdilla, jotta aivan kuin tuskassa surisivat puolat sukkuloissa ja kutojain jalat k?ps?hteliv?t poikimissa sukkelammin kuin k?rpp? halkopinon risteyksess?.
Mutta viimein loppuivat puolat Tapanin likimm?iselt? kutojalta, joten h?n nousi istuimeltaan ja hieman pois k?skev?ll? tavalla silm?si Tapania, p??st?kseen puolarukkinsa l?helle.
Tapani tekeytyi leikilliseksi ja naurusuussa kysyi: "Enk? min? saisi tehd? puolia, kun t?ss? talossa ei n?yt? muutakaan ty?t? annettavan."
"No, kissa viek??n! Sit? ty?t? annetaan", vastasi tyt?r iloisesti, ja kirkkaasti s?teilevin silmin pani kasteruuni-v?risen kudelanka-viihden kerinlautoihin ja salaper?isesti hymyillen ojenti langan nen?n Tapanille. Sen saatuaan k?teens?, Tapani ny?k?ytti p??t??n ja kasvoissa n?kyi mieluinen hymy, mink? tyt?t luulivat merkitsev?n sit? ett? vieras tahtoo tehd? pilaa, kuten tavallisesti pojat tytt?j? kiusaavat. Senp?t?hden viihden laittaja asettuikin likelle puolan tekij?? seisomaan, ettei vieras saisi sotkea koko viihte?. Keskeyttip? toinenkin kankuri kutomisensa ja asettui h?nkin katsomaan uutta puolaria ja silm?t paloivat enemm?n puolan tekij??n kuin ty?h?n.
Mutta kun Tapani sai k??r?styksi langan nen?n puolan alaseen ja pistetyksi sen puolarukin piikkiin, rupesi h?n polkemaan puolarukkia niin vimmatusti, ett? tytt? ei kerinnyt tehd? muuta kuin katsoa. Pian Tapani seisauttikin rukin ja nyk?sty??n langan poikki, pisti puolan odottavan tyt?n k?teen, iloisesti sanoen: "Tuli yksi, sanoi suutari lauvantaina". Sen sanottuaan koppasi kopasta toisen alasen ja rupesi toista tekem??n samalla kiireell? eik? ollut perustavinaan mit??n kun tyt?t puolaa katsellen ihailivat: "Ai ihme, kuinka siev? puola! Nyth?n ei ollakkaan oppipojan kanssa tekemisiss?, vaan itsens? p??mestarin. Ai, ai! niit?h?n tulee ihan kuin turkin hihasta. Kyll? se poika eukkoja saa!"
"Aivanko todella?" kysyi Tapani naurahtaen ja puolaa p??st?ess??n puolapiikist? vilkasi iloisen silm?yksen tytt?jen palaviin silmiin.
"No aivan! Ihan parhaan parvesta, julkeimman joukosta."
"Olkoon sanaanne! Ei kiistet?", sanoi Tapani ja jatkoi ty?t??n.
Nyt tyt?tkin rupesivat kutomaan kankaitaan, mutta ei kauvan ennenkun toinen tyt?ist? seisautti kutomisensa ja leikillisesti sanoi: "Niin sinulla... Olisipas minullakin sellainen kuin sinulla."
"On kun annetaan... Eik?s niin, vieras?" sanoi Tapaniin vilkaisten se tytt? jolle Tapani puolasi.
"Kunhan t?m? viihti loppuu, niin saaman pit??", sanoi Tapani totisesti ja ny?k?ytti p??t??n vakuudeksi.
Sen kuultuaan tytt? otti sein?lt? naulasta keltasen ja valkean pumpulilanka-viihden ja laittoi ne omaan kerimeens? ja iloisesti leikillisen n?k?isen? siirti sen kerinpuunsa Tapanin luokse ja sanoi: "Ent?s kun n?ist? kumpaisestakin viihdest? pit?isi yhdell? kertaa puolata."
"Eri puolalleko kumpikin?"
"Ei kuin yhdelle puolalle", sanoi tytt? ja nauroi makeammasti kuin asiakaan olisi siet?nyt.
"No koetetaan", sanoi Tapani p??t??n ny?k?ytt?en ja muutti toisen niist? vahdista toiseen kerinpuuhun ja selvitelty??n viihdet selviksi otti langan nen?t n?ppiins? ja alkoi ??net?nn? tehd? puolia. Tyt?tkin rupesivat aivan parhaansa mukaan kutomaan kankaitaan, ja tehtaan jyrin?lt? kuului syrj?st? kuulijan korviin, kun kutomisen t?rin??n sekautui puolarukin omituinen r?min?, mik? pakotti kerinpuut totiseen ja uskollisen n?k?iseen py?rint??n.
Em?nt??nkin, tytt?jen ?itiin, teki t?m?n n?keminen ja kuuleminen mieluisen vaikutuksen. H?n tuli juuri alakeitti?st? maitoastiain pesusta ja huudahti pirtin ovesta sis??n astuessaan: "No nyth?n se vasta on oikein ??nell??n! Mink? Herran lahjan te nyt puolariksenne saitte? Ja aivanko ne sitten tulee oikeita puolia?"
"No, parempia kuin puolia", sanoivat tyt?t yhdest? suusta ja samalla vilkasivat Tapaniin.
"Tuoltako ne kokouspaikasta viskasivat teille puolarin? -- Ja mik? tuhannen kokous siell? tuolla sis?ll? on, kun se insin??ri, huitoen piipullaan, saarnaa keskell? salin lattiaa kuin paras pappi ja sanankuulijat istuvat ristiss? k?sin kuni Tervaj?rven kirkkomiehet kuunnellen ja tutkistellen ja painaen syd?miins?, vaikka puhe kuului olevan vaan nuotan vedosta. Ik??nkuin sit? ei osaisi tehd? kuka tahansa... Mik?h?n leuhkan kyytimies h?nkin lienee! Illallakin ne is?nn?n kanssa sivu puolesta y?st? saarnasivat ja porisivat kuin suolaven?l?iset, ett? kahden sein?n taakse ky?kkikamariin kuului kuin porokattilan kiehunta."
"Siis siell? ei viel?k??n ollut kokousta", keskeytti Tapani.
"Enh?n min? sen paremmin tied? mit? se on. Min? vaan, kun alakeitti?st? tullessani kuulin porinaa, raotin salin ovea ja toisella silm?ll?ni katsoin sis??n, mutta kuultuani ett? puhe oli nuotan vet?misest? ja tarpomisesta, painoin oven kiinni. Siell?p? he vet?k??t ja tarpokoot moiset nuottansa vaikka tappuroiksi", sanoi em?nt? hieman kyll?styneell? tavalla.
Sen sanottuaan em?nt? kopperehti pirtist? pest?vi? astioita syliins? ja l?hti j?lleen alakeitti??n.
Em?nn?n menty? tuntui Tapanista pahalle em?nn?n vastenmielisyys, kun tiesi olevansa insin??rin palvelija; ik?v?h?n on viipy? talossa, jossa ei voittaisi talonv?en my?t?tuntoa. Kuitenkin h?n toivoi puolan tekemisell??n jonkun verran parantavan asemaansa. Senp?t?hden Tapani, kun sai viihtens? puolatuksi, lystikk??sti hymyillen sanoi: "Pian on lyhyt virsi veisattu, k?si on tyhj?, toisessa ei mit??n."
"On virrelle jatkoa, jos sit? haluttaa, tuolla naulassa sein?ll?", virkkoi iloisesti toinen tytt?. "Se ei lopu, vaikka v?henee, kuten viisussa lauletaan, ett?
Raha ei lopu, vaikka v?henee, sano' Rannanj?rven Jukka; vaan jos ei is?ni irti p??se, niin pojanki perii hukka."
Sen sanottua rupesivat kumpanenkin tytt? yhteen ??neen laulamaan sit? laulua ja laulaessaan tarkastelivat kankaitaan, olisiko loimia katkeillut tai niisiss? mit??n joutunut ep?kuntoon. Huomattuaan kaikki olevan hyv?ss? kunnossa rupesivat he taas uudestaan kutoa ravistamaan, Tapanin tehdess? puolia.
Mutta nyt alkoi kuulua liikett?, josta saattoi kuulla ett? kokousmiehet tulevat kokoushuoneesta ulos. Nyt Tapani seisatti puolansa teon ja l?hti sis?lle. Dampbell, n?hty??n Tapanin, huudahti iloisesti: "Johan olette t??ll? juuri kuin varis tullut puheilleen Maarian aikana."
"Olen ollut jo kotvasen tuolla pirtiss?", sanoi Tapani tyynesti ja odotti k?sket??nk? h?nt? istumaan, vai esitet??nk? mit? tehd?.
Dampbell oli nyt tavattoman virke?ll? tuulella viel? sent?hden kun oli kyl?n miesten kanssa saanut niin paljon puhua ja luuli niiden j??neen h?nest? ikimuistoisesti pit?m??n. Oikein ihastuksen leimu n?kyi kasvoissa, kun h?n alkoi Tapanille melkein h?tik?iden puhella: "Meill? on t?ss? kyl?ss? tilusten rajottaminen ja p??tettiin huomenna alottaa ty? t?m?n talon ja tuon Sivolan v?lirajalta. Mutta nyt pit?isi saada tehdyiksi taulun jalat jo t?n? iltana valmiiksi. Osaisittekohan niit? tehd?? No, ehk?, kun min? neuvon."
"Luulen osaavani neuvomattakin", sanoi Tapani tyynesti.
"Oletteko koskaan n?hnyt maanmittarin taulua?"
"Olen k?ytt?nytkin."
"K?ytt?nyt! Miss??"
"Tuolla Raudusjoen kyl?ss?, silloin kun siell? oli suurijako, olin maanmittarilla k?tt? pitemp?n? ja l?in linjoja ulos ett? hurisi. Kun pahasta penikasta olen ollut tarkka ampuja, niin opin heti tarkaksi kepitt?j?ksi, tarkemmaksi ket??n muita. Sit? tiet? p??sin harjottelemaan taulunkin k?ytt?? ja hyvin se veteli, vaikka olin vasta kuusitoistavuotias poika-v?k?le."
"Te sanoitte kepitt?j?ksi. Meill? ei saa linjan staakottamista sanoa kepitt?miseksi. Se on keppi mill? ly?d??n kyl?n koiraa tai vierasta sikaa, ja linjastaaka on staaka", sanoi Dampbell p??t??n ny?kytt?en sanainsa mukaan ja kasvoissa n?kyi pahan ilman merkkej?. Siit? kuitenkaan, mit? h?nen mieless??n oli, ei h?n nyt virkkanut mit??n, osotti vaan perikamarin sopesta s?kist? ottamaan taulun kannan ja tekem??n siihen jalat.
Tapani oli ulkokausteelta l?yt?nyt kolme kuivaa aidan seiv?st?, leikannut ne tarpeellisen pitkiksi ja toi ne pirttiin h?yl?ill?kseen, aikoen tehd? niist? sukeat ja hyv?t jalat. Ne olivatkin jo valmistumaisillaan, kun Dampbell pitk?st? piipustaan oikein kiivaasti vedellen savuja tuli sinne ja silmiss? n?kyi outo kiilto. Nyt h?n pitk?st? nen?st??n puhalti sakean savun pitkin partaansa, jotta koko parta oli hetken savupilveen peittyneen?. Sitten otti yhden ja toisen jalan teoksen, katseli niit? pitkin ja hieman vihelteli. Sitten punalti p??t??n ja sanoi: "Ihme olisi ollutkin, jos taulun jalat olisivat syntyneet minun neuvomattani, ainoastaan sill? mahdilla ett? on n?hty Raudusj?rven maanmittarilla."
Tapani tunsi tyrmistyv?ns? eik? tiennyt mit? tehd?, mutta kysyi kuitenkin: "Mik? n?iss? on vikana? Mink?laiset ne sitten pit?? olla?"
Dampbell vet?si nyt taas piipustaan aikasen savun, mink? vet?si henkeens? ja ylpe?n n?k?isen? puhalti sen yl?sp?in ja sanoi: "Kun te pyyd?tte neuvoa, niin min? neuvon ja niin on aina teht?v?; min? sanon vastaisen varalta... Katsokaa nyt, onko n?m? suorat? Ne pit?? olla aivan suorat. N?m? kyll? voisivat v?ltt?? Raudusj?rven maanmittarille ja monelle muulle, vaan minulle ei v?lt? se joka Raudusj?rven maanmittarille ja monelle muulle."
"Onko n?iss? liikaa paksuutta?" kysyi Tapani alakuloisesti ja katseli pitkin niit? jalkoja.
Nyt Dampbell otti Tapanin k?dest? taulun jalkapuun ja puristeli sit? ja viimein ajatusalta sanoi: "On v?h?n. Se pit?? olla noin kouran t?yteinen, ett? sormien nen?t ylt?v?t ymp?riins?." Sen sanottuaan l?hti sis?lle ja veteli savuja menness??n.
Tuskin oli Dampbell pannut pirtin oven kiinni, kun tyt?t keskeyttiv?t kankaittensa kudonnan ja k??ntyen Tapaniin kysyiv?t: "Mist? sill? tuolla v?k?leell? on sellainen ?k? sit? Raudusj?rven maanmittaria vastaan, ett? on ihan purra, pist??... Kuulostaa ettei soisi ei sy?dyille mailleen."
"En tied?", sanoi Tapani.
"Kun te ette sanoneet, ett? hulluille ja herroille ei keskitekoista kalua saa n?ytt??."
"Mahdoitte te sanoa."
"Oli ihan jo suuni aukeamassa, vaan ei tullut kuitenkaan sanotuksi. Kun vaan olisi irti p??ssyt, niin olisi kyll? mennyt kuin itsest??n."
"Min? olin sanomassa, ett? 'mist? sika satulan tiet???' Moinen karvaturri, on kuin mink?h?n hapsen-katti", sanoi toinen tytt? ja k??ntyi kankaaseensa p?in.
Tapanista tuntui somalle ett? tyt?t my?t?tuntoisuudellaan maksoivat h?nelle puolan tekopaikan.
Tapani h?yl?si nyt ne taulun jalat aivan suoriksi joka puolilta ja veitsens? hamaralla lykk?si ne kiilt?v?n sileiksi. Sitten otti yhden ja l?hti sen kanssa Dampbellilta kysym??n, mit? se viel? olisi vailla ja miten pitk?t ne pit?? olla.
Dampbell mitteli ja koetteli sit? moneen kertaan, laittaen niin kalttoon asemaan kuin taulun jalka tulee olemaan, mutta ei n?kynyt kuitenkaan tiet?v?n sen varmaa pituutta. Sitten h?n kuitenkin m??r?si pituuden ja katseli sit? jalkaa pitkin kaikilta puolilta ja tyytyv?isen? sanoi: "No kyll? niist? nyt tulee hyv?t, kunhan kaikki kolme tulevat t?mm?iset."
Taulun jalat tehty??n Tapani meni kysym??n, mit? viel? on teht?v?, mutta Dampbell oli yst?v?llinen ja k?ski istumaan siksi kunnes h?n kerki?? opettamaan miten paperi on pantava tauluun.
Tapani tiesi, ett? kyll? h?n osaa senkin panna, mutta nyt h?n ei sit? sanonut; oli sen opin saanut taulun jalkoja tehdess??n, ett? t?ss? palveluksessa ei saa sanoa mit??n osaavansa, vaan aina on k?yt?v? avossa suin kysym?ss? neuvoa, vaikkapa neuvokin veisi p?in m?nty?.
"Se Raudusj?rvell? toimiva insin??ri minusta piti ja pyysi oppiinsa, vaan kun en osannut kirjottaa ja vanhempani eiv?t p??st?neet, niin j?i sikseen."
"Mik? sen insin??rin nimi oli, joka Raudusj?rvell? jakoi?"
"Se oli Kastreeni."
"Kastreeni!" huudahti Dampbell, "mik? insin??ri se Kastreeni on. Ainoastaan maanmittarin sis??nkirjotettu apulainen. Insin??ri? ei ole kuin kaksi koko l??niss?, min? ja yksi Tegstr?m."
Dampbellin sanoissa kuului jotakin sellaista, ett? Tapani ei tuntenut osaavansa puhua ja j?i siis ??net?nn? istumaan.
Nyt Dampbell tahtoi Tapanille antaa tiet??, mit? h?n ajattelee Tapanin suhteen ja kautta rantain ensin puheli, miten h?n, juuri h?n on ihan pelkist? talonpojan pojista opettanut maanmittarin apulaisia ja toimittanut ihan sis??nkirjotetuiksi oppilaiksi, joista kaksi on tullut aivan maanmittareiksi. Muut maanmittarit eiv?t ole kukaan saaneet talonpojista opetetuksi mink??nlaista apulaista.
Sitten pani taas vereksi? tupakkia piippuunsa, johon Tapani antoi tulen. Vedelty??n muutamia henkisavuja Dampbell alkoi: "Kyll?h?n min? sen sanon, ett? jos varsinkin olisitte naimaton, niin kyll?h?n min? teist? miehen tekisin... No, se on tehty mik? on tehty. J?lelle mennytt? kive? ei saa ruveta katsomaan. Kyll?h?n niit? viel? keinoja l?ytyy teid?nkin suhteenne, kunhan t?ss? koteudutaan. Se on p??asia ett? opista otatte vaarin. Se on p??asia se."
Viimeisen lauseensa Dampbell lausui erinomaisella painolla ja katsoi Tapanin silmiin, mit? se siihen vaikutti.
"Mitenk?p?s muuten", kuului Tapanin suusta hieman katkonainen murahdus, josta kuitenkin kuului salainen vastenmielisyys, sill? koko Dampbellin puhe tuntui h?nest? olevan vaan kunnioitusta tavottelevaa laatua. Senp?tahden h?n j?ikin myk?ksi istumaan tuolillaan ja hieman tympein kasvoin katseli vainion perill? ty?skentelev?? ojankaivajaa.
Siihen Dampbellkin terotti silm?ns? ja hym?hti halveksivan hym?hdyksen ja sanoi: "Katsokaahan tuota ty?miest?, miten se p?iv??n katsoen tekee ty?t?. Olen lystikseni p?iv?kauden seurannut sen liikkeit?. Katsokaahan miten se j?mpii kuin itikka ravassa ja siit? mojahtaa seisomaan. Katsokaahan kun se taas katsoo aurinkoa, ett? tuohonko se karahkaan tarttui, kun se ei siit? pakene mailleen p?in... Nyt se taas kumartui ja sai kun saikin multaa lapiolleen. Katsotaanhan montako kertaa se heitt?? ennenkun taas seisoo. Se oli kolmas lapiollinen. Se oli nelj?s ... viides, kuudes ... seitsem?s ... kahdeksas ... yhdeks?s ... kymmenes... Mutta paljohan sit? nyt tuleekin... Ahaa, jopa tuli p?? vet?v?lle. Nyt kai se siet??kin huokasta pitemp??n, kun kerrassaan yksitoista kertaa viskasi multaa. Eih?h?n tuo jo istukin... Kas niin! Enk?s arvannut. Hahaa! nyt se istuu ja ihmettelee kun tuo aurinko ei t?n?p?iv?n? muista laskeutuakkaan."
Dampbell oli nyt unohtanut piippunsa imemisen, joten se oli sammunut, ja nousi nyt k?velem??n lattialle ja k?velless??n kaiveli piipustaan peri? kaataakseen ne uunin edess? olevaan sylkilaatikkoon. T?t? tehdess??n h?n p??t??n punoen oikein uhkaavasti puheli:' "Joshan olisit, ukko, minun ty?miehen?ni, niin muuttuisivat sinulla tavat, kun min? kerran k?visin tuolla ty?maalla. L?htisi kyll? miehest? tauti, kun min? ?rj?sisin. Mutta talonpoika on talonpoika vaikka miss?. Ne ty?miehetkin pit?v?t is?nti? vaan vertaisenaan, naureskelevat vaan kun menee is?nt? kiirehtim??n. Vaan herrasmies ja viel? sitten minunlaiseni herrasmies kun on k?skem?ss?, niin silloin on leikki kaukana. Ei muuta kun tukka suorana ne menev?t kun minun ??neni kuulevat."
Nyt Dampbell oli taas saanut piippunsa palamaan ja veteli siit? ??nett?m?n? henkisavuja, joiden v?liss? piippunsa varrella kirjotteli ilmaan, josta ei Tapani tiennyt mit? se merkitsi ja mit? h?n kirjotti, muuta kuin S-kirjaimen n?kyi aina ensiksi tekev?n. T?t? tehdess??n Dampbell salaisesti vilkuili Tapaniin, n?hd?kseen mit? h?nen viimeinen puheensa vaikutti.
Tapani, joka selv??n huomasi ett? h?nt? ja yleens? tulevia ty?miehi? varten oli se koko puhe, oli kuin kynsille ly?dyn n?k?inen ja alakuloisesti sanoi: "Seh?n se taululle paperin pano oli puheena, kun min? sen osaisin panna."
"Kyll? se osataan", sanoi Dampbell kohteliaasti. "Ottakaahan tuolta s?kist? taulu ja instrumenttilooda k?sille."
Kun Tapani toi m??r?tyt kapineet, niin Dampbell otti sen kapinelaatikon k?teens? ja oikein huomattavalla painolla sanoi: "T?m? on instrumenttilooda t?m? ja t?m?n sis?ll? olevat aseet ovat instrumentteja." Sitten h?n aukasi laatikon, otti sielt? liimapalasen ja rupesi neuvomaan, miten sit? kastellaan suussa ja sitten hivutetaan taulun laitoihin, kun paperi on ensin kasteltu ja miten sitten sen paperin laidat vedet??n siihen kiinni ja viimeksi k??nnet??n nurkat.
Tapani ny?k?ytti p??t??n jokaiselle sanalle, merkiksi ett? kyll? h?n ymm?rt??. Sitten h?n otti taulun ja siihen pantavan paperin ja liimapalasen ja l?hti pirttiin panemaan sit? paperia taululle ja itsekseen hymyillen ajatteli: "Mit?h?n vikaa nyt t?st? teht?v?st? l?ytynee."
Tapani kun oli Raudusj?rven maanmittarilla jo satoja kertoja pannut paperin taululle, oli sen oppinut jo hyv?ksikin, ja nyt h?n aikoi parhaansa mukaan tehd?kin. H?n kasteli paperin toiselta puolen aivan likom?r?ksi ja pingotti sitte taulun kaikille kulmille, painaen niin kiinte?lle kuin paperin vaan tiesi kest?v?n ja laidat liimattuaan kiinni meni keitti??n, jossa hellassa palavan tulen paisteessa kuivasi, joten paperi veti itsens? ihan helisev?n kiinte?lle. Sitten h?n varsin tahallaan otti hieman aran n?k?isen muodon ja vei taulun insin??rin n?ht?v?ksi.
Dampbell, n?hdess??n Tapanin taulun kanssa tulevan, muuttui asiallisen n?k?iseksi ja laihat k?det jo itsest??n ojentuivat ottamaan vastaan taulua. K?siins? saatuaan h?n katseli sit? kaikilta puolilta. Mutta pitk?n hetken sit? py?ritelty??n ny?k?ytti p??t??n ja sanoi: "Kyll? t?m? kelpaa", ja kasvot meniv?t salaper?iseen hymyyn. Sitten h?n yst?v?llisesti sanoi: "Tapani olisi hyv? ja ottaisi sielt? s?kist? minun mets?saappaani ja voitelisi ne. Ne ovat aivan menneen kes?iselt? j?lelt??n hoitamatta."
Tapani kaivoi nyt s?kist? k?ppyr??n ja ihan kyrs?ksi kuivaneet pieksusaappaat, joiden kannatkin olivat poljetut l?ntt??n, ett? melkein varren tyvi oli joutumassa kantap??n alle. N?m?t n?hdess??n Tapani itsekseen hym?hti, mutta salasi ivansa ja meni pirttiin, johon jo talon ty?v?kikin oli tullut. Tapanissa syntyi iva, ja kostoksi ?skeisest? taulun jalkojen moittimisesta n?ytti niit? keng?n kantoja penkill? istuville miehille ja ivallisesti hymyillen sanoi: "T?ss? ovat herrasmiehen keng?t, t?ss?."
"No on tottaper??n."
"Ovat tottaper??n pojan keng?n kannat leiponeet rieskaa oikein em?lailla."
"Vasikan jaloissa kai n?m? ovat viimeksi olleetkin."
"No, ne ovat olleet korjuulla jos pidollakin."
"Ja viel? viitsit??n kyl??n tuoda, viel?p? toiseen ja kolmanteen pit?j??seenkin, tuollaisia, joita t??ll? ei raunioltakaan korjattaisi."
"No, elk??h?n sent??n. Saatte n?hd? ett? humu kuuluu eik? k?yhyytt?, kun n?ill? l?hdet??n huomenna mets??n", sanoi Tapani ja l?hti hankkimaan l?mmint? vett?, jossa ne liottaisi. Tapanista tuntuikin hyv?lle ett? sai niiss? kengiss? ty?t? koko illaksi, eik? siis tarvinnut en?? menn? sis?lle kuulemaan niit? niin ik?v?lle maistuvia Dampbellin tarinoita ja esityksi?.

VI LUKU.
Huomenaamuna pirtin ovisein?ll? omituisessa kaapissaan oleva suuritauluinen ja harvaan k?vell? lonksautteleva sein?kello n?ytti jo puolen tuntia yli yhdeks?n, kun pirtin ovelle ilmestyiv?t em?nn?n kiireiset kasvot ja sanat kuuluivat: "Herra kutsuu kenki??n!"
Tapani ei odottanut toista k?sky?, vaan hypp?si pystyyn, koppasi orrelta ihan tekokuosilleen oijotut ja voidellut keng?t, joita h?n varsien suista kantaen l?hti viem??n sis?lle, miss? Dampbellin kiiluvat silm?t n?kyiv?t s?ngyst?. Nyt h?n kuitenkin, n?hty??n kenk?ns? niin pulskan n?k?isin?, kohosi istualleen, otti k?teens? ja hymyillen sanoi: "No nyth?n ne ovat aivan kuin uudet. Kiitos, kiitos... Mutta jokos siell? on miehi? mets??n l?htem??n?"
"Jo aikoja sitten. Jo kuutta k?ydess? tulivat."
"Hm ... vai jo kuutta k?ydess?. Mit? ne ovat tehneet?"
"Laania laskeneet, mik? parasta olisi osannut, ja mittatikkuja ovat viroikseen vuoleskelleet, ett? niit? vissiin on kolmille vitjoille."
"Ja tuskin yht??n oikeaa kalua, niinkuin meill? pruukataan."
"Sit? en tied?, vaan paljon niit? kyll? on, varmaan kuusikymment?, jos ei enempikin."
"Vai kuutta k?ydess? jo tulivat. Taitavat luulla ett? min? talonpoikien tavalla h?m?r?st? h?m?r??n nuhjustelen. Vaan kohta n?kev?t ett? meilt? kun l?hdet??n, niin siin? ei ?hket?", sanoi Dampbell, punalteli p??t??n ja nousi pukeutumaan.
Kului kuitenkin viel? kaksi pitk?? tuntia ennenkun Dampbell n?htiin talon pihalla, laajareunaisine hattuineen, antamassa m??r?yksi?, mit? aseita minkin on otettava mukaan, ja l?htem?ss? miesjoukon edelle, miss? vitjojen kilin?, mittatikkujen kalina ja kapinelaatikon kolina sekaantui miesten askelten sekavaan jytin??n.
Viimein oli tultu paikalle, mist? piti Saralan ja Sivolan raja ly?d?. Jo taulua pystytt?m??n ruvetessa Dampbell vihaisesti viittasi k?dell??n ja ?r?hti: "Tuosta mets? auki ja muutamat tekev?t staakoja."
"Mit? tankoja?" kuului ??ni joukosta.
"Keppej?", virkkoi Tapani, mutta samassa huomasi Dampbellin tulisesta silm?yksest? tehneens? v??rin sanoessaan kepiksi.
Dampbell ei kuitenkaan mit??n virkkanut, laittoi vaan tauluaan kuntoon. Kun vihdoin sai t?ht?inlaitoksen taululle, niin Tapani otti kolme keppi? k?teens?, ly?d?kseen ne siihen mihin Dampbell t?ht?inten l?pi katsoen ne k?skee ly?d?.
Talon is?nt?, joka oli taulun kantajana, oli nyt kapinelaatikkoa pitelem?ss? taulun luona. Mutta kun oli alkukepit ly?ty, niin is?nt? katsoi pitkin keppien osottamaa suuntaa ja p??tt?v?sti sanoi: "Ei mene nyt siihen niityn kujaan, siihen kaahlattimeen, johon se p?yt?jaossa m??r?ttiin ja johon rajan t?ytyy tulla."
"Se on minun asiani mihin se menee ja mihin sen pit?? menn?!" ?rj?si Dampbell ja huusi: "Ly?k?? vaan leve?ksi. Meill? tiedet??n mit? meill? tehd??n."
T?m?n kuultuaan Tapani, kun joutui linjaa kepitt?m??n, kehotti miehi? ly?m??n oikein leve?ksi, varsinkin sent?hden kun is?nn?lt? kuuli ett? se menee v??r??n, saadakseen siten n?hd? mink?n?k?iseksi Dampbell sitten muuttuu kun joutuu j?lki??n korjaamaan.
Mit? likemm?ksi Saralan niitty? tultiin, sit? selvemm?ksi k?vi kaikille, ett? linja menee v??r??n. Mutta ylimielisille poikasille se vaan antoi intoa ly?d? leve?mm?ksi ja leve?mm?ksi, ja yksi lotina kuului vaan mets?n syvyyteen tunkeutuvan aukon per?lt?, mist? tulisina salamoina v?lkkyiv?t kirkkaat kirveitten ter?t ja rytisten kaatuivat komeat puut.
Saralan is?nn?n mieli meni oikein katkeraksi, n?hdess??n parhaan s??st?mets?ns? kaatuvan t?ll? tavalla. H?n ei kuitenkaan puhunut mit??n, kuljetteli vaan taulua ja taulun kapineita mukanaan, kun Dampbell tarkasteli Tapanin ly?mi? keppej? ja oli niit? hieman liikauttavinaan, muka korjatakseen.
Tultiin viimein niitylle, jossa linja katkasi melkein puolen latoalaa Sivolan puolelle. Silloin Dampbell oikein hartiain voimasta k?vellen tuli niitylle ja k?ski mittarien ottaa "tuolta puron ?yr??lt? kujan aidasta mitta t?h?n linjaan."
T?t? mittausta ei Dampbell uskonut mittarien varaan, vaan meni itse n?kem??n ja seurasi mukana n?hd?kseen omilla silmill??n kuinka paljon sit? on. Sen tehty? k?ski kaikkia sinne, mist? t?m? linja ly?tiin ulos, ja itse l?hti osaksi juosten ja osaksi k?vellen ja hyppien puulta puulle, n?ytt??kseen miten asialla on kiire, ja kovinpa huohotti mies parka p??sty??n linjan p??h?n.
Nyt Dampbell istui hakatun puun tyvelle, otti taskustaan paperin palasen ja kyn?n, jolla rupesi polvensa p??ll? laskemaan ja sanoi: "T?ss? ei tarvita taulua, saadaan laskemalla."
Mutta siin? kiireiss??n h?n laski v??rin, joten toinenkaan linja ei tavannut m??r?tty? paikkaa, ainoastaan puolen verran l?heni sit? kujaa, mihin sen piti tulla. Nyt Dampbell rep?si korvallistaan ja ep?toivoisesti kiljahti: "No p----le... Miss? nyt on vika! Varmaan on mitassa vika, mitassa se on vika! P----leen p----le! Mitassa se on vika." Sen sanottuaan l?hti taas painaltamaan sinne l?ht?kohtaan. Mutta ylimieliset poikaset alkoivat porista:
"T?m?p? lysti?!"
"Hirve?n lysti?, sanoi kaupungin tytt?."
"Ei, -- mutta riena nyt on asiassa! Siet?isi olla Luttusen Mari paikoilla, joka yhdeks?n puun vuosikuntaisilla vesoilla kylvett?isi."
"Ket??"
"Meit? kaikkia eksyneit?, jotka emme osaa luvattuun maahan."
"Onpa itse Faarao elossa; h?n vie meid?t takaisin Egyptin lihapatojen ??reen."
"Mutta meid?n suuripartaisella Faaraollamme on yht? tyhj? pata, luulen min?, kuin meill? kaikilla muillakin onnettomilla er?maan matkalaisilla."
"Jospa se onkin itse Mooses, joka tuolla savua suitsuvalla taikasauvallaan saa meille kalliosta irti ihan rautakylm?n ja hopeankirkkaan vesivirran juodaksemme ja kylpe?ksemme t??ll? helteisess? korvessa."
"Ei janota v?h??k??n. N?lk? kurisee suolissani kuin parvi sammakoita."
"Sama on t??ll?kin."
N?in porisivat ylimieliset pojat, palaillessaan takaisin samaan paikkaan viel? kolmannen kerran. Mutta vaikka miehet yksitellen sielt? vet?ytyiv?t paikoilleen, ei Dampbell ollut sit? n?kevin?ns?k??n, laski ja laski vaan sit? ?skeist? laskuaan, v?liin ravistaen p??t??n ett? parta t?risi. Viimein h?n kuitenkin huomasi ett? oli ?sken ottanut sen matkan niitylle puolta pitemm?ksi kuin se oli, joten se syrj??nmenemis-mitassa laskettuna vei vaan puolimatkaan.
Dampbell asetti nyt kolmannen linjan ja meni se nyt siihen mihin sen pitikin. Vaan kovin oli is?nt? nyrpeiss??n ja puhumatonna koko p?iv?n eik? kotiin tultuaankaan vienyt taulua eik? taulun neuvoja sis?lle, vaan j?tti portaille, ja mennen heti makuukamariinsa k?ll?hti s?nkyns? p??lle, miss? katseli lakeen ik??nkuin tahtoisi lukea niit? nauloja, mill? laipiolaudat olivat altap?in ly?dyt niskoihin kiinni.
Dampbell huomattuaan is?nn?n nyrpeyden tekeytyi em?nn?lle tavattoman yst?v?lliseksi ja pyysi h?net istumaan toiselle puolen p?yt??ns? puhetoverikseen ja olivatkin jo iloisessa, leikinsekaisessa puhelussa, kun Tapani toi taulua ja taulun neuvoja sis?lle, etteiv?t j?isi ulos y?ksi.
Tapanin n?hty??n em?nn?n suuret silm?t leimahtivat h?neen iloisesti ja h?n sanoi: "Vai te sit? olette se Korpelan sepp?, Harjulan Marian mies, kuten t?? insin??ri kertoo. Olette niin poikamiehen n?k?inen, partaakin ilman, haimenia vasta..."
"Tuskinpa sit? niin suurta lahjaa kuin partaa saanenkaan."
"Mutta muutenkin olette niin vihanta kuin hein?... Meid?n tytt?ret t?n? p?iv?n? jo eilisest? puolaristaan l?iv?t arpaa. Tietysti leikill??n, vaan se on tosikin toisena puolena."
"Sep? lysti? ett? minusta viel? tytt?ret arpaa ly?v?t. Kumpika heist? joutui voitolle?"
"Tietysti vanhempi, ettei kivikontti j?isi selk??n."
"Panisi konttiin silkkiset viilekkeet ja suun alasp?in, niin ei olisi raskas."
"Mutta teist? n?hden, kuulemma, on kumpaisenkin kontti yht? raskas... Vai niin, ett? te sit? olette se Korpelan sepp?, joka Harjulan Marian t?hden l?hti kotoaan ihan tyhj?n? pois. Olen teist? niin paljon kuullut", sanoi em?nt? katsellen Tapania ylh??lt? alas ja alhaalta yl?s. Sitten h?n k??ntyi Dampbelliin ja sanoi: "Sanasta sana tulee, kypenest? maa kytee. Mik?s se teid?n nimenne on? En sit?k??n tied?, vaikka monta p?iv?? ja y?t? jo olette talossa ollut."
"Minun nimeni on Dampbell ja arvoni on maanmittaus-insin??ri eli toisin sanoen komisioni-maanmittari."
Em?nt? hym?hti ja sanoi: "Vai Tomppelli... Mist? te sellaisen nimen olette kaivaneet; en ik?n? ole ennen kuullut."
"Ei minun nimeni ole Tomppelli, vaan Dampbell", kuuluivat insin??rin suusta sanat ja nyt h?n oikein pitk?veteisesti sanoi, ett? sen em?nt? oikein saisi p??h?ns?.
Em?nt? ei en?? parsinut, vaan l?hti pirttiin kuulemaan jos h?nt? siell? kaivataan, ja pirtin lattiaa k?velless??n hymyillen sanoi: "Vai Tomppelli se on tuon suuripartaisen herran nimi!"
"Tomppeli onkin ... kele aivan t?ydess? sanan merkityksess?, kun kolme linjaa pieks?tti meill? yhden rinnan ja yhdell? vaivaisella ojelmuksella menetti kauniin kes?isen p?iv?n", kuuluivat penkill? loikovan talon rengin vihaiset sanat.
"Nimens? v??rti on, sen sanon min?kin", lis?si siihen toinen penkill? loikova mies.
"Siit?k?h?n se is?nt?kin on aivan kipe?n? tuolla s?ngyn p??ll?. Kunhan ei vaan pappia jouduttaisi t?ss? hakemaan", sanoi em?nt? nauraen.
"V?hemm?st?kin olisi joku kipe?n?, kun parhaan s??st?mets?n hakkuutti aivan yksiksi siekaleiksi", kuului miesten joukosta vakava ??ni.
Sit? ei em?nt? kuitenkaan ollut kuulevinaan, meni vaan taikinapyttyns? luokse ja siihen happanemaan laitettua taikinaa rupesi paksulla hierimell??n h?mment?m??n ihan hartian voimasta, ett? leve?ll? riippuvat hameen helmat tutisivat.
Siit? p??sty??n h?n k??ntyi kankaittensa takana oleviin tytt?ihins? ja sanoi: "Kuulkaapas, se teid?n p?iv?llinen arpaesineenne on se Korpelan sepp?, se Harjulan Marian mies, josta olette kuulleet, kuinka se Mariansa t?hden l?hti kotoaan pois... Eik?s lieteen katso silm?nne kun ukkomiehest? l?itte arpaa."
"V?h?tp? katsoisi lieteen. L?immeh?n arpaa vaan puolarista, ja kunpa se taas tulisi puolan tekoon, niin yst?v?n?mme katselisimme. Mutta miss? h?n viipyy, kun h?nt? ei n?y?" sanoi vanhempi tytt?.
Toinenkin tytt? oli suutaan aukasemassa puolustamaan itse??n, mutta samassa aukesi pirtin ovi ja Tapani pist?ysi sis??n, kantaen k?dess??n Dampbellin kenki?, laittaakseen niit? kuivamaan. Tapanin n?hdess??n tyt?t yhteen ??neen huudahtivat: "Siin?h?n se on jossa sit? mainitaan. T?ss? olimme kaipaamassa hyv?? puolariamme ja nyth?n se jo tulee. Eik?s niin?"
"Niinp? niin", sanoi Tapani kenki? pujottaessaan orteen ja siit? p??sty??n meni puolarukin ??reen kuten ainakin teht?v??ns? ja rupesi alakuloisen n?k?isen? tekem??n puolia, juuri kuin toisten pakottamana. Mutta tyt?ist? Tapanin alakuloisuus tuntui tavattoman pahalta, kun olivat mananneet h?nt? puolan tekoon eiv?tk? l?yt?neet syyt? mist? olisivat nyt paremmin kuin eilenk??n p??sseet puheluun. Mutta em?nt? teki nyt tekosyyn. H?n tuli nyt aivan Tapanin luokse seisomaan; seisoi siin? hetken oikein leve?n? ja hymyili.
"Korpelan sepp?", sanoi h?n viimein, "-- mutta eip? k?tenne ole niinkuin sep?n k?det, ovat puhtaat ja valkoiset kuin kankurin k?det. Tuskinpa meid?n kankurienkaan k?det ovat niin valkoiset. Ojennappas, Riikka, k?tesi rinnalle." Riikka keskeytti nyt kutomisensa ja ojensi hymyillen k?tens? Tapanin k?den rinnalle. Toinenkin tytt? seisautti kutomisensa ja valeli suurilla silmill??n Tapania ja sanoi: "Ne ovat vaan sep?n kellon juotteita mit? ?iti puhuu, ett? vieras olisi sepp?. Eih?n t?? ole mist??n p?in katsellen sep?n n?k?inen. Sep?th?n ovat sellaisia kumarahartiaisia k?ni?... Vai oletteko sepp?? Sanokaapa itse!"
"Kyll?... Mutta nyt en ole toiseen kuukauteen tehnyt sit? ty?t?, niin ovat k?teni puhdistuneet", sanoi Tapani tyynesti ja pysyi vaan alakuloisena ja lyhytsanaisena.
Tytt?rien mielest? oli paha kun n?kiv?t Tapanin alakuloisena, ja he koettivat saada h?nt? iloisemmaksi kyselem?ll? h?nen el?m?n tarinoitaan. Mutta kun Tapani vastasi vaan lyhyesti, ainoastaan sen mit? kysyttiin, niin tytt?inkin t?ytyi lopettaa kyselyns?.
* * * * *
Oli nyt viikon p?iv?t kuljettu jo mets?ss? ja muutamina p?ivin? oli Tapani ollut rajoja ly?m?ss? omin p?ins?kin. Dampbell oli vaan k?ynyt omia aikojaan katsomassa, tuleeko linjat tarpeeksi suuria ja muuta sellaista, jonka tehty??n oli aina tullut talon v?en kanssa pakisemaan mit? milloinkin.
Sellaisessa paikassa ja l?ht?kohdassa, jossa ei ollut aivan varma sattuminen m??r?ttyyn paikkaan, Tapani kepitti ensin kaitaisen koetuslinjan siksi ett? saattoi kepitt??, ja sitten kun n?ki mink? verran se meni syrj??n m??r?tyst? paikasta, laskemalla osotti siihen ja hakkautti leve?ksi kun tiesi sen j??v?n rajaksi. T?m? oli talon is?nt?in mielest? niin mieluinen keksint? ett? rupesivat itse Dampbellille kehumaan Tapania mainioksi rajain hakkauttajaksi.
Sit? ei kuitenkaan Dampbell siet?nyt vaan l?hti er??n? p?iv?n? itse mets??n ja oli tavattomaan virallinen. T?n? p?iv?n? kuitenkin linjat meniv?t ensikerralla oikeaan, ettei tarvinnut parsia. Mutta iltasella, kun oli jo l?hell? tavallinen kotiin l?ht?aika, Dampbell l?i viel? l?hes kahden kilometrin pituisen linjan, joka p??ttyi Soraj?rven rantaan. T?m?n alkuun pantua h?n m??r??v?ll? ??nell? huusi: "Se pit?? ly?d? leve?ksi ja vied? j?rveen asti." Sen sanottuaan h?n l?hti taulun kantajan kanssa kotiin.
"Eiv?t kerki? t?n? iltana Soraj?rveen, sinne on siksi pitk?lt? ja vankkoja metsi?", sanoi taulun kantaja l?htiess??n Dampbellin j?lkeen k?velem??n.
"Se on pakosta kerit?, kun min? olen m??r?nnyt."
Taulun kantaja ei vastannut mit??n, hymyili vaan ja k?veli j?lkeen.
Dampbellin kotiintulosta ei ollut pitk?k??n aika kulunut kun jo miehetkin tulivat kotiin ja viskeliv?t kirveit??n mik? mihinkin loukkoon, ett? yksi kolina kuului, jonka j?lkeen kiivas porina rupesi kuulumaan pirtist?.
T?m?n kuultuaan Dampbell heti arvasi, ett? linja oli heitetty kesken ja kiivastuneena h?n k?veli edestakasin salin permannolla. Samassa ilmestyikin sinne Tapani, jolta h?n heti kysyi: "Mink?laiseen paikkaan se meni rannassa, menik? se lahden pohjaan vaiko syrj??n?"
"Se j?i kesken ja miehet sanoivat menev?n v??r??n", sanoi Tapani varovasti.
"Kesken!" ?rj?hti Dampbell, "enk? min? sanonut ett? se pit?? vied? j?rveen!"
"Sanoitte kyll?, mutta miehet l?htiv?t pois. Sanoivat menev?n v??r??n."
"V??r??n... V??r??n linja!" kertasi Dampbell kiukusta k?histen. Sitten h?n t?m?ytti kantap??t??n lattiaan ja kirkui: "Enk? min? sinulle sanonut, ett? se pit?? vied? j?rveen, ja sin? kehtaat tulla sanomaan ett? miehet l?htiv?t kesken... Min? n?yt?n sinulle huomenna, ett? eiv?t l?hde miehet kesken, eik? ennenkun min? lupaan."
Tapani ei t?h?n virkkanut mit??n, istui vaan kuin tuomittu ja katseli maahan. Tunsi ett? on paras pysy? ??nett?m?n?.
Tapanin ??nett?myys ei kuitenkaan Dampbellia lepytt?nyt, h?n vaan yh? puhki katsellen syvill? kiiluvilla silmill??n kuin mato m?tt??st? ja matki Tapanin sanoja: "V??r??n sanoivat menev?n... L?htiv?t kesken pois... Ne ovat p??llik?n sanoja ne!"
Tapani nousi viimein ja salin loukosta otti ne Dampbellin l?ntt?kantaiset keng?t ja n?yr?sti sanoi: "N?m? kai min? saan vied? hoitaakseni?"
N?m? sanat olivat kuin tulta olisi tervaan pannut. Dampbell huusi ett? parta t?risi: "Kysy?k? sinun viel? sit?kin pit??, mokoma v??r?polvi!"
T?m? vihlasi Tapanin syd?nt? niin, ett? piti l?hte? kiireesti ulos, ettei Dampbell n?kisi h?nen kyyneli??n.
Etuhuoneessa oli em?nt? odottamassa milloinka h?n saisi sille herralle laittaa iltasta ja sattui juuri Tapania vastaan silloin kun t?lt? puhkesi huokaus ja kasvoille tulvahtivat kyyneleet. H?n otti Tapania k?dest? kiinni, veti ky?kkikamariinsa ja kysyi: "Mit? se teille puhui, kun se niin koski... Sanokaa nyt minulle."
"Se osasi sanoa niin pahasti ett? ik?ni muistan."
"Mit? se sanoi? Sanokaa nyt minullekin."
"Se soimasi n?it? jalkojani, kun ne ovat n?in polvista sis??np?in, joka on ?itini vika... Ne ovat olleet syntyess?ni ulosp?in v??r?t, ja ?itini on kapalovy?ll? kirist?nyt niit? oikaistakseen, ja siten kasvatti polvij?senet sis??np?in v??riksi... Olen niist? k?rsinyt ja h?vennyt ik?ni ja sitten kun viel? soimataan, niin ennen antaisin lihaani leikata, ennenkuin sellaista kuulisin."
"Ja tuo j?rjet?n rupee tuollaisia vikoja soimaamaan... Vihell? sin?, min? py?rit?n", sanoi em?nt? ja py?ritti k?tt??n, mink? etusormi oli ojennettu suoraksi ja toiset olivat nyrkkiin puristetut. "Mutta min? en tuota mokomaa teid?n sijassanne olisi j?tt?nyt sanattoman saaren p??h?n. Min? olisin antanut sanan sanasta, kaksi parhaasta. Olisin min? sanonut, ett? k?vele itse ensin ter?t kengist?si, ennenkun varsilla rupeat k?velem??n, ja soimaa sitten vasta toista", porisi em?nt? ja leve?t kasvot olivat vihasta hohtavan punaiset.
Em?nn?n puhe tuntui Tapanista hyv?lle, mutta ei mielest? sent??n katkeruus poistunut. Koko y?n? ei Tapani saanut unta, joten kes?inen y? tuntui joulun aikuistakin y?t? pitemm?lt?.
Kun vihdoinkin aamu tuli, niin Tapani ennen muiden nousua meni kaivolle, jossa h?n virkist??kseen nukkumattomia silmi??n pesi kasvonsa kylm?ll? vedell?.
Kun ei ket??n n?kynyt liikkeell?, niin h?n meni viel? vuoteelleen ja samassa kun kallistui maata, meniv?t silm?t uneen ja ajatuksetkin sammuivat samassa.
Her?tty??n Tapani ajatteli, ett? t?n? p?iv?n? ei h?n tee mit??n muuta kuin mit? k?sket??n. Mutta kun kello jo oli l?hes kymmenen eik? sis?lt? p?in viel?k??n kuulunut kenk?in kaipuuta, arvasi h?n ett? niit? odotetaan h?nelt?. Nyt h?n laittoi itsens? vasiten kylm?verisen n?k?iseksi, puristi hampaansakin yhteen ja l?hti viem??n kenki?.
Dampbell oli jo ylh??ll? ja asetti kartalta taululle niit? rajoja, mitk? sin? p?iv?n? tulisivat avattaviksi, ja merkitsi taululle niit? merkkipaikkoja, mist? ly?t?v?in rajain l?ht?kohdat otetaan kiinni.
Tapani kun ei huoneeseen tullessaan sanonut hyv?? huomenta, niin Dampbell arvasi Tapanin p??ss? olevan viel? illallista eik? ollut n?kevin??nk??n, roppelehti vaan tulisella kiireell? tekemisens? kanssa.
Vaikka Dampbell ei mit??n virkkanut, niin Tapani seisattui kuitenkin p?yd?n luokse n?kem??n mille rajoille l?hdet??n ja odottamaan mit? k?sket??n. Nyt Dampbell kesken ty?t?ns? koppasi piippunsa, pani siihen tupakkia, sytytti itse ja rupesi vihasen n?k?isesti harmimaan siit? savuja eik? viel?k??n ollut tiet?vin??n Tapanista.
Tapani n?hdess??n olevansa liikaa, niinkuin Piikin Kalle Pietarissa, l?hti pirttiin, miss? miehet kirveet kourissaan jo odottivat l?ht??. Pirttiin tullessa meniv?t Tapanin kasvot hymyyn, kun oli huomannut Dampbellin h?tel?iv?n linjoja taululle asettaessaan. Tapanin kasvoissa n?kyv? mielihyv? veti kaikkien huomion puoleensa ja kaikki odottivat avossa suin mit? h?n sanoisi. T?m?n huomattuaan Tapani vakavasti sanoi: "Nyt n?yt??n l?htev?n Kyt?l?n ja Kotilan v?list? rajaa ly?m??n. T?st? Kyt?l?n ja Kotilan l?hitse n?kyy kulkevan ylimitan oikunen ruutulinja, siit? n?yt??n ly?v?n n?in vitaan kahtaalle p?in."
Kyt?l?n renki l?i kinttaitaan yhteen ja iloisesti huudahti: "Ahaa pojat! Nyt p??st??nkin vileikk??n, jossa taretaan ennenkun Kyt?kankaalle on kolme maantien levyist? linjaa leivottu. Jo maar taretaankin!"
"Mutta Kotilan ukolle pit?? saada tieto ett? se tulee n?kem??n, mitenk? h?nen s??st?mets?ll??n on t?n? p?iv?n? viimeinen tuomio. Ukko riepu on vartioinut kuin piru piispaa sit? Kyt?kankaan pet?jikk??, ettei suksisauvaa ole miespolveen saanut ottaa. Min? l?hden sanomaan ukolle", sanoi Kotilan renki ja l?hti hattu kourassa juoksemaan Kotilaan.
"Kyll?h?n siihen m?nnikk??n ei hakata monta linjaa", jurautti Kantolainen ja punalti p??t??n.
"Onkin tuo hulluutta tuolla tavalla m?sk?t? kuin tuossa meid?nkin rajalla", sanoi em?nt? vihasena. "Tuo meid?n ukko on sellainen vasikanh?nt? ett? sille saa tehd? mit? kukin tahtoo. Jos min? olisin ollut is?nt?, niin tulen olisin takonut moiselle mets?n kaatajalle. Illalla minun pisteli kuullessani kun se s?ksenteli t?lle Tapanille. Sen sanon ett? jos minulle olisi sen tehnyt, niin korennon olisin siepannut ja n?ytt?nyt mist? on viisi hirtt? poikki..."
"Mit? se Tapanille s?ksenti?" kysyi Soralan is?nt? ja py?re?t silm?t tuijottivat em?nt??n.
"Siit? kun t?m? muka ei ollut teid?n ja Lampelan v?list? linjaa vienyt p??h?n asti, Soraj?rveen. Siit? se s?ksenti ja viel? pahempaakin, ihan h?vyt?nt?..."
"Vai sit? linjaa perille asti... Sit? ei koskaan vied? sen pitemm?lle kuin se on viety. Siell? on kyll? ?ks? edess?. Meid?n metsi? ei kyll? raiskata niin kurjasti kuin t?m?n talon", sanoi Soralan is?nt? vihasella ??nell?.
Mutta nyt kuului ulkoa Dampbellin ?rj?hdys:
"Miss? miehet?" Yhdess? humahduksessa hypp?siv?t miehet pystyyn kuin pulmusparvi p?lvest? ja l?htiv?t sukittamaan ulos.
Sanaakaan puhumatta, ihan kuin ruumissaattov?ki astua j?lkk?stiin Dampbellin j?less?, joka pitk?st? piipustaan p?lyytti vankkaa savua edell?, juuri kuin h?yryhepo junan edess?. Ja niin ??nett?min? tultiin sille ruutulinjalle, mist? piti l?hte?. Nyt Dampbell katseli puoleen ja toiseen, n?kyisik? miss??n mittapaalua, josta n?kisi miss? p?in on l?ht?kohta. Jopa huomasikin kolmisen sadan askeleen p??ss? paalun t?k?tt?v?n. H?n l?hti sinne ja silm?tty??n paaluun komenti: "Vitjat suoraksi! Ja mitataan sata kolmekymment? kyyn?r?? t?nnep?in!"
"Viisi tikkua, viisi kyyn?r??", kuului mittarien suista yhteen ??neen ja rupesivat helist?m??n vitjojaan suoraksi.
Tapani vilkasi paaluun silloin kun Dampbell sit? tarkasti, ja luuli n?kev?ns? 10-merkin yl?puolella pyk?l?n tapaista. Mutta kun h?n ei ollut siit? varma, niin h?n Dampbellin menty? tarkemmin katsoi siihen ja n?ki ett? se pyk?l? oli vaan lastuper?, joten paalu olikin kymmenes, vaikka sen piti olla yhdeks?s.
T?m? Kotilan ja Kyt?l?n rajalinja oli jo p?yt?jaon aikana vedetty kartalle paikalleen ja sanottu silloin sen tulevan ruutulinjasta menem??n yhdeks?nnest? paalusta satakolmekymment? kyyn?r?? l?nteen. Kotilan ukko oli t?m?n matkan jo p?yt?jakop?iv?n? mitannut kyyn?r?ll? ja pannut siihen nelj?lt? sivulta veistetyn paalun. Nyt ukko renkineen oli paalunsa luona odottamassa, ja kun sielt? toisesta paikasta rupesi n?kym??n liikett? ja kuulumaan ?rjymisi?, niin ukko l?hti sinne. Avossa suin huohottaen h?n saapui taulun luokse ja puoleksi huutaen sanoi: "Ei se siit? tule raja, t??lt? se tulee..."
Dampbell ei siit? v?litt?nyt, vaan ?rj?hti voimainsa takaa: "Tuosta auki!" ojentaen samalla pitk?n, laihan k?tens? siihen m??r?ttyyn suuntaan ja piti sit? tuokion ylh??ll?, ett? oikein n?kisiv?t sen suunnan. Mutta kukaan ei totellut ja melkein yhteen ??neen miehet huusivat: "Ei t?st? tule raja, se menee ihan Kotilan pelloille."
"Min? sanoin ett? ly?k?? auki!" kirkui Dampbell ett? parta t?risi.
"Ei ly?d?, ei ly?d?!" huusivat miehet yhteen ??neen Dampbellin polkiessa jalkaa ja kirkuessa sekaan: "Min? sanoin ett? ly?k?? auki! Tied?ttek? ett? min? olen komisioni-insin??ri!"
"Mutta j?rjestys olla pit??, sanoi Lemin lukkari kun kanoja pieksi. Oo te tomppelit ja hitaat syd?mest? kaikkia niit? ymm?rt?m??n mit? partasuut puhuneet ovat!" huusi sekaan Kyt?l?n iloinen renki ja ??nen lis?ksi pieksi rukkasiaan yhteen.
Silloin Dampbell tempasi Tapanin k?dest? linjakepin ja hurjana kirkuen: "Sin?k? minua sanoit tomppeliksi!" lensi Kyt?l?n rengin luokse, ja ennenkun viimeksi mainittu kerkisi aavistaakkaan, l?i h?nt? hartioille ja rupesi ly?m??n toisen kerran, vaan silm?nr?p?yksess? renki viskasi kintaansa mets??n, tarttui Dampbellin rintaan ja viskasi h?net jalkoihinsa, hampaittensa v?list? sanoen: "P----leen tomppeli." Dampbell kimposi kuitenkin samassa yl?s ja kaulaansa pidellen huusi: "Puukottivat, puukottivat, puukotti p----le!"
Sit? huutaen ja kaulaansa yh? puristaen Dampbell l?hti taloon ja unhotti piippunsakin siihen taulun luokse.
N?htiin, ett? Dampbellin kaulasta juoksi veri, ja ruvettiin tarkastelemaan mik? sen synnytti. Huomattiin, ett? maassa, aivan marjanvarsikon sis?ss? piikotti linjan hakkuun aikuinen, kuiva, ter?v? n?reen kanto. Siihen oli Dampbellin kaula sattunut rengin maahan nyk?stess?; se n?htiin siit? ett? kannossa n?kyi verta.
Kun siit? oli selvitty, niin Tahvolan is?nt? iloisesti huudahti: "Nyth?n siit? pahasta on p??sty! Mit?p?s muuta kun l?hdet??n oikealle paikalle ja ly?d??n linjaa ett? humisee. Osaammehan sit? kyll?kin ilman Dampbelli?. Eik?s niin, Tapani?"
"Osaamme kyll?", sanoi Tapani, "mutta en huoli nyt tehd? mit??n, siit? hyv?st? ett? illalla oli niin h?vit?n. On parasta ett? j?t?tte minun haltuuni t?m?n jutun niin saatte n?hd? ett? se oikiaa eik? siit? tule muuta kuin pitk? nen? tuolle herralle", sanoi Tapani vakavasti. Sitten h?n kokosi taulun neuvot kokoon, otti Dampbellin piipun k?teens? ja l?hti kotiin, ja toiset l?htiv?t h?nen per?ss??n.
T?ll? v?lin oli Dampbell kerinnyt em?nn?ll? pesett?? ja voiteluttaa kaulansa. Tapanin tultua pirttiin alkoi em?nt? naurusuin puhella: "Johan se koira sai kyl?ss? kolauksen korvalleen. Mutta jo se ?hki ja hammasta puri, kun min? vuodatin siihen haavaan piki?ljy? ja kanv?rtti?. Ja k??rin min? kyll? ry?kk?j? sen kaulaan niin ett? kyll? p?? pysyy pystyss?, kun v?h?nk??n lienee selk?rangassa kiinni."
"Onko siin? suurikin haava?" kysyi Tapani.
"On siin? tarpeeksi yhdeksi kerraksi haavaa. T?ss? korvan alla n?in vitaan on noin sormenpituinen haava. Sanoo puukotetun, vaan ei se ole puukon eik? mink??n ter?aseen tekem?n haavan n?k?inen; on kuin joku puu olisi t?ks?ht?nyt ja palkeenkieli on j??nyt repottamaan."
Nyt alkoi tulla toisiakin miehi? pirttiin. Mutta Tapani ei niitten kuullen tahtonut em?nn?n kanssa puhua mit??n, vaan l?hti sis?lle viem??n Dampbellin piippua.
Dampbell k?veli salin lattialla edestakasin ja kasvoissa aaltoilivat levottomat v?reet. Mutta Tapanin n?hty??n h?n ihastuen sanoi: "Toitte toki piippuni... No en el?m?ss?ni ole tuohon kummaan yhtynyt ett? miehet tekev?t tuollaisen ten?n ja p??lliseksi puukottavat... Maanmittaus-insin??ri virkatoimessaan puukotetaan... Keisarin ja Kuvern??rin m??r??m?ss? virkateht?v?ss?. Se on jo sit? jota ei ole ennen kuultu... Vaan kyll? min? n?yt?n niille... Min? en l?hde en?? nimismiehen avutta mets??n. Huomeneksi t?ytyy saada nimismies poliiseineen matkaan, koetetaan tekev?tk? sitten tuollaisen ten?n ja puukottavatko viel? lis??."
Kun Tapani pysyi kylm?n n?k?isen? eik? virkkanut mit??n, niin Dampbell saatuaan piippunsa tuleen ja vedelty??n siit? muutamia henkisavuja, saadakseen Tapanin sanomaan jotakin, sanoi tavallisen kohteliaasti: "L?htisittek? viem??n nimismiehelle kirjeen, kun min? sen t?ss? saan kirjotetuksi."
"Samahan minulle on mit? min? teen ja mit? teetet??n", sanoi Tapani j?yk?sti, vaikka mielt??n salaa kutkutti, kun kuuli viel? nimismiehen saatavan siihen himphamppuun.
Nyt Dampbell kaivoi matkalaukustaan kirjekuoren ja paperi-arkin ja rupesi kirjottamaan. Tapani, kirjett? odottaessaan, l?hti pirttiin tyt?ille puolan tekoon.

VII LUKU.
Nimismies oli m??r?nnyt huomenaamuna kello kymmenen aikana ollakseen paikalla poliisitutkintoa tai muuta avun antoa varten. Eilis-aamuisen tapahtuman paikalle oli kokoontunut paljon muutakin v?ke?, kuin ainoastaan ty?miehi?, joten mets? silm?n kantamalta oli t?ynn? miehi? ja naisia, kuin paremmassakin kes?juhlassa. Naurusuin kuuntelivat kaikki kun Kyt?m?en renki lauleli tavallista rekilauluaan:
Rannanj?rvi se vieterill? ajeli letkuvilla. Toisen muija vierell? se poskilla hehkuvilla.
"Isola vaan", sano' Rannanj?rvi kun kirjotti herroja vastaan. "Talo on oma, vaan akka on toisen, ja kolme on poikalasta."
"Raha ei lopu, vaikka v?henee", sano' Rannanj?rven Jukka. "Vaan jos ei is?ni irti p??se, niin pojankin perii hukka."
T?t? laulua kuulemaan seisattui nimismieskin ja kun laulaja oli viimeisen v?rsyns? ensim?isen lauseen oikein hartioitaan mukauttaen ja erityisell? voimalla laulanut, niin nimismieskin nauroi niin syd?mellisesti ett? silmist? vesi tihisi.
Nyt olisi nimismies ollut valmis pit?m??n poliisitutkintoa, mutta Dampbell ei sit? vaatinutkaan. Tahtoi vaan, ett? jos nyt joku kielt?ytyy h?nen k?sky??n tottelemasta, niin laitettaisiin sen talon kustannuksella h?nelle mies sijaan.
T?m?n sanoi Dampbell jyrisev?n virallisella tavalla ja rupesi pystytt?m??n tauluaan. Mutta Tapani punalti tuimasti p??t??n sanoen: "Kyll? miehet hakkaavat kun vied??n sille paikalle mist? on hakattava. Ei kukaan t?llaisia hirsimetsi??n rupea mist? tahansa loukuttamaan maahan."
"Mit? sin? puhut? Tied?tk? sin? kuka min? olen?" ?rj?si Dampbell ja kohona hypp?si Tapanin eteen.
"Tied?n kumpasenkin, sen kuka te olette, ja tied?n senkin ett? t?m? ei ole se paikka mist? se raja on tuleva, mit? t?ll? tarkotetaan. Sen rajan t?ytyy leikata t?m? linja yhdeks?nnen paalun tuolta puolen, joten t?m? yritys on ei v?hemm?n kuin viisisataa kyyn?r?? kaukana oikeasta paikasta."
"Eik? tuo ole yhdeks?s paalu? Sanotko ett? ei ole?" ?r?hti Dampbell, mutta kasvoissa n?kyi h?t?isi? v?reit?.
"Se on kymmenes paalu."
"No p----le", sanoi Dampbell vihaisesti ja l?hti tarkastamaan paalua. Tapanikin l?hti sinne, ja oli Dampbell jo Tapanin paalun luokse tullessa kynnell??n ruopostelemassa sit? ristin vieress? olevaa lastuper?? ja ylpe?sti huudahti: "Mik? se t?m? pyk?l? on? Osaatko sin? t?m?n lukea?"
"Se on lastuper? ei mik??n muu."
Nimismies, n?hdess??n ett? asiasta tulee kova intos, tempasi sen paalun maasta irti ja ruoposteli h?nkin sit? lastuper??. Mutta kohta h?n n?ytti Dampbellille paalua, rauhallisesti sanoen: "Kyll? t?m? on lastuper? t?m? pyk?l?. Roomalainen kymppi t?ss? on oikeaa lukua."
Nyt Dampbell rep?si vihaisesti korvallistaan ja olisi punonut p??t??nkin, vaan kaula oli kipe?. Viimein h?n tuskaisella tavalla sanoi: "Tuo kanalja, mink? petoksen teki tuo valepyk?l?." Sitten h?n sanoi Tapanille: "Menk?? nyt ja ly?k?? se raja, minulla on nimismiehen kanssa asioita."
Tapani ei toista k?sky? tarvinnutkaan, vaan l?hti heti pitkin linjaa k?vell? vihmomaan. Miehet l?htiv?t kyntt? kantta per?ss? ja ylimielet huutelivat ilosta mik? mit?kin. Mutta Kyt?l?n renki p??sti taas oikein kaikuvan laulun:
Pojan hevonen se k?velee ja juoksee ja v?liin se pystyyn hypp??; tyt?st?, josta en pit?nyt, en pid? viel? nytk??n.
Talo oli pulska ja tytt? oli komea, ja molemmat olisin saanut; sit? hommas is? ja sit? hommas ?iti, vaan tytt? ei rakastanut.
T?t? laulaessa tultiin Kotilan ukon paalun luokse, johon Tapani nosti taulun pystyyn ja viittasi suunnan. Samassa rupesi kirveitten l?tin? kuulumaan ja jokaisen kasvoissa n?kyi mieluinen hymy. Taulun kantajakin ihan k?si??n nykerteli, sanoen: "Sai se nyt tarpeeksi pitk?n nen?n... Vaan eip? ilennyt seurata en??, kiitti kun p??si lehv?n taakse h?pe?m??n... N?kyy pahan luontonsa kanssa tottuneen peppuroimaan, menee ihan silmitt?m?ksi kun vaan nimeksikin saa jotakin aihetta. Nostaa tuollaisen m?t?k?n, nimismiehet kuljettaa paikalle, ja asiata ei ole kuin sihaus vaan..."
Tapani ei puhunut mit??n, koperehti vaan kiireimm?n kautta saadakseen linjan alkuun ja rupesi sitten sit? kepitt?m??n. Mutta mieluinen hymy n?kyi h?nenkin kasvoillaan.
Dampbell ei t?n? iltana, miesten mets?st? tultua, kysellyt ollenkaan mihin ja mitenk? linjat meniv?t. Oli vaan entist? lihmakampi ja puheli miten h?n t?n? p?iv?n? kirjotti er??lle vanhalle apulaiselleen ja pyysi tulemaan t?nne jo ensi viikolla, ett? p??st??n kahdella joukolla tekem??n ty?t?. "Min? opetan", sanoi h?n Tapanille, "kunnes harjaannutte, niin ett? min? t?ss? hein?aikana p??sisin joksikin viikoksi kotiin." Sitten h?n puhui siit? tulevasta apulaisestaan, miten oppinut ja sivistynyt, ja miten hupainen ja iloinen toveri se on. Kertoipa viel? sen syntyper?st? aina nelj?nnest? polvesta asti, miten se on arvokasta sukua.
T?ss? puheessa Tapani luuli tuntevansa jotakin semmoista sivuajatusta, ett? h?nen on opittava sit? kunnioittamaan niinkuin Dampbelli? itse?kin, eik? viitsinyt puhua mit??n. H?n p??tti vastedeskin olla sekautumatta tavallisiin ajanviete-tarinoihin, sill? se eilisiltainen soimaus tuntui yh? niin pahalta.
* * * * *
Nyt oli muutettu toiseen osaan Saraj?rven kyl?ss? ja oltiin majalla Saraj?rven Niemel?ss?. T?n? p?iv?n? oli Dampbellille tullut uusi apulainen, joten iltasella Tapanin kotiin tullessa h?n vieraineen nousi p?yt?ns? luota Tapania vastaan, kiirehtien sanomaan: "Minun apulaiskokelaani Korpela ja herra Gall." Viimeksimainittu puristi Tapanin k?tt? ja katsoen ter?v?sti silmiin, ik??nkuin tunteakseen, kysyi: "Mit?s sinne mets??n kuuluu?"
"Eip? tuonne muuta kuin sit? tavallista kirveitten l?tin?? ja puiden runkojen jym?hdyksi? maan tunkaiselle kamaralle", sanoi Tapani tyynesti ja k??ntyi kainalossaan olevaa taulua laskemaan huoneen tyhj?lle seinustalle sein?? vasten syrj?lleen.
T?ll? aikaa Dampbell siirsi kolmannen tuolin p?yt?ns? luokse, miss? seisoi kirkas pullo ja valkoinen kannu t?ynn? kuumaa vett? ja t?ytti kolmannen juomalasin saman n?k?isell? keltasenruskealla nesteell? kuin toisetkin kaksi lasia olivat t?ytetyt. Nyt Dampbell k?dell??n osottaen kohteliaalla tavalla sanoi: "Tapani on hyv? ja tulee tekem??n meille seuraa."
Tapani, n?hty??n lasin, luuli siin? olevan teet?, ja koska h?n l?mpym?n takia tunsi suunsa kuivaksi, otti h?n sen mielihyv?ll? ja kolautti toisten laseihin, niiden sanoessa: "Terve!" vaikkei h?n tiennyt mit? se merkitsi. Nyt h?n, katsoen toisten esimerkki? ojenti lasia suuhunsa, luullen siin? olevan teet?. Mutta nen??n tuoksahti v?kev? haju, jonkat?hden h?n kaasi suuhunsa vaan niin paljon ett? maun tunsi ja laski lasinsa p?yd?lle.
Dampbell ja Gall palasivat nyt jatkamaan ?skeist? keskenj??nytt? puhettaan er??st? Gallin kotipaikalla olevasta suuresta maanviljelij?st?, sen tiilisest? navetasta, sen kolmesta jalkavaimosta, joilla on oma koti, ja oikean em?nn?n h?ijyydest? is?nn?lle. T?t? puhuessaan herrat eiv?t olleet n?kevin??n, ett? Tapanin lasi j?i t?ytel?isemm?ksi kuin heid?n. Sitten viimein ik??nkuin havahtuneena Dampbell kohotti lasinsa toisten siihen kolautettavaksi ja ny?k?ytti p??t??n Tapanille. Tapani punalti hieman p??t??n ja sanoi: "En huoli."
"Noo, morsiannakos Tapani aikoo olla?" sanoi Dampbell ja ty?nti lasiaan likemm?ksi. Mutta Tapani pysyi j?ykk?n?.
T?m? n?hty??n Gall katsoi Tapaniin l?pitunkevasti ja sanoi ivallisen halveksivasti: "Teeskentely?..."
Siit? kun ei ollut mit??n apua, niin k??ntyiv?t toistensa laseja kalistelemaan ja jatkamaan ?skeist? puhettaan sen suuren maanviljelij?n jalkavaimojen pienimmist?kin yksityisseikoista, joka keskustelu ik??nkuin kuljetti heid?t puhumaan huonomaineisista naisista ja miesten menettelyst? niiden kanssa. N?ist? puhuessaan he aina makeasti nauroivat ja Gall aina k??ntyen Tapaniin kysyi: "Tied?ttek? te niist? mit??n?"
Tapani aikoi pysy? niittenkin kysymysten suhteen j?ykk?n?, vaan jo kerran punalti p??t??n ja sanoi: "En tarvitsekkaan tiet??", ja nousi l?hte?kseen pois.
Dampbell t?m?n n?hty??n sanoi kohteliaasti: "Istukaahan nyt siksi kunnes saatte meid?n kumpaisenkin keng?t hoitaaksenne." T?h?n jatkoksi Gall, tekeytym?ll? niin asialliseksi kuin taisi ja sanojaan asetellen sanoi: "Tuota mi-min? va-vanhempa-pana mi-mie-he-hen? o-otan va-vapaude-den a-anta-taa te-teil-le se-sen ne-neuvon e-ett? e-ei sa-saa va-van-he-hemmi-mille to-toksa-sautella se-senla-laisia sa-sanoja." Viimeisen sanansa sanoi oikein hartioitaan mukaan nujauttaen.
Tapaniin se ei mit??n vaikuttanut, istui vaan p?yd?n sivulla hieman allap?in, nojaten oikean k?tens? kyyn?sp??n p?yd?n laitaan ja korvallisen k?mmeneens?, joten k?tens? suojasta katsoi Gallin korvan takana olevaa, kuolleen veren n?k?iselt? pohottavaan kohtaan huolellisesti liitetty? paperipaikkaa ja sen alta valuvaa m?rk?purosta, mik? n?it? viimeisi? sanoja puhuessa puhkesi sen paperipaikan alta valumaan kaulalle.
Sen n?keminen rupesi Tapania inhottamaan ja h?n nousi aikansa kuluksi k?ym??n ulkona. Pitk?n hetken per?st? h?n palasi taas katsomaan, milloin saisi ne keng?t.
Tapanin tullessa huoneeseen olivat kumpasetkin herrat lattialla k?velem?ss?, kasvot makeassa hymyss?, ja h?net huomattuaan sanoi Dampbell polviaan v??nnellen: "Koetappas sin?, Gall, osaatko panna polvesi kuten tuo Tapani ja k?vell? sill? tavalla. Koetahan osaatko... K?veleh?n sin? Tapani t?ss? lattialla, ett? me n?emme."
Gall rupesi nyt v??ntelem??n s??ri??n ja matkimaan Tapanin k?vely?, vaikka oli niin p?iss??n ett? tuskin jaloillaan pysyi.
Tapani punalti p??t??n tulisesti ja sy?ks?hti kahdella harppauksella ovesta ulos, ly?den oven raskaasti kiinni ja meni suoraa p??t? pirttiin, purren hampaitaan menness??n.
Pirtiss? ei ollut en?? ket??n, vaan olivat kaikki jo menneet y?tiloilleen, mik? minnekin. Ainoastaan russakoita ja luteita juoksenteli sekaisin pirtin kaikilla suunnilla, josta Tapani arvasi kaikkien ihmisasukasten menneen niit? pakoon. Niist? huolimatta Tapani kuitenkin istui p?yd?n p??h?n, nojaten p??ns? k?teens?, ja ajatteli kotiin l?ht??. Vaan kun ei ollut ottanut palkkaansa lainkaan niin tuumasi j??d? odottamaan erottamista, jonka syyn hankkimiselta Dampbellin menettely h?nest? n?yttikin. H?n kuvitteli jo mieless??n sit? hetke?, kun h?n huomenillalla tapaa kotona Mariansa ja pienen, kirkassilm?isen Hilmansa.
Talon tyt?r oli ky?kkikamarissa odottamassa, mit? herrat milloinkin h?nelt? pyyt?v?t ja milloin h?n p??see vuoteita laittamaan. Nyt h?n ilmestyi pirtin ovelle, k?dess??n kaksi paria saappaita, ja hymyillen sanoi: "N?m? k?skettiin Tapanin hoitaa hyv?ksi."
"K?skettiin! -- Kuka se k?ski!?" sanoi Tapani ja tulta s?ihkyiv?t ruskeanharmaat silm?t.
"Ne herrat", sanoi tytt?, heitt?en keng?t lattialle.
Tapani tempasi keng?t varsien suista k?teens? ja meni niin tuimasti k?vellen sis?lle ett? etuhuoneesta kuuluivat herroille Tapanin vihaisesti l?hestyv?t askeleet, ja he olivat nyt ihan h?lmistyksiss??n, niin ett? valkeaiset n?kyiv?t silmiss? ymp?ri ter?sten heid?n katsoessaan vastaan, kun Tapani aukasi ovea. Tapani ei ovella viipynyt enempi kuin r?v?ytti keng?t huoneen lattialle, jotta ne py?rien meniv?t yli huoneen sein??n asti. Sitten h?n taas meni pirttiin ja laittoi p??llysvaatteitaan p??nalusekseen pirtin p?yd?np??n penkille, jossa aikoi russakoista huolimatta viett?? y?ns?, kun ei tiennyt muutakaan sen parempaa paikkaa. Mutta ei aikaakaan kun pirtin ovi aukesi ja Gall hoippuen ja kumarrellen ty?ntyi sis??n, kantaen niit? kahta kenk?paria ja yh? my?t??ns? kumarrellen tolitti: "Tota no, tota no, elk?? mi-minu-nulle o-olko vi-vihassa-sa. Tota no me-meh?-h?n o-ollaan vi-virkave-velje-jet. E-em-me ri-riite-le... Mi-min? n?yr?rasti py-pyyd?-d?n te-teit? ho-hoita-maan n?-n?it? sa-saappa-paita."
Tapani oli p??tt?nyt olla mit??n sanomatta ja antaa k?yt?ksen ilmottaa mielens?, mutta nyt h?n kuitenkin j?i ajattelemaan mit? h?n tekee. H?n ravisteli p??t??n ja katseli vihaisesti Gallia. Vaan t?m? kun oli melkein tolkutonna p?iss??n, ei n?kynyt katseesta ymm?rt?v?n mit??n. Nyt Tapani tempasi penkilt? p??nalukseen k??rityn nuttunsa, vihaisesti puistalti sen suoraksi, suki p??lleen ja l?hti ulos menn?kseen johonkin kontuhuoneeseen y?ksi ja menness??n murisi: "Sitte lienee kumma, ett? min? en t?n? y?n? p??se tuosta itsekseen m?rk?nev?st? lurjuksesta erilleni."
Gall hoippuroi j?lkeen, hokien: "Tota no-noin, tota noin, ku-kuul-kaa, mi-min? sa-sano-non..." T?t? t?k?tt?en Gall tapasi l?hell? ovea Tapanin olkap??st? kiinni, vaan Tapani ovea aukastessaan heilautti hartioitaan, jotta Gall romahti lattiaan pitk?kseen, ett? romahdus kuului sis?lle. Mutta silloin Tapani oli jo ulkona ja ovi lupsahti kiinni.
Pahaa aavistaen sielt? tulla koppasi Dampbell katsomaan ja h?t?isesti aukasi pirtin oven, jossa Gall kompuroi seisaalleen kuin vasta syntynyt hevosen varsa ja hoki: "Tota noin, tota no-noin."
Talon tytt?kin kuultuaan romahduksen kiirehti paikalle, mutta kun ei sen pahempaa n?kynyt, kuin ett? juopunut oli horjahtanut, niin h?n kiirehti ulos ja juoksi kartanolle Tapanin j?lkeen ja h?tik?iden sanoi: "?iti k?ski minun tehd? teille vuoteen t?nne ky?kkikamariin, vaan en saata ennen tehd? ennenkun nuo herrat asettuvat."
"Miss?s se talonv?ki nukkuu?" kysyi Tapani ja seisattui.
"Tuolla vanhalla puolen ne nukkuvat kaikki. Sinne menen min?kin, kunhan saan t?m?n perheeni asetetuksi."
"Onkos ky?kkikamarin lukoissa salvat?" kysyi Tapani, ter?v?sti katsoen tytt?? silmiin.
"On. On jokaisessa lukossa salvat. Kyll? niitten takana s?ilytte, kun vaan py?r?yt?tte kiinni", sanoi tytt?, samalla nauraen lystin n?k?isesti.
Tyt?ll? n?kyi olevan sanomista enemm?nkin, vaan ei tiennyt mit? ensiksi sanoisi, seisoi vaan ja katseli p?ivettyneit? k?si??n, jotka ulkot?iss? ollessa aurinko oli paahtanut ruskeiksi. Viimein h?n punalti p??t??n ja sanoi: "Pahokkaat t?h?n laittautuivat pataroimaan ja kursuamaan, ettei ihmiset p??se y?kautena nukkumaan... Mik? sen tuon t?n? p?iv?n? tulleen herran nimi on? Tomppeliko se t?m? eilen tullut kuului olevan?"
"Sen isopartaisen herran nimi on Tomppeli ja sen paikkap??n nimi Kallo; saatte muillekin sanoa", sanoi Tapani nauramattomalla suulla.
"Kallo ja Tomppeli... Tomppeli ja Kallo ... ne ovat herrasv?ke? ne!" kummitteli itsekseen tytt?. Vaan portailta kuului Dampbellin herttaiseksi sommiteltu ??ni: "Hildaa!" Silloin tytt? k?tens? puristaen rintansa alle l?hti juosta hynttyytt?m??n sis?lle. Tapanikaan ei siin? kauvan seisonut, vaan aikansa kuluksi l?hti kiertelem??n talon ruispeltoa, jossa t?ysipitk?, helmim?isill??n oleva sankka ruis huojahteli sinne t?nne heng?hdelless? y?n hiljaisen tuulen.
Sielt? palatessaan Tapani tapasi Hiltan portaitten penkilt? istumasta ja odottelemasta, sanoakseen ett? siell? on nyt vuode. Mutta kun Hilta sen sanottuaan ei noussut l?htem??n pois, niin Tapanikin istui toiselle penkille, kun ei tuntunut nukuttavankaan.
"Te olitte viisas", sanoi Hilta, "te olitte oikein viisas, sanon min?, kun n?ytitte noille herroille sen mit? olivat vailla... Min? n?in ja kuulin ovenraosta, mitenk? varsin kostoksi siit? kun te ette ruvenneet juomaan, ett? olisivat saaneet teid?t oikein ilvehtimisens? esineeksi, tekiv?t sen ett? rupesivat teid?n polvianne matkimaan. Tuo t?n?p?iv?n? tullut herra sanoi, kun te oikein lujasti l?itte oven kiinni: 'Onpa se lysti kun se siit? niin pahastuu, siit? on meille hupia. Kyll? siihen aina suolaa l?ytyy'. Ja tuo suuripartainen herra nauroi makeasti sille puheelle. Kuului silt? ett? teist? aijotaan tehd? leikkikalu koko kes?ksi ja tiesi kuinka kauvaksi. Vaan elk?? toki kertoko minun sanoneen ... Minun k?vi vaan niin ilke?kseni se niitten ilveily, etten malta olla sanomatta."
"Saatte olla huoletta etten kerro, jos heid?n parissaan lienenk??n; vaan luulen ett? pois ne toki minun laittavat."
"Elk?? pelj?tk?. Kiitt?v?n kuului teit? t?illeen tuo suuripartainen. Vaan sent?hden kun olette talonpoika, aikoivat teid?n kanssanne leikitell?. Vaan elk?? todellakaan sanoko ett? min? olen kertonut", sanoi Hilta ja nousi l?htem??n.
Tapanikin nousi ja puristaen Hiltan k?tt? sanoi: "Kiitos, kiitos kaikesta ja hyv?? y?t?."
"Hyv?? y?t?, hyv?? y?t?", sanoi Hilta ja puristaen k?tens? rintansa alle, l?hti hiljalleen juosta lepsuttelemaan lyhytnurmista kartanoa vanhalle puolelle, mik? r?nsistyneine r?yst?ineen ja kallistuneine seinineen seisoi kartanon toisella sivulla, miss? varsinainen asuinkartano oli.
Tapani seisahtui katsomaan Hiltan menoa, kun sen keltasenruskean hameen helmat heiluivat ja siev?t hartiat notkuivat juoksevain askelien mukaan. Kun Hilta oli kadonnut vanhan kartanon eteisen auki ammottavaan aukkoon, l?hti Tapani ky?kin kautta ky?kkikamariin, p??st?kseen vuoteelleen. Mutta sinne tullessaan n?ki h?n huoneen ainoalla vuoteella Gallin r?tk?tt?v?n, toinen jalka riippumassa lattialla ja toinen suorana vuoteella, toisen k?den ollessa sivulla ja toisen p??n taakse heitettyn?. T?m?n n?hty??n Tapani palasi ulos ja painoi oven hiljaa kiinni; mutta lukko kirahti, josta Gall her?si ja alkoi melkein kuiskimalla hoihkia: "Hilda, Hilda... Oliko se Hilda?... Hildaa!... Oliko se Hilda?"
Ky?kin loukossa oli korento, ja Tapani p?nkitsi sill? nyt oven panemalla korennon toisen nen?n vastaamaan uuniin ja toisen oven peililaudan lomaan ja sanoi: "Pannaan koira p?nk?n taakse ett? s?ilyv?t kyl?n karitsat."
Sen sanottuaan Tapani l?hti tavottamaan, saisiko viel? Hiltan k?siins?, ja menty??n vanhan kartanon porstuaan, kuulikin porstuan per?ss? olevasta p?ks?st? Hiltan laulun hyr?ily? ja kahmerehtamista, kun h?n laittoi sen huoneen yhdelle sein?m?lle vuodettaan vanhoista, pirtist? viedyist? ty?vaatteistaan.
Tapani koputti nyt ovelle, vaikka n?ki ett? ei siin? mit??n lukkoa ole. Sen kuultuaan Hilta varovasti raotti ovea ja n?hty??n Tapanin arasti sanoi: "No mit? nyt?"
"Se el?v?lt? m?rk?nev? on r?tk?ht?nyt siihen ky?kkikamarin vuoteelle... Eih?n kuitenkaan ollut tarkotuksena asettaa minua sen kanssa samalle vuoteelle", sanoi Tapani ja nojasi olkap??ns? oven pieleen, miss? Hilta seisoi toisella puolen.
"Herra-inen..." sanoi Hilta. "Min?h?n tein sille Tomppelille perikamariin vuoteen ja Kallolle tein saliin ja teille ky?kkikamariin, niinkuin ?iti oli k?skenyt, ja min?h?n sanoin heille kenelle mikin vuode on tarkotettu... No niitten luhjaksien kanssapa nyt on p??sem?tt?miss? t?n? y?n?!"
"No, elk?? sent??n minusta huoliko", sanoi Tapani rauhottavasti, "voittehan neuvoa jonkun kontuhuoneen, johon min? menen. N?in l?mminn? kes?y?n? tulee aikaan vaikka miss?."
"Olisi kyll? tallin ylisell? heini?", sanoi Hilta vaikeroivasti, "vaan siell? tallissa on ori, joka aina silloin t?ll?in kopistelee jalkojaan ja lystikseen kaaputtaa lattiaa, joten se taitaisi h?irit? untanne siell?." Sen sanottuaan n?kyi Hilta viel? miettiv?n parempaa paikkaa, mutta Tapani ei enempi kuunnellut, vaan sanoi: "Sinne min? l?hden. Kunhan p??sen kylkeni p??lle paitani sis??n, muusta ei ole kysymyst?." Sen sanottuaan ny?k?ytti p??t??n Hiltalle ja l?hti.
Huomenaamuna olivat jo kaikki miehet kotona ja mets??n l?ht?? odotellessaan kovasti ja iloisesti jutellen tahkosivat kirveit??n tallin etehisess? olevalla talon isolla tahkolla, jonka kuiva akseli vinkui kipe?sti. Niitten p?lin?st? ja tahkon vinkumisesta ja omituisesta kahinasta her?si Tapani ja heiniin rypeytyneen? laskeutui tallin yliselt? alas ja tultuaan kartanolle n?ki ett? p?iv? oli menem?ss? puoleen rintaan.
Tapani tunsi nyt itsens? tavallista virke?mm?ksi, kun oli saanut nukkua niin kauan. H?n pudisti vaatteensa heinist?, meni kaivolle ja kylm?ll? kaivovedell? pesi kasvonsa, kostutti tukkansakin ja kampasi ne tapansa mukaan otsalta suoraan taakse ja oli juuri saanut p??ns? kammatuksi ja tullut pirttiin, kun Hilta ilmestyi pirtin ky?kin puoleiselle ovelle ja iloisesti sanoi: "Tapania kutsuttiin."
"T?ss? se on", sanoi Tapani ja l?hti pystyp?isen? sis?lle. Siell? olivat herrat iloisina kuin ei mit??n olisi tapahtunut, ja Dampbell jouduttautui n?ytt?m??n kartasta miten "se viikolla kesken j??nyt linja pit?? menn? juuri tuon niityn p?itse aivan aitaa hippoen suoraan j?rveen. Se on ajettava ensin ja sitten on t?ss? taululla t?m? Sutelan raja. Se on l?hdett?v? kiert?m??n t?m?n ruutulinjan kolmannesta paalusta viisitoista kyyn?r?? it??n p?in; se on t?h?n merkitty, mutta sit?paitsi saatte t?m?n kartan mukaanne, josta n?ette miten rajat menev?t miss?kin paikassa."
Sanaakaan puhumatta otti Tapani kartan, k??ri sen kokoon ja sitoi ymp?rille ?ljyvaatteen. Sitten koppasi tauluneuvonsa ja meni ulos, miss? kaikuvasti huusi: "Kaikki mun mieheni matkaan!"
Silloin ponnahti pirtin ovi auki ja pilven??n rupesi sumppuutumaan iloisia miehi? ulos. Kartanolle tultuaan Kyt?l?n iloinen renki remahutti raikuvan laulun:
J?rven rannalla punanen talo ja valkonen akkunalauta, siell? on pojan oma henttu, ja ?mm?in kiukku ei auta.
J?rven rannalla punanen talo ja siell? on sisarukset; nai sin? toinen ja min? nain toisen, niin ollaan suoverukset.
Voi kuinka siev?ll? paikalla on t??n pojan kullan koti; ei se ole maantien varrella, vaan poiketa sinne sopii.
Sinilaita paatilla purjetuulella pojan kulta kulkee; vaikka on k?yh?, kun muuten on siev?, niin halata sit? julkee.
Jokit?yr??ll? vinkkeli-talo ja tiilist? ristip??ty. Viidest?, kuudesta vissimm?st?ki heilast' on poika j??nyt.
T?h?n lauluun yhtyiv?t kaikki nuoret miehet ja kaikui se kes?n r?ike?ss? ilmassa somemmalta kuin itse laulu olikaan. Syrj?st? kuulijasta kuului se kadehdittavan miellytt?v?lt?. Rakennuksen portaalle tulivat Dampbell ja Gallikin kuulemaan laulua ja kuuntelivat siksi kunnes se kokonaan vaipui kaukaisuuteen.
* * * * *
Tapani oli koko viikon saanut kulkea mets?ss? oman joukkonsa johtajana ja saanut kartalta ottaa taululle ly?t?v?ns? rajat, jotka h?n aina joka ilta mets?st? tultuaan n?ytti Dampbellille, kysyen mit? rajoja h?n huomenna avaisi. Muuta ei Tapani puhunut mit??n, vaikka ne kumpaisetkin herrat koettivat kaikenlaisella kohteliaisuudella taivuttaa keskusteluun kanssansa.
T?n? iltana oli lauvantai-iltap?iv?, ja molemmat herrat olivat mets?st? tultuaan harmistuneena puhumassa siit? kuinka t?m?n seudun ihmiset ovat niin tyhmi?, etteiv?t tahdo opetella sanomaan ihmisten nimi?, niinkuin ne ovat sanottavat ja vihasta kiiluivat Dampbellin pikkuiset silm?t h?nen ottaessaan kahvikuppia Hiltan tarjoamalta tarjottimelta. Mutta kun Hilta siirtyi Gallille tarjoomaan, niin t?m? rupesi lystisti hymyilem??n ja rasvaisen n?k?isill? silmill??n katseli Hiltaa p??st? jalkoihin ja jaloista p??h?n. Sitten hyvin yst?v?llisesti ja samalla leikin makuisesti sanoi: "Mutta etteh?n te, Hilda, sano tuota insin??ri? Tomppeliksi ja minua Kalloksi, kuten nuo muut t?m?n kyl?l?iset."
"Mitenk?p?s min? muuten sanoisin kuin muutkaan", sanoi Hilta hymyillen.
"Eih?n toki! Niin siev? ja soma tytt? kuin sin? meid?n herttainen Hildamme."
"Mik?p?s siev? ja soma min? olen. Samallaisella ty?kirveell? tehty kuin muutkin... Joka lantiksi ly?d??n, se lanttina pysyy."
"Ei. Kyll? meid?n siev? Hiltamme osaa sanoa oikeinkin. Koetappas sanoa minun j?less?ni: Dampbell... Koetahan sanoa, el? kainostele, sanohan vaan minun per?ss?ni: Dampbell... Sano, sano, el? naura, eth?n sin? nauramalla opi... No, sanoppas sitten minun nimeni, Gall... Sanohan vaan niinkuin min?kin... N?yt?pp?s kielesi ett? min? asetan, miten sen pit?? olla minun nime?ni sanoessa v?h?n toisella laidalla suuta. N?yt?h?n! Vai onko Hildalta kissa vienyt kielen, kun se ei osaa kuin pikkuisen nauraa hyk?tell? vaan."
Sen sanottuaan vasta otti kuppinsa tarjottimelta ja k??ntyess??n silm?si ivaa puhuvan silm?yksen Dampbelliin, joka h?nkin salaisesti hymyili sit? ett? Gall seisotti Hiltaa edess??n, tutkiakseen miten herkki? taipumuksen merkki? h?n Hiltasta l?yt?isi.
Heid?n kahvia juodessaan ja puhellessaan tuli Tapani mets?st? ja istui tuolille odottamaan. Samassa rupesi tulemaan talon is?nti? panettamaan miestens? p?ivi? p?iv?kirjaan ja kuulemaan, mist? taloista ensi viikolla m??r?t??n miehi? tulevaksi. T?h?n keskeytyi herrain puhe, ja Gall otti p?iv?listan k?silleen, alkaen kirjottaa siihen t?m?n viikon miehet ja sitten merkit?, mist? taloista tulee tulevaksi viikoksi.
Kun se oli tehty, erosivat miehet kotiinsa menn?kseen. Tapani yksin??n tuli pirttiin, miss? em?nt? parhaallaan pauhasi suutuksissaan, kun oli kuullut herrojen viel? viikon viipyv?n talossa vastuksina ja mieliharmina.
Siin? em?nn?n poristessa avautui ovi ja kuului Gallin yst?v?llinen ??ni: "Onko Hilda t??ll??"
"Eip? ole. Siell?p?in kai se on, miss? lienee", sanoi em?nt?, p??t??nk??n k??nt?m?tt? sinnep?in; rupesi vaan pyk?l?pohjaisella kaulauslaudallaan p?yd?n sivulavitsalla kaulata jytyytt?m??n miesten pyh?paitoja ja oli olevinaan kiireemm?ss? puuhassa kuin itse asiassa olikaan, n?ytt??kseen ettei h?n jouda puheluun. Samassapa kuuluikin oven takaa Gallin perihuoneisiin p?in pakenevat askeleet.
Sen kuultuaan em?nt? keskeytti kaulauksensa, purki kaulaustukilta paidan ja laskulle taitellessaan huokaisten sanoi: "Siell? tuolla hyv?n Is?n aituuksessa on vaikka mink?laista matosta, mink? tuokin kurja!"

VIII LUKU.
Oli p??sty elokuuhun. T?m? aika oli ollut Tapanin mielest? kuin ijankaikkisuus. H?n ei koskaan ennen ollut sellaisessa seurassa ollut kuin nyt. Vanhemmiltaan ja muiltakin vakavilta ihmisilt? h?n aina oli kuullut kammon herrojen seuraan joutumisesta, joten aina siit? puhuessakin sanottiin: "Parempi kuningas kuulumassa kuin n?kym?ss?!" Sen sananlaskun totuuden Tapani nyt vasta oikein ymm?rsi.
Nyt kuitenkin Dampbell aikoi l?hte? matkustamaan kotiinsa, maatilallaan j?rjest?m??n toukojen leikkuuta ja muita t?rkeit? kes?t?it?, ja Tapanin toimitti h?n Kyt?salon er?maalle rajottamaan Saralan kyl?n talojen ulkopalstoja ja niittypalstoja. Tapanin syd?n hytk?hti nyt ilosta, kun kuuli p??sev?ns? kauvas n?kem?st? herroja ja sen lis?ksi oli juuri mets?stysaika k?siss?.
Tapani varustikin nyt matkaan ampumaneuvot ja koiran. Ensi viikolla saatiinkin lintuja niin paljon kuin vaan tuli keitetyksi ja sy?dyksi. Mutta nyt oli pyh?aamu ja niin kaunis ja tyyni kuin elokuun aamu voipi olla. Tapani otti kaksi poikaa mukaansa ja l?hti enemm?n huvikseen kuin lintukeiton halusta mets?lle. Oli jo kymmenen lintua, enimm?kseen vanhoja metsoja, ammuttu, kun sattumalta tultiin lammin rannalle, miss? oli vedess? vitsalla pajuun sidottuna kuivista kuusista vitsoilla yhteen nidottu lautta, mill? jonkun m?kin asukkaat olivat lammin ulapalla kulkeneet ongella. Lautan kohdalla rannalla, suuren kuusen juurella oli kiviriippa k?ysineen ja kaksi airon tapaista lapiaa ja kolme onkivapaa onkineen kuusta vasten pystyss?, ja lierakiulun korva n?kyi kuusen lehv?in alta sammalm?tt??n sis?st?. Se oli haudattu sammaliin, sit?varten ettei lierat kuolisi.
N?m? n?hty??n pojat yhteen ??neen riemuissaan huudahtivat: "Jopa p??st??nkin ongelle. Viel? ihan kuin meit? vasten laitettu kolme onkeakin. Ei muuta kuin venhe vesille! L?ht? vaikeinta."
"Se kieltoa mik? minusta", sanoi Tapani. "Mutta koettakaapas tuota lauttaa, kantaako se meit? kaikkia; n?ytt?? niin vettyneen n?k?iselt?."
Pojat hypp?siv?t lautalle ja huusivat: "Kyll? t?m? kantaa vaikka seitsem?n miest?. On sama kuin sirkkunen hyppisi kun me hypimme."
Tapani, n?hdess??n ett? se ei poikain alla paljon painunut, laittoi poikain lintutakat riippumaan kuusen oksaan ja pyssyns? pani kuusta vasten pystyyn, jonka luona koira h?nt??ns? leputtaen ja k?p?l?it??n levottomasti nostellen luimussa korvin vikisi, kun n?ki laittauduttavan j?rvelle. N?hty??n koiran levottomuuden, Tapani silitti sen p??t? ja viitaten oksassa kiikkuvia lintutakkoja ja kuusta vasten olevaa pyssy? sanoi: "Sin? minun kaunis Sepeli koirani, vahtaa sin? nyt n?it? t?ss?, el? anna niit? kenellek??n."
Koira n?kyi sen ymm?rt?v?n ja laskeutui vaan k?p?l?ins? p??lle vatsalleen, p?? j?rvelle p?in n?kem??n mit? sit? hommataan.
Nyt Tapani ojenti lautan p??ll? oleville pojille kiviriipan, airot, onget ja lierakiulun. Kuusen takana h?n huomasi tyhj?n kalanelikon, jota n?ht?v?sti oli lautalla pidetty kala-astiana, etteiv?t harvalta lautalta menisi takaisin j?rveen. Tapani otti nelikon k?teens? ja hypp?si sen kanssa lautalle. Mutta silloinpa lautan p?? hurahti niin syv??n ett? vesi kohosi puoli-s??riin ja toinen p?? nousta t?ll?hti pystyyn. Tapani kiirehti nyt keskelle lauttaa ett? lautta saisi tasapainon. Sitten h?n punalti p??t??n ja sanoi: "Eip? tottaper??n ole liikoja kantamisessa, eih?n t?h?n j?? kuivaa paikkaa."
"Kyll? t?m? kantaa!" huusivat pojat, "t?m? onkin amerikkalainen vedenalainen sotalaiva, istukaahan te vaan siin? torpeedon nen?ss?, niin me melomme tuonne miss? n?kyy noita yksin?isi? kaihloja, siell? ne suuret ahvenet k?ril?st?v?t."
Sen sanottuaan pojat l?htiv?t toinen toiselta puolen lauttaa melomaan ja lautta l?hti hiljalleen, raskaanlaisesti menn? t?ll?tt?m??n ulappaa kohti. Tapanista t?m? tuntui tavattoman hauskalta huviretkelt? ja muistutti hupaisimpia lapsuuden hetki?. Sent?hden h?n nauroi ihan ??neen koko matkan, kunnes lautta p??si sinne kaihlikon rintamalle, miss? pojat sen seisottivat ja laskivat kiviriipan pohjaan. Mutta sill? aikaa kun toinen poika sitoi k?ytt? korvakkoon, toinen poika kopperehti onkeensa t?yn ja huudahtaen:
"Anna Ahti ahvenia, Vellamo ve'en kaloja!"
viskasi onkensa veteen niin kauas kuin siima ylti, mutta samassa kiljahti: "Nyt on jo yksi kiinni ja aikanen jukurip??. Katsokaa, miten se huitelee tuota siimaa, hyv? ettei minua veisi per?ss??n."
"Me pid?mme s??rest? kiinni", sanoi toinen poika tosissaan, koettaen h?nkin jouduttaa onkeaan veteen.
Ensim?isen pojan ahven oli siksi v?synyt ett? sai nostetuksi lautalle, jossa se lautan p??ll? olevaa vett? rupesi p?rist?m??n vasten silmi?. Tapanin t?ytyi nyt ryhty? avuksi, jos mieli saada se kolmen korttelin pituinen ahven asettumaan siksi ett? saisi ongen suusta pois. Mutta samassa kun h?n oli ahvenen pudottanut tynnyriin, huudahti toinen poika: "On se minullakin kiinni, eik? olekaan poikia pahempi! Katsokaapa miten lanka sirisee vedess? kun poika siell? kyntelee... Kyntele, kyntele vaan, mutta 'per?ss?ni tulet viel' pikemmin kuis luulet', kuten virsikirjasta lauletaan... Niin vaan, paras on ett? mielikaupassa tulet t?nne, ei muuta kuin loiskisi", kiljahti poika tempastessaan ahvenenk?mp?leen lautalle.
Samassa tarttui Tapani taas ahvenen niskaan ja p??stelless??n onkea ahvenen suusta sanoi: "Mutta minullahan t?ss? ei ole muuta teht?v?? kuin p??stell? valmista."
"Seh?n on yht? ja samaa Herran viinam?en ty?t?. P??stelk??h?n te vaan, kyll? me nostannasta huolen pid?mme", sanoi ensim?isen ahvenen saanut poika, viskatessaan onkeaan veteen.
Tapani kuitenkin kerkisi nyt panna t?yn onkeensa ja viskata veteen. Mutta samassa h?nelt?kin p??si iloinen huudahdus: "Mutta on se minunkin ongessani! No, t?m?h?n vasta paikka taitaa olla, kun t?ss? ei ahvenilta saa silmi??n auki... Katsokaa t?t? k?nttyr??, t?m? se vasta is?nt? on!"
"Miest? my?ten, miest? my?ten", sanoi poika. Mutta samassa entist? riemuisemmin huudahti: "Mutta nyt se itse jepeuna tarttui! Nyt on leikki kaukana, kyll? ei kest? neuvot nyt."
"Antelehan v?h?n per??n mink? voit", sanoi Tapani ja naurusuin katseli kun pojan onkisiima sirisi vedess?, kun ahven sit? sinne t?nne huiruutteli. Ahven kuitenkin rupesi v?sym??n, joten poika sai vedetyksi lautan sivulle ja tempastessaan lautalle kaikista suurimman ahvenen kiljahti: "Viel?k? parempia!"
"Parhaassahan se on viev?n mieli!" huudahti toinen poika. "Mutta nyt se kuitenkin on itse vetehinen kiinni... Katsokaa, miten lauttakin menee mukaan, kun se jumuaa! Se olisi koko juupeli, jos sen saisi k?siins?."
Tapani, kun kuuli pojan hieman h?t?ilev?n, vaihtoi pojan k?dest? vavan omaansa ja kohta tempasi ahvenen lautalle ja sanoi: "Loiskis todellakin! Siin? on semmoinen ?ij? ett? en t?h?n elettyyn ole t?mm?ist? n?hnyt, on juuri kuin nelj?n kuukauden vanha sian porsas."
"No, se on koko el?v?!"
"Se on jo ik?ns? el?nyt ja pyh?p?iv?t p??lle", ihailivat pojat Tapanin p??stelless? onkea irti.
Mutta eiv?t pojat joutaneet Tapanin ahventa kauan ihailemaan, kun heid?n onkiinsa yht? aikaa j?m?hti kumpaseenkin.
Siten he nostelivat ahvenia, ett? nelikko oli jo kohta t?ynn? siin? myllereht?vi? kaloja, kun Tapani hyv?mielisen? sanoi: "Mik?h?n meid?t t?m?n saaliin runsauden kanssa perii! Mitenk?h?n me n?m? saatamme Paukkoseen, kun on lintujakin?"
"Ei ole h?t??", sanoi toinen poika, "me pujotamme ahvenet kiduksistaan vitsoihin, sidomme ahvenkimput ja lintutakat samaan tankoon, mill? kannamme Paukkoseen ja sen tangon heitt?ess?mme sanomme todellakin kuten M?nnist?n muori kerran, ett?: T?ss? ovat viimeiset sekakalat, teeret ja mateet."
"No, vaan n?ist? jo tulee tankoon painoa", toisti yh? Tapani.
"Tuli mit? tuli. Mieluinen tavara on puolta keve?mpi. Otetaanhan vaan ahvenia, silloin kun ovat antajat kotona."
Kun pojista oli onkiminen niin mieluista, niin Tapanikin antoi heid?n viel? onkia siksi kunnes nelikko t?ytyy. Eik? Tapani paremmin kuin pojatkaan seisoessaan lautalla siin? onkimisen touhussaan huomanneet, ett? lautta hiljalleen vajosi syvemp??n, eiv?tk? huomanneet sit?k??n, ett? airot olivat jo menneet lautalta vesiajolle ja oli jo v?h?inen tuulen henki viennyt ne enemm?n kuin sadan askeleen p??h?n. Nyt lautta rupesi vajoomaan kiireemm?sti, mink? huomattuaan Tapani huudahti: "Herra Jumala! Meh?n hukumme kohta. Katsokaa! Nelikko on puolikyljist??n vedess?."
Sen kuultuaan pojat rupesivat h?tik?im??n ja tapailemaan airoja, mutta samassa kaatui lautta ja k??ntyi pohjapuoli p??llep?in, joten kaikki joutuivat vesivaraan. Pojat, ollen uimareita, hy?kk?siv?t uimaan ja yks'kaks' uivat likimp??n rantaan, miss? nousivat maalle katsomaan miten Tapanin k?ypi. Mutta Tapani kun ei ollut oppinut uimaan, ei uskaltanut erota lautasta, vaan koetti siit? pit?? kiinni ja pysytell? edes p??t??n kuivalla. N?hdess??n poikain p??sseen rannalle, h?n huusi: "Kiirehtik?? saamaan talosta apua; min? tuskin p??sen kunnialla maalle, kun tuuli kuljettaa minua sel?lle p?in!"
Sen kuultuaan pojat l?htiv?t niin kiireesti kuin m?riss? vaatteissaan voivat menn?. Mutta ennenkun l?hes peninkulman p??st? olivat miehet kerinneet paikalle, niin p?iv? oli melkein illalla, vaikka nekin koettivat parastaan, kun koiran h?t?inen haukunta ja surkea??ninen ulvominen alkoi jo kuulua puolimatkaan, joka todisti Tapanin h?t??.
T?ll? aikana oli se v?h?inen p?iv?n tuulenhenki kuljettanut Tapanin lauttoineen lammin toiseen p??h?n, matalikon rintaan, jossa oli rantana vaan veden p??ll? olevaa ohutta sammalta ja ruohotuppaita, jonka alla oli pohjaton, vetel? lieju, monta sataa askelta pitk?lt? kovaan rantaan.
Nyt miesten t?ytyi tehd? puista uusi lautta, jolla p??siv?t hakemaan Tapanin pois. Mutta lautta kun yh? vettyi veden sis?ss? umpip??ss? ollessaan, ett? kantoi siksi vaan ett? Tapani oli seisoessaan lautalla vaan olkap?it??n my?ten kuivalla, niin ollessaan liikkumattomana siin? asemassa, meni aivan t?nk?ksi, jotta miesten ottaessa lautalleen kaatui lautan p??lle kuni ranka. Tapani ei itse tiennyt itse??n niin t?nk?ksi, tunsi vaan ruumiissaan syv?? v?ristyst? ja hengitys tuntui puristavalta; mutta v?ristysk??n ei ollut vedess? ollessa niin ankara kuin sitten, kun koko ruumis tuli kuivalle. Ihan rupesivat hampaat lotisemaan yhteen ja koko ruumis t?risi.
Rannalle tultuaan h?n kuitenkin voimistui jaloilleen, jossa askel askeleelta rupesi vertym??n, ett? saattoi k?vell? taloon miss? miehetkin olivat. Pojatkin olivat tulleet lintutakkojaan hakemaan ja Paukkosen m?kkiin p??sty? laittoivat niist? linnuista kaikille miehille yhteisen aterian, jota sy?dess? pojat kilvan iloisesti kertoivat kalastuksestaan. Eik? Tapanikaan ollut pahoillaan, nauroi vaan poikain mukaan ja v?liin ravisteli p??t??n, kun muisti, miten oli likell? l?nget olkap?it?; yksi ainoa horjahtaminen lautalta olisi ollut ij?n loppu. Mit??n h?n ei kuitenkaan valittanut, kun oli koko tapahtumaan oma syy.
T?st? tapahtumasta kuitenkin j?i Tapanin jalkoihin sellainen j?ykkyys ja raskaus, ett? saattoi vaan jalkojaan siirtelem?ll? k?vell?, ett? mets?ss? kun oli v?h?nkin korkeammalle m?tt??lle eli puun rungon yli astuttava, niin t?ytyi kaksin k?sin tarttua polviinsa ja nostaa jalka m??r?ttyyn paikkaan. Tapani koetti niit? hieroa ja hierottaa muillakin. Vaan siit? ei ollut v?h??k??n apua. Niiss? ei ollut mit??n kipua, mutta ne vaan olivat raskaat, ettei jalkojen omilla voimilla voinut niit? nostella.
T?m?n n?hty??n ihmiset alkoivat aivan kuni yhdest? suusta: "Huomaan ett? niiss? ei ole oikea tauti, niiss? on vesikalma tai pahemmassa tapauksessa vesihiisi."
Tapani sit? kuitenkaan ei uskonut, luuli vaan kylmyyden syyksi, kun tuli niin kauan siin? lammin vedess? seisomaan, ilman ett? olisi voinut hituistakaan liikuttaa j?seni??n. Mutta kaksi viikkoa oli nyt kulunut, kun h?n mets?st? kotiin tullessaan ei saanut jalkojaan pirtin kynnyksest? yli, muuten kuin k?sill??n nostamalla. T?m?n n?hty??n talon is?nt? s??lien huudahti: "Voi mies parka!... Sen min? sanon ett? ij?ksesi on kurikkata jaloissasi, jos et ajoissa turvaudu Runsikon ukon apuun."
"Saaneehan todellakin koettaa jotakin", sanoi Tapani. "Olen uskonut kylm?n syyksi, mutta sen syy se ei liene, koskapa olen varsin uhalla pit?nyt joka p?iv? kolmet sukat jaloissani, ja ne ovat pysyneet vaan kylmin?, raskaina ja voimattomina."
"Niin, vaikka on ollut t?mm?iset helteet", mukautti is?nt?.
"Niin, vaikka t?mm?iset helteet ovat olleet, ett? muussa ruumiissa on ollut liiaksikin l?mmint?. Mutta jalat vaan ovat pysyneet ihan palelevan kylmin? ja kankeina. Muuta kipua niiss? ei ole."
"Ei ole se kylm? oikeaa, sanon min?", sanoi is?nt? p??t??n punoen. "Mutta Runsikon Mouses-ukko se kyll? siit? selvitt??. Se on monta kummaa tehnyt ja monen saattanut uskomaan. Ei tuokaan t?m?n Kolistimen piirin mets?vahti Kolehmainen sanonut uskovansa taikureita siihen asti, kun t?ss? pari vuotta sitten er?s mets?nrosvo pilasi h?net mielivikaiseksi, siit? syyst? kun h?n ilmotti sen mets?varkauden. Mutta nyt se Kolehmainenkin jo uskoo Runsikon ukkoon, kun se p??sti h?net mielivikaisuudesta. Viluna se tuli Kolehmaiseenkin. Vilustunut se oli ensin, ettei ollut tarennut miss??n, vaan sitten se oli muuttunut polttavaksi kuumuudeksi ja vei miehelt? j?rjen, ett? miehiss? hallittiin. Mutta kun Mouses l?mmitti saunan sit? varten, niin mies p??si kuin vedell? pesten."
"Ja nytk? on mies Runsikon ukon uskossa?" sanoi Tapani naurahtaen.
"Niin on, ja siihen uskoon on teid?nkin tultava, jos mieli p??st? jaloillenne."
"Kun tuosta sill? p??sisi, niin ei tuo olisi vaikeakaan", sanoi Tapani ja viittasi talon poikaa vet?m??n kenki? jaloistaan.
Poika kun sai keng?t vedetyksi Tapanin jaloista, niin is?nt?kin kiirehti niit? tunnustelemaan ja ihmetteli niiden kylmyytt? ja sit? kun ovat valkeat kuin haavan lastu, "ettei suinkaan verta l?htisi, jos puukolla viilt?isi." Kaikki muukin talon v?ki ker?ytyi tunnustelemaan jalkoja ja ihmettelem??n is?nn?n mukaan.
Huomena Tapani antoi hakea Runsikon ukon luokseen, ja h?n oli juuri majatalonsa kartanolla auringon paisteessa lykk?ilem?ss? jalkojaan, kun Runsikon ukko suurine, kammattuine partoineen v?symyksest? huohottaen tuli luokse ja keppins? varaan rintaansa nojaten seisattui Tapanin eteen. Ukon kokkanen?isiss?, partaisissa kasvoissa loistivat tutkivan n?k?isin? pahasti kieroon katsovat, suuret silm?t, ja toisen silm?n p??ll? n?kyi valkoinen j??. Muutenkin oli ukko omituisen n?k?inen, seisoessaan siin? elokuun helteisen auringon paisteessa, vanha repalelaitainen huopahattu p??ss??n, ty?nnettyn? takaraivolle melkein riipuksiin, ja paksusta sarasta tehty, vanhuuttaan ruskehtunut nuttu p??ll??n ja samallaiset housut jaloissaan, niin j?yk?n n?k?isin? ett? n?yttiv?t niiden lahkeet pit?v?n koko ukkoa pystyss?, se kun huohotti v?symyksest? ja l?mpym?st?.
Tapani ei kuitenkaan kauan katsellut ukkoa, vaan yh? jalkojaan lykk?illen sanoi: "Minulla on jaloissa kiviset keng?t. Olen ihan onneton, jos en l?yd? riisujaa."
"Onhan tuota jo tehty kummempiakin", arveli ukko varmalla painolla. "On sulettu suuremmatkin, jalommatkin jaksettuna... Luulin pahemmaksikin ja sent?hden kiirehdin p??st?kseni ennen puolta p?iv?? paikalle."
"Mink?t?hden ennen puolta p?iv???"
"Sent?hden ett? t?m? p?iv? kuuluu puoleen p?iv??n asti t?ss? suhteessa lauvantai-vuorokauteen."
"Mutta sep? kumma! Lauvantai-vuorokausihan loppuu puoleen y?h?n iltasella ja sitten alkaa pyh?."
"Hm ... niin se vuoden p?ivi? lukiessa, mutta n?ill? asioilla ovat omat lukunsa. Sanonpahan sen nyt sinulle, ett? t?llaisiin asioihin, kuin kuulemma sinullakin on, ei voida k?yd? k?siksi muina viikon p?ivin? kuin tiistaina, torstaina ja lauvantaina aina puolenp?iv?n j?lkeen, joten eilisest? puolesta p?iv?st? nyt vasta t?ytyy vuorokausi."
"Niin siin? tapauksessa. Mutta miksi ei muina viikon p?ivin? kuin tiistaina, torstaina ja lauvantaina, eik? silloinkaan aamup?iv?st?, voida k?yd? k?siksi?"
"Ne ovat asioita, joita ei poikasten tarvitse tiet??... Mutta jos sinulla olisi lasillinen viinaa, niin saisimme tiet?? miten asiat ovat. Jos uneeni on taikaa, niin olet poikaseni pahoissa p?iviss?, siksi monenlaisia ja n?k?isi? olivat ne, mit? he sitten lienev?t olleetkin, joiden kanssa olin viime y?n? tekemisiss?."
"Luulen ett? saamme sit?kin viinaa; kuulin ett? talon muorilla on siksi k?tk?ss??n", sanoi Tapani noustessaan seisaalleen ja alkoi siirrell? jalkojaan pirttiin p?in.
Tapanin j?lkeen l?hti ukkokin ja virkkoi: "Taitaapa todellakin olla jaloissasi kiviset keng?t." Sen sanottuaan veti paksut, risaisen n?k?iset huulensa visuun ja heitetty??n sauvansa porstuan loukkoon, arvokkaalla tavalla k?veli pirttiin, miss? talonv?ki tervehti kuni ainakin aivan vierasta.
Talonv?ki alkoi yst?v?llisesti kysell? kaikenmoisia kotiseikkoja, vaan ukko pysyi hyvin lyhytsanaisena ja totisena, n?ytti mieli olevan vaan siin? asiassa, mit? varten oli kutsuttu. T?m?n n?hty??n Tapani toimitti is?nn?n kamarin p?yd?lle viinapullon ja sen viereen lasipikarin. Sitten h?n meni pirtin ovelle ja sen aukaistuaan viittasi Runsikon ukkoa tulemaan.
Kamariin tultuaan ukko sanoi Tapanille: "Tuoppas se lakkisi t?nne, joka on silloin ollut p??ss?si, jolloin tied?t tartunnan tapahtuneen."
"Se j?i sinne lampiin ja hukkui sinne."
"Hukkui sinne!" huudahti ukko. "Sep? oli vahinko!... Sille ei kuitenkaan mit??n mahda. Tuo sitten se lakkisi mit? viimeksi olet pit?nyt."
Kun Tapani toi hattunsa, niin ukko painoi sen tasalleen p?yt??n, ett? p??laki tuli p?yt??n kiinni. Sitten kaivoi taskustaan vanhan, ruostuneen tuliraudan. Sen p??lle asetti pikarin ja kaasi viinaa melkein t?yteen. Sitten otti tupestaan veitsen, mik? oli jo kulunut melkein purasimen n?k?iseksi, ja sen hamaralla piirsi hatun ymp?ri kaksi kertaa my?t?p?ivin ja yhden kerran vastap?ivin. Sitten otti hatun p??st??n, laski sen penkille ja kaksin k?sin k??nti pitki?, aivan kaulalle asti riippuvia, suortuvaisia hiuksiaan taakse p?in. Sitten h?n vakavan n?k?isen? kuin tuomari oikeusistuimelleen istui p?yd?n taakse, jossa loitsulukuja h?pisten rupesi sill? veitsens? k?rjell? h?mmentelem??n sit? viinapikaria. Sit? tuokion h?mmennelty??n h?n punalti p??t??n ja sanoi: "Jopahan arvasin ett? ei olla v?h?v?kisten kanssa painisilla. Vaan meid?n on kuitenkin voitto. Tuonne takalaitaan pakenevat ja pyrkiv?t yli laidasta ja min? annan heille tiet?." Sen sanottuaan kaasi viinapikarin suuhunsa, laski toisen ja taas hetken sill? veitsens? k?rell? h?mmennelty??n punalti p??t??n ja sanoi: "Niinp? se n?kyy olevan, ett? siit? lammista on tarttunut vesihiisi aivan pahinta lajia. Sit? paitsi on tarttunut hevoskalma ja hirvikalma. On kerran siihen lampiin hukkunut hevonen ja hirvikin."
"Hm, tiet??p?h?n mies", sanoi muori. Minun is?lt?nih?n tuohon hukkui hevonen, orit, ihan kirkkokunnan kuulu, valtakunnan valio. Hirvest? en tied? milloin se lienee hukkunut, mutta liep? sekin tapahtunut, kenp? heit? on paimenessa."
"Niin, uroshirvi on hukkunut siihen lampiin ja sit? tiet? on mets?n haltialla tekemist?", sanoi ukko, oikein vakavasti katsellen viinapikariin ja hieman kallistellen pitk?tukkaista, suurta p??t??n puoleen ja toiseen. Viimein h?n sanoi: "Se on niin ett? tiistaina iltap?iv?ll? k?ymme asiaan k?siksi. Meill? n?kyy olevan voitto. Keve?mm?t ovat jalkasi tulevana pyh?n?. Minun nimeni ei tarvitse olla Mouses, jos ei niin k?y."
Sen sanottuaan kaasi sen viinapikarillisen suuhunsa, otti sitten sen viinapullon, katsoi siihen akkunaa vasten, sanoen: "S??st?isit t?m?n siksi kunnes tiistaina l?hdemme saunaan. Silloin t?ytyy henki haista yhdeks?lle eri lajille!" Viimeisen lauseensa sanoi ukko niin uhkaavalla tavalla ja silmi??n mulkoillen ett? n?ytti olevan jo ukon edess? ne poisajettavat henget.
Maanantaip?iv?n? Runsikon Mouses-?ij? jo haki Saarij?rven rannalta veden kuljettamia puita saunapuiksi ja kolme yksikantaista vesipajua, kolme yksikantaista pihlajaa ja kolme yksikantaista katajaa huomeisen tarpeen varalle.
Tiistaiaamuna h?n nyt haki mets?st? lastuja semmoisilta tanterilta, miss? tiesi venheen lautoja veistetyn, ja sellaisen kurikan, jolla oli venheen lautapuita halkaistu, ja kattilallisen vett? siit? lammista, jossa Tapani oli ollut hukkumaisillaan. Nyt h?n niill? vesiajolla olleilla puilla ja niill? lastuilla, joita oli venheen laudoista veistetty, l?mmitti Komulan vanhan saunan. Sitten h?n viel? mets?st? haki yhdeks?nlaisten puitten kolmivuotisia vesoja, joista teki punasella langalla sidotun vastan. Sitten ne pihlajat, pajut ja katajat halkoi keske?, niin ett? tyvist? ja latvoista j?iv?t kiinni. Ne h?n laittoi saunan kynnykselle renkaiksi, joitten l?pi piti pujottautua saunaan.
Nyt oli p?iv? mennyt yli puolen. Ukko ryypp?si kolme ryyppy? viinaa ja pakotti Tapaninkin ryypp??m??n edes niin paljon ett? henki haisisi sille. Sitten ukko punalti p??t??n, puri hampaitaan, mulkoili suuria, kieroja silmi??n ja ??nett?m?n? l?hti saunaan. Tapanin piti menn? edell?, ja ukko tultuaan per?ss? veti oven kiinni, joten kumpikin j?iv?t pime??n saunaan, johon ei tullut valoa muuta kuin haristuneen oven raoista siksi ett? tuskin n?ki toisensa lattialla, mutta kylpylauteilla ei n?hnyt mit??n. Nyt ukko asetti Tapanin lauteille lumpeista ja kaihloista tehdylle vuoteelle pitk?kseen, l?i l?yly? kiukaalle ett? tuli hyvin kuuma kylpyl?yly. Sitten otti sen yhdeks?nlaisista vesoista tehdyn vastan, jolla kylvett?m??n ruvetessaan ?v?hti:
"Ruvennenko, rohtinenko, tarttunenko, tohtinenko k?sin ruttohon ruveta, k?sin k?yd? perkelehen, sylin hiitt? sysim?h?n?
Kun ei lie minussa miest?, urosta ukon pojassa, niin panen parempiani: puhun torven taivosehen, pillin pilvien lomahan, panen ??nen pakkohisen l?pi maan, l?pi manuen, l?pi taivahan tasaisen; sielt? armot auki k?yv?t, rikki vieriv?t ver?j?t, tuhat tuttua tulevi, sata Herran sankaria v?eksi v?h?n urohon, miehen pienen miehueksi."
Ukolla rupesi nyt viina nousemaan p??h?n, ja h?n yltyi yh? enemm?n lukemaan loitsuja, joita lukiessaan aina v?liin ?v?hti niin uhkaavalla tavalla kuin vaan taisi. Aina v?liin h?n l?i uutta l?yly? ja kylvetti Tapania kaikilta puolilta. Tapanin piti jalkansa nostaa pystyyn, ett? ukko saattoi kylvett?? niit?kin joka puolelta. Kun vastassa oli havupuun vesoja ja muitakin melkein lehdett?mi? suvikuntaisia ja kun ukko innostuksissaan pieksi tavallista lujemmin, niin koski se Tapanin ruumiiseen ja jalkoihin melkein tuskaisen kipe?sti, mutta h?n puri vaan hampaansa yhteen ja ?hki.
Viimein kuitenkin silm?nr?p?ykseksi taukosi kylvetys, vaan samassa hulmahti j??kylm? vesi yli ruumiin, niin ett? Tapani oli h?kelty? siihen paikkaan. Samassa kun ukko kaasi Tapanin p??lle sen lauteelle asetetun, kylm?n vesisaavin, niin h?n vihan vimmoissaan ?v?hti:
"Tuonne ma kipuja k?sken, tuonne vaivoja vajotan korvalle tulisen kosken, johon puut tyvin menevi, hongat latvoin lankeavi, kukin kaatuvi kanervat.
Mene tuonne, kunne k?sken: keskelle tulisen kosken, Vuoksen koskenen kovahan, Imatrahan ilke?h?n, kahen kallion lomahan, kinahmehen kauheahan, josta et p??se p?ivin?si, selvi? sin? ik?n? ilman luojan p??st?m?tt?, kaikkivallan katsomatta!
Jos s? kyyti? kysynet, anonet ajohevosta, laitan sulle kylm?n kyyin, valmistan kivisen kelkan, reen rautaisen rakennan, otan hevon helvetist?, poropetran Pohjolasta, konkarin kovilta mailta; p?? sen on kivest? pantu, varsi vaskesta valettu, ter?ksest? selk? tehty, jalat rauasta valettu, turpa tulta tuiskuavi, s?keni? s??rivaarret; sen ei kynnet j??ll? nulju, jalat j?rky kalliolla, ilmankana iljanella, kalmankana kaljamalla."
T?t? lukiessaan ukko l?i yh? kuumempaa l?yly? ja kylvetti yht?mittaa. Mutta viimein kuitenkin, kun itse??nkin rupesi py?rrytt?m??n se tavaton kuumuus ja viinan vaikutus, heitti kylvetyksen, joten Tapanikin sai laskeutua lauteilta alas.
Sitten ukko asetti Tapanin vesikattilan p??lle ja valeli sill? lammista tuodulla vedell? ja valellessaan luki:
Pois min? kivut kirist?n t?m?n ihmisen ihosta. Sinne kivut kiihtyk?h?t, vaivat tuonne vaipukohot: Kivuttaren kippasehen, Vaivattaren vakkasehen.
Jos s? lienet veest? tullut, niin s? vieri?s vetehen selville meren selille, lakeille lainehille; siell? on onni ollaksesi, lempi liekahellaksesi.
Valeltuaan ukko pyyhki Tapanin koko ruumiin aivan kuivaksi vanhasta purjeesta rev?styll? vaatteen kaistaleella, ja sit? tehdess??n luki:
Mit? t?h?n tuotanehen ja kuta kutsuttanehen kipehille voitehiksi, vammoille valantehiksi?
Sitten h?n ryypp?si viinaa suuhunsa ja puhalti sen viinan Tapanin p??lle. Ryypp?si toisen ja kolmannen kerran ja aina puhalti Tapanin p??lle, ja sitten jatkoi lukuaan:
Ukko kaukoa tulevi, haaraparta harppoavi, kontti kuin salo sel?ss?, saoin sarvia sis?ss?, sarvet t?ynn? voitehia, sulka joka sarven suussa, siipi on sivulla sarven.
Anna, ukko, sarviasi, sarviasi, sulkiasi, joilla voian voipunutta, katson maahan kaatunutta avulla hyv?n Jumalan, sanan kautta kaikkivallan.
T?t? lukiessaan ukko kaksin k?sin suki Tapanin ruumista kaikilta puolilta, niin ett? se kastui kokonaan, ihan jalkapohjatkin, sill? ukon suustaan puhaltamalla viinalla.
Sitten sai Tapani tulla ulos saunasta niitten samojen rengasten l?pi, mist? oli mennytkin. Mutta ukko kokoili siihen kattilaan sen lumpeista tehdyn vuoteen, vastan ja pyyhevaatteen, ja ovesta tullessaan murti ne halotut renkaat ja pani nekin kattilaan. Sitten heitti kattilan k?dest??n nurmelle ja pani saunan oven selk?piilleen auki. Otti sitten kurikan ja ly?den sill? saunan perinurkkaan ?v?hti:
Siirr? jo sijasi, konna, muuta murhakartanosi! L?he kumma kulkemahan, maan paha pakenemahan, uimahan tuliset kosket, vastavirrat vatvomahan.
Sit? lukien h?n l?i kurikallaan nurkkaan toisen ja kolmannen kerran ja muutti sitten toisen perinurkan luokse. Siihen h?n oikein voimainsa takaa jyr?hytti, mutta kurikka kimmotessaan nurkasta hoiperrutti v?syneen ukon mukanaan kumoon. Siit? ukko tulistuneena kimposi yl?s ja irvell? ikenin kiljahtaen:
L?he lempo lent?m?h?n, saatana samoamahan verisill? kynsill?si, rautaisilla varpaillasi p?lkyn py?riv?n nen?h?n, suuhun vankuvan variksen!
l?i taas nurkkaan. Mutta kurikka taas teki ?skeisen tempun. Mit? useammin ukko siten meni kumoon, sit? hurjemmin h?n kiihtyi lukemaan loitsujaan ja luki niit? ihan kirkuen vihasta k?hisev?ll? ??nell?, kurikallaan jyr?hytellen nurkkia.
Viimein kuitenkin ukko v?syi, niin ett? v?symyksen ja viinan vaikutuksesta rupesi ilmassa n?kem??n sinne t?nne lentelevi? s?keni?. Silloin h?n v?symyksest? huohottaen, silm?t renkaisillaan seisattui saunan eteen ja sanoi: "Mutta nyt ne kuitenkin menev?t. Katsohan, miten puitten latvat heiluvat ja s?keni? j?lkeens? heitt?v?t. Tiet?v?tp? minne on ment?v?. Ihan kuin linjalla menev?t tuonne Sorsalammille. N?etk? miten oikein puitten latvat huiskuvat."
"N?en, n?en", sanoi Tapani ukolle mieliksi, vaikka h?n ei mit??n n?hnyt; ainoastaan helteisen p?iv?n tuuli heilutteli puiden latvoja, ett? ne verkalleen liikkuivat.
"Sinne ne nyt menev?t. Kyll? niist? nyt on p??sty. T?ytyy l?hte? saattamaan nuo pesuvedet itselleen." Sen sanottuaan ukko koppasi kattilan sangasta k?teens? ja toiseen k?teens? otti kurikan ja l?hti hajalla jaloin, v?syneen n?k?isesti astua toippuroimaan lammille p?in.
Tapani j?i puhtaisiin vaatteisiin pukeutuneena istumaan helteisen elokuun auringon paisteiselle nurmelle ja miettim??n kohtaloaan. Omituista kutisemista ja v?liin kipe?t? vihlomista tuntui jaloissa, jommoista ei ollut koskaan tuntenut. H?n nousi k?velem??nkin ja tunsi jokaisella askeleella jaloistaan v?henev?n sen entisen kankeuden ja raskauden.
Hetkisen k?velty??n h?n tuli pirttiin, miss? talon muori liekutti em?nn?n pienint? lasta. Muorin n?hty??n Tapani huudahti: "Oi, Jumalan kiitos! Nyt siit? pahasta on p??sty. Ette usko kuin jalat tuntuvat somalle."
"Joko nyt uskot, mihin Runsikon Mouses kykenee", sanoi muori leve?sti hymyillen.
"Jo uskon... Mutta jo sill? riitt?? niit? lukuja, kun koko kylvetysajan pani kuin porokattila."
"Hm, yhden kylvetysajan ja yhdenlaisista rikkeist? p??st?ess?... Mit?h?n sanoisit, jos sen kuulisit useampia sairaita kylvett?v?n ja pesev?n. Rikkeit? on tuhannenkin erilaisia ja ukolla on omat lukunsa kullekin taudille, eiv?tk? lopu sanat."
"Mutta mit?h?n se merkitsi, kun se lopuksi kurikoi tuota saunaa?"
"Seh?n ajoi saunasta pois ne sinun pirusi. Ukko ei heit? niit? kenenk??n saunaa hallitsemaan, vaan antaa niille kyydin sinne josta ovat kotoisinkin."
"Sanoihan se n?kev?ns? kun ne menev?t ja osotteli minullekin, mutta en min? n?hnyt mit??n."
"Ei sit? kaikki n?e mit? ukko n?kee, se on sellainen ukko se ukko."
"Mihin asti se kantaa niit? pesuveden t?hteit? ja niit? muita kompitta sill? kattilalla?"
"Sinnep? Sorsalammille tietenkin. Juuri aivan lampiin ne t?ytyy vied? ja viel? kattilan laidasta vuolta vasken siruja siihen paikkaan, mihin veden kaataa. Ja silloin se taas lukee:
Kaunotar valittu vaimo, K?rehet?r kultavaimo, tule kullan keit?nn?st?, hopean sulatannasta, annan kullat kuppihisi, hopeat pikarihisi. N?m? on kullat kuun ikuiset, p?iv?n polviset hopeat, is?ni soasta saamat, tavottamat tappelosta."
"K?ypi ihan s??likseni ukko parka, kun sinne asti piti l?hte?", sanoi Tapani. "Eik? olisi muut voineet sit? tehd??"
"Ei usko ukko muita sille asialle. Vaan iltahan se on kuitenkin k?siss? ennenkun ukko on sielt? takaisin."
"Kunhan ei ihan uupuisi ja j?isi sille retkelle, rupeanpa sit? pelk??m??n."
"Ei se sent??n aniksi uuvu", sanoi muori. "Se askeleen tekee ja toista rupeaa tekem??n, niin siin? se matka kuluu. Ei se ukko ole ensi kertaa v?syneen? taipaleella. Ik?ns? er?maan sis?ss? ollessaan ja takkasillaan kaiken el?misens? monien peninkulmien p??st? kuljettaessaan on saanut tuhansiakin kertoja tulla v?syneen? kotiin ja l?hte? viel?kin uudestaan. Kodista ei ole paljon muuta turvaa kuin katos sateella ja suoja pakkasella. Leip? on pet?j?ss? ja muu ruoka j?rvess? ja mets?ss?, ja 'liha ei tule linnun pyyt?m?tt?, kala jalan kastumatta', on vanha sananlasku."
T?ss? muorin puheessa luuli Tapani kuulevansa jotakin sellaista, ett? Tapanin pit?isi hyv?sti palkita ukon vaivat, jonkat?hden h?n kysyi: "Mutta paljonkohan min? osaisin maksaa sille t?st? vaivasta?"
"Ei se ota rahaa. Annat viel? ryypyn ja iltasen, niin siin? kaikki", sanoi muori varmasti.
"Annan kaksikin ryyppy?, kun vaan teid?n kassassanne siksik??n lienee, mutta eih?n sill? h?nen vaivansa tule maksetuksi."
"Ei se kuitenkaan enemp?? kaipaa", sanoi muori vakavasti. "Kerran Konkkarin is?nt? tuli mielivikaiseksi ett? ihan jo raudoissa pidettiin, ja sen parantamisessa meni ukolta monta viikkoa, eik? siit?k??n ottanut mit??n palkkaa, mutta is?nt? kuitenkin vaivoin sai sen ottamaan nuo sarkavaatteet, mitk? sill? nyt ovat ainoina harviais-p??llysvaatteina kes?ll? ja talvella."
"Vai niin", sanoi Tapani, j??den miettim??n mit? h?nkin voisi sille antaa, kun sille raha ei kelpaa. Samassa h?n muisti ett? ukon keng?t olivat niin paikkaset ett? kantojen p??llyksetkin olivat paikatut, jonkat?hden h?n p??tti antaa ukolle toiset saappaansa ett? kerrankin Runsikon is?nt? p??see k?velem??n oikein pitk?vartisilla saappailla, joiden varsien suut ovat punasella nahalla kantatut.
Oli jo iltamy?h?, kun Runsikon ukko horjuvin askelin palasi lammilta. Tapanin k?vi s??liksi n?hdess??n ukon horjahtamalla istuvan penkille, miss? h?n kumpasenkin k?tens? laski penkin laitaan ja vakuutti itse??n pysym??n istuallaan, ja leukakin j?i melkein riippumaan hetkeksi, kunnes tuokion huoahdettuaan sanoi: "No, p??stiin niist? kun p??stiinkin. Mutta ei olisi hyv? perinyt, jos en olisi itse voinut menn? sinne lammille. Tulisena tuiskuna py?riv?t lammin pinnalla ne voimat, jotka saunasta ev?stettiin ja jotka puiden latvoja huiskuttivat menness??n."
"Vai tuiskuna py?riv?t lammin pinnalla?" kysyi Tapani totisesti.
"Ihan tuiskuna monessa eri paikassa py?riv?t ja p?rhyyttiv?t vett? ilmaan, kuni kaikkein ?kein tuuliaisp??, vaan heti asettuivat, kun min? sain ne kaneet ja pesuveden t?hteen lampiin ja sain sanotuksi muutamia sanoja. Sen j?lkeen ei kuin muutaman kerran sill? lammin takarannalla muutaman koivupensaan latvassa kohahti ja pelmuutti pensaan latvoja ja siihen h?visi."
"Mutta eik?h?n kuitenkin ne py?rij?t liene olleet tuulisp?it?, jotka poutaa ennustaakseen py?riv?t kynn?spelloillakin ja py?ritt?v?t multaa ilmaan."
"Ei, ei, ei, kyll? min? ne tunnen", sanoi ukko p??t??n punoen ja harmaat silm?t tulistuivat. Tapani n?ki ett? ukko on luja uskossaan eik? ruvennut enempi? huomautuksia tekem??n, kiirehti vaan sanomaan: "Mutta minun jalkani ovat paremmat ja uskon jo ett? ne kaikeksi ilokseni paranevat aivankin terveiksi... Mutta en tied? mill? saisin teid?n vaivanne hyvitetyksi?"
"Palkoista ei puhuta, mutta n?in v?syneelle tekisi hyv??, jos poikaseni saisit tilkkasen kieleni kasteeksi."
"Se kuuluu asiaan. Mutta palkkanne?"
"Ei, poikaseni, puhuta palkoista. Pahoja henki? ei voiteta rahalla. Ne voitetaan voimalla, jumalallisella voimalla", sanoi ukko ihan syd?mens? pohjasta.
"Mutta minun t?ytyy saada teille antaa edes n?m? keng?t. N?en ett? kenk?nne ovat kovin vanhat ja paikkaiset."
"Kuluuhan se pidett?v?. Viisi vuotta ovat olleet ainoina kenkin?ni ja vanhenevanpa ne n?kyv?t."
"Viisi vuotta yhdet keng?t ainoina kenkin?! Kuinka se on mahdollista? Minulta menee kahdet yhten?kin kes?n?."
"On se mahdollista, kun kes?ll? kaikissa kotioloissa ja viel?p? kirkkomatkatkin k?velemme tuohivirsuilla, perill? vaan pid?mme kenki?."
"Mutta t?ss? on kuitenkin teille keng?t, joita saatatte pit?? perill? ja taipaleella", sanoi Tapani, ojentaessaan ukolle kenki?.
Ukko katseli kauvan niit? kenki? kaikilta puolilta ja n?pin kanssa tunnusteli niit? punasella nahalla kantatuita varsien suitakin. Viimein h?n hymyillen sanoi: "Otan min? teilt? lahjana enk? palkkana."
"No, sitten l?hdet??n harjakaisryypylle", sanoi Tapani iloisesti ja l?hti muorin kamariin.
Kaksin k?sin itse??n auttaen nousi ukko ja l?hti etukumarana, raskaan n?k?isill? jaloillaan astua ty?ntelem??n Tapanin j?lkeen.

IX LUKU.
Tapanin jalat paranivat p?iv? p?iv?lt?. Mielikin tuli iloiseksi, etenkin kuultuaan ett? Gallin piti menn? Vinkuvan sairaalaan, viipy?kseen siell? koko kes?n, ja Dampbellikin kirjotti tulevansa vasta syksyll?, sitten kun kaikki talon kes?ty?t ovat tehdyt.
Dampbell ei kuitenkaan kerinnyt l?htem??n, ennenkun Saraj?rven kyl?n talojen rajat olivat kaikki avatut. T?ten joutui Tapani menem??n Dampbellin kotiin viem??n karttoja ja kuulemaan mit? h?nelle maksetaan palkkaa.
Tapanin tullessa perille tuli Dampbell oikein syd?mellisen iloiseksi ja n?ytt??kseen yst?vyytt??n osotti keinutuoliinsa istumaan. Sitten piippuhyllyst??n otti komeimman piippunsa, t?ytti sen tupakilla, toiseen k?teens? otti tulitikkulaatikon ja kumartaen tarjosi piippua Tapanille, saadakseen sitten tulenkin antaa piippuun.
Tapani kuin huomasi Dampbellin k?yt?ksess? olevan tahallista teeskentely?, niin tekeytyi juroksi ja vakavasti sanoi: "En min? huoli tupakista."
"Ette huoli!" huudahti Dampbell.
"En... Tied?tteh?n ennest??n etten min? tupakoi."
"No, mutta n?m? nyt ovat kaikkein hienointa tupakkaa auringon alla, eik? t?ll? piipullakaan ole sitten poltettu kun kuvern??ri revisuunilla kulkiessaan, t?ss? minun luonani y?t? ollessaan, poltti."
"Mutta min? kun en tupakoi, niin min? en tupakoi en kuvern??rink??n piipulla."
"Ei tupakoiminen kuitenkaan ihmist? pilaa. Esimerkiksi Lapissa polttavat tupakkaa kaikki naiset ja nuoret neitosetkin. Polttavat ett? p?lisee", sanoi Dampbell ja pani piipun t?ysineen piippuhyllyyn.
Tapani ei vastannut mit??n, mutta Dampbell ei ollut siit? tiet?vin??n, otti vaan oman pitk?vartisen piippunsa, ja saatuaan sen palamaan, istui vastap??t? Tapania ja vakavalla tavalla alkoi puhella: "T?ll? viikolla oli t??ll? luonani er?s niit? Saraj?rven kyl?n is?nti?, joka kertoi ett? ty?t siell? ovat v?hin?, ja olin t?st? juuri huomenna tai ylihuomenna viimeist??n aikeessa l?hte? pit?m??n loppukokousta, mutta nyt se j?i. Sen voin k?yd? pit?m?ss? milloin satun joutamaan."
T?m?n sanottuaan Dampbell j?i hieman miettim??n ja tapansa mukaan teki savurenkaita. Tuokion per?st? h?n sanoi: "Ensi kes?n? minulla on ty?t Lapissa. Me kai l?hdemme sinne yhdess?, vai miten?"
"Sinne on viel? monen miehen ik?; siihen asti kerki?? monastikin aikoa."
T?ss? Tapanin sanassa luuli Dampbell kuulevansa jotakin ep?ilyst? palkan suhteen, kun ei oltu viel? puhuttu mit??n t?m?nk??n kes?n palkasta. H?n teki taas muutamia savurenkaita ja v?liin piippunsa varrella kirjotteli ilmaan, mutta viimein sanoi: "Kun meill? ty?t menev?t hyv?sti, niin min? maksan palkan hyv?sti. Min? en ole Nauku-Maijan poikia. Minulla ei ole k?si koukussa ty?miehelle palkkaa maksaessa." T?t? sanoessaan h?n katsoi kiinte?sti Tapanin silmiin, n?hd?kseen mit? t?m? puheensa vaikuttaa.
Tapani pysyi vaan alakuloisena ja hieman arasti sanoi: "Tuleeko ensi kes?n? Gall mukaan?"
"Gall parka", huoahti Dampbell, "Gall on yh? Vinkuvan sairaalassa. Liek? miehess? en?? henke?. Viikko sitten sain h?nelt? kurjasti vapisevalla k?dell? kirjotetun kirjeen, jossa h?n sanoo tautinsa olevan auttamattoman, monet tohtorit ovat sen vakuuttaneet... Ei tule en?? Gall... Niin hauska toveri ja iloinen sielu ... kyyneleet tulivat silmiini lukiessani h?nen kirjett??n, kun h?n sanoi puhuvansa viimeiset sanansa t?ss? elossa... En unohda h?nen muistoaan."
T?t? kuullessaan Tapani ei voinut salata ihastustaan, ettei h?nen kasvoissaan olisi n?kynyt siit? merkki?. Mutta ei h?n kuitenkaan puhunut mit??n, hiljalleen vaan keinutteli itse??n siin? lyhyeen soutavassa keinutuolissa ja n?kyi miettiv?n.
Dampbellikin oli miettiv?n n?k?inen ja teki taas savurenkaita, mutta kohta h?n sanoi: "Niin, Gall ei tule en??, ja sent?hden minun t?ytyy aikanaan pit?? huolta apulaisista ja siin? tapauksessa kai p??t?mme taas l?hte?."
"No, kunpahan selvit??n t?m?n kes?n t?ist?, niin p??tet??n sitten uusista."
"T?m?n kes?n t?ist? minulla on jo p??tetty. Min? maksan sata markkaa kuulta, ja jos Saraj?rven kyl?ss? ei synny teid?n tekemienne t?itten suhteen mit??n valituksia, ett? revisuuni menee hyv?sti, kuten luulenkin, niin maksan viel? sata markkaa, joten t?lt? kes?lt? tulette saamaan viisisataa. Sen sanon, ett? ne eiv?t olisi tulleet sep?n ty?ll? tienatuiksi."
"Ei olisikaan", sanoi Tapani ja kasvot levisiv?t mieluiseen hymyyn.
Tapani tahtoi viel? n?ytt?yty? miettiv?n n?k?iselt?, vaan tuokion per?st? sanoi: "No, l?hdet??n vaan Lappiin n?kem??n sit? y?syd?men aurinkoa, jota niin monen olen kuullut ihmettelev?n."
"No siell? se n?hd??n. Muonionniskan pit?j?ss?, johon menn??n, paistaa kuusi viikkoa aurinko ilman laskeutumatta."
"Kummallista!"
"On se kummaa, mutta niin se on", sanoi Dampbell ja aukasi kaappinsa, mist? veti esiin nelj? aivan uutta, suoraa satamarkkasta, jotka nurkista n?pisti n?ppiens? v?liin ja levitti ne eri haaralle kunkin. Sitten loistavasti hymyillen toi Tapanille ja sanoi: "Luulen, ett? on ensikertaa k?dess?nne t?mm?iset rahat kerralla... N?m? eiv?t ole homehtuneita, ovat vasta toisissa k?siss?... Ymm?rt?? varmaan kotiv?kikin tulla hyvilleen n?m?t n?hdess??n."
"Kyll? kai", sanoi Tapani, k??riess??n rahoja ruotsalaisen sanomalehden palaseen ja pannessaan nuttunsa povitaskuun.
* * * * *
Tuleva kev?t oli tullut. Maa oli jo melkein sulana, ainoastaan pohjarinnoilla mailla n?kyi lumenpeittoisia siekaleita. Dampbell oli kutsunut Tapanin luokseen Lappiin l?ht?? varten, mutta Tapanin saavuttua rupesi h?n vakavalla tavalla kertoilemaan, miten h?nelle t?ss? on ilmestynyt voittamattomia esteit?, ettei h?n p??se l?htem??n kun vasta kahden viikon p??st?; vaan eip? sill? v?li?, kun h?nell? on ty?t? antaa Tapanille.
Tapani ei virkkanut mit??n, mutta kasvot punastuivat korvia my?ten. T?m?n huomattuaan Dampbell keskeytti hieman kertoilemistaan ja puhalteli muutamia voimakkaita henkisavuja, tehden muutamia savurenkaitakin. Sen j?lkeen h?n taas jatkoi: "Minulla on meid?n uuteen navettaan teht?v? vesikouru, jossa on sep?n ty?t?kin, jos rupeatte sit? tekem??n t?ss? l?ht?? odotellessa. Eik?s niin?"
"Minulta j?i monta luvattua ty?t? siell? kotipuolessa tekem?tt?; l?hden niit? tekem??n", sanoa jurautti Tapani hiljaisella ??nell?.
Dampbell kun kuuli Tapanin p??tt?v?isyyden, niin kiirehti sanomaan: "No, p??tet??n sitten niin, ett? tulette kahden viikon per?st? takaisin."
"En luule, ett? tulen", sanoi Tapani. "Mit?s lysti? minulle olisi t?m?n kuuden peninkulman edestakaisin kulkemisesta."
T?m?n kuultuaan Dampbell tuli pitk?ksi aikaa puhumattomaksi ja veteli piipustaan savuja entist? kiivaammin. Nousi k?velem??nkin kirjavamattoisella lattialla, kirjavista villalangoista kudotuilla y?kengill??n, ollen levottoman n?k?inen. Viimein punalti p??t??n, sanoen: "Se lienee sitte parasta ett? l?hdette yksin sinne alottelemaan t?it?; tulen sinne koska kerki?n. Se on pahinta, ett? minulta menee teid?n matkarahanne aivan kuin kaivoon, kun yhdess? p??sisimme samalla kyydill?. Mutta senkin voitte korvata ahkeruudellanne."
Sen sanottuaan h?n levitti p?yd?lleen kartan ja sirkkelill? mittasi matkan Muonionniskan kirkolle ja sanoi: "Se tavallisen kyytipalkan mukaan tekee sata kuusi markkaa, vaan min? annan sata kymmenen, niin j?? nelj? markkaa sattuman varalle."
Nyt Dampbell viskasi sirkkelin p?yd?lle, aukasi kaappinsa, otti sielt? sata- ja kymmenmarkkasen, joita ojentaessaan Tapanille sanoi: "No, nyt ei muuta kuin pillit pussiin ja soittelemaan soilla menness??n." Sen sanottuaan h?n rupesi kaivelemaan piippuaan, ja kasvoissa n?kyi salaper?inen hymy, josta Tapani ei tiennyt, mit? se merkitsi.
Tapanin syd?n jyl?hti kylm?sti, kun ei ollut itsell??n rahaa eik? saanut muuta kuin matkarahat. Kasvot totisina ja hampaat yhteen puristettuina h?n j?i miettim??n, mutta viimein h?n ajatuksissaan sanoi: "S??ress? on sudella murkina", punalti p??t??n ja rupesi jouduttautumaan tielle.
* * * * *
Tapani oli kestikievareitten hevosilla matkustanut Kainulan taloon asti, mihin loppui maantie. Mutta nyt oli viel? matkaa kolmekymment? kaksi peninkulmaa, mill? matkalla ainoana kulkutien? oli Lapista laskeva suuri valtajoki. Ik??nkuin j?hmettyneen? istui Tapani Kainulan kartanolle pys?htyneen hiirakkokarvaisen hevosen k?rryiss? ja katseli noin sata askelta kaukana juoksevaa jokea, jonka koskien jyrin? t?ytti ilman ja maa alla tuntui t?r?j?v?n niiden hurjina sy?ksyvien aaltojen salaper?isest? voimasta.
Talon is?nn?n tullessa n?kyville Tapani ik??nkuin her?si ja hyp?tty??n k?rryist? alas kiirehti tervehtim??n ja sanoi: "T?h?n asti sit? on p??sty, vaan mitenk?s sit? t?st? p??st??n eteenp?in aina Tirraj?rvelle asti?"
"Tirrajarvelle? Aina viisi penikulmaa edemm?ksi Muonionniskan kirkkoa! Ei mitenk??n", sanoi is?nt? p??t??n pudistaen.
"Eik? mitenk??n?"
"Ei mitenk??n. Ei kerrassaan mitenk??n, sill? joki on niin pahimmoiltaan tulvassa, ett? venheell? ei voida kulkea, ja joen tulva on levinnyt penikulmia laajoille alangoille, ettei voi edes jalkasin p??st? mihink??n."
"Eik? jalkasinkaan?"
"Ei kun ei. Kerrassa se nyt on tie poikki."
"Mutta nyth?n sit? todellakin ollaan kummissa k?sin?... Jouduttiin joutavan j?lille, aina k?yv?n askelille", sanoi Tapani alakuloisena.
Nyt h?n ymm?rsi, mit? merkitsi Dampbellin kasvoissa se salainen hymy h?nen l?htiess??n, sill? Dampbell tiesi t?m?n joen tavat. T?m?n muistaessaan Tapani seisoi hetken kuin kivettynyt, puristi hampaansa yhteen ja silm?t r?v?ht?m?tt? katsoi jyrk?sti viett?v?n t?rm?n alla kohisevaan uomaan, jossa kuohup?iset aallot hurjassa vimmassa ajoivat toisiaan ja ik??nkuin tuskaisina teht?v??ns? roiskivat vaahtoisia hyrskyj??n rannan kallioisille t?rmille. Silmiss? rupesi n?ytt?m??n, ett? maa h?nen jalkainsa alla ja koko se kosken ranta tasaisesti mutta kiireesti kulki vastavirtaan. Kun Tapani huomasi silm?ns? valehtelevan, h?n py?r?hti is?nt??n p?in, sanoen: "Kuinka kauan luulette kest?v?n, ennenkuin p??st??n tuota jokea kulkemaan?"
"Kyll? se kest?? l?hemm?s kuukauden, ennenkuin jokea kuljetaan, mutta siihen ei oiki-suunnassa ole monta p?iv??, ennenkun vesi siksi laskeutuu ett? p??see jalkapatikassa joen rantoja kulkemaan", sanoi is?nt?. Sitten siirtyi h?n kymmenisen askelta rannalle p?in ja sormellaan osottaen yl?sviteeseen jokeen sanoi: "Tuolta tuon rannalla olevan huoner?ks?n nurkatse n?kyy joen keskelt? luodon puurto, jossa n?ytt?? aallot taittuvan. Siin? kun alkaa kivien nokat n?ky?, niin silloin on vuomilta ja j?nkilt? vesi laskeunut, ett? p??see jalan."
"Lienee viel? joku kyyn?r? tuossa luodon p??ss? vett?", sanoi Tapani.
"On siin? enempi sylt?kin, vaan ei sen laskeminen sent??n ole monip?iv?inen, jos ei suuria sateita tule... Hyv?ss? lykyss? kolmessa vuorokaudessa siin? ensim?inen kiven nokka paljastuu, ja silloin on jalkatie auki."
"Kolmessa vuorokaudessa!... Miten se on mahdollista", huudahti Tapani ja kasvoissa n?kyi ihastus.
"On se mahdollista", sanoi is?nt?. "Se tuo korkein tulva kulkee kuin matkamies. Se nousee muutamissa vuorokausissa ja laskee my?skin samassa ajassa. Mutta niin alas ett? venheell? kuljettaisiin ei laske niin kauvan kun lunta ylimaan mailla kest??... Jos kev?tkes? tulisi olemaan l?mmin, ett? tunturitulva joutuisi laskemaan yht?mittaa, niin ei ennen kes?kuun loppua olisi venheell?-kulusta toivoa."
"Ei ennen kes?kuun loppua!... Mik? se tunturitulva sitten on?"
"Katsokaas tuonne", sanoi is?nt? k?dell??n osottaen pohjoista taivaan rantaa kohti, "tuolta n?kyy esimerkiksi tunturi, joka on p?iv?n puoleltakin viel? valkea kuin talvinen j?nes, vaikka t??ll? alhaalla on lunta ainoastaan pohjarinnoilla ja rotkoissa. Tuntureissa on viel? aivan liikkumaton lumi, ja jos Juhannuksen edell? tulee kylm?t, kuten usein tapaa olla, niin tuntureissa keskeytyy lumen sulaminen ja sulaa se vasta hein?kuussa, jolloin sitten vasta syntyy niinsanottu tunturitulva. Vaan nyt jos t?t? l?mmint? riitt?isi Juhannukseen, niin tunturitulva laskisi yht?mittaa."
"Min? en muuta toivoisi kuin ett? p??sisin jalkasessa eteenp?in", sanoi Tapani rauhallisesti.
"No, siihen ei ole pitk? aika", sanoi is?nt?. "T?n? p?iv?n? ei ole en?? noussut -- kyll? kai se nyt rupeaa laskemaan. Se on juuri t?m? koski, joka imee sielt? ylh??lt?. T?m? n?in tulvan korkeimmillaan ollessa on niskalta tavattoman avara ottamaan vett? sis??ns? ja senp? t?hden se t?ss? kaitaisimmassa kohdassa synnytt??kin sellaisen jymyn, ett? ihan maan panee vapisemaan... On sit? vedell?kin voimaa, kun sit? paljon on yhdess? matkassa."
"On sit? vedell? voimaa, kun sit? tuonlaiseen koskeen ahdistetaan paljon yht? aikaa", sanoi Tapanikin ja l?hti k?velem??n taloon.
Tuntui somalta j??d? lev?ht?m??n p?iv?-kolmiseksi, kun viisi vuorokautta oli yht?mittaa matkustanut, ett? p?? tuntui jo l?ikkyv?n liian pitk?st? valvomisesta ja k?rrien t?rin?n vaikutuksesta. Tuntui kuin Luoja olisi matkalle laittanut sen seisauksen, sill? muuten h?n olisi matkustanut matkansa perille ilman lev?ht?m?tt?, kuten oli itselleen m??r?nnytkin. Nyt oli mieless? niinkuin matkan p??, ja h?n kiirehti nukkumaan. Mutta vasta y?vuoteelleen laskeutuessaan h?n oikein tunsi miten tarpeellista oli jo lepo, sill? koko olentonsa tuntui olevan hajallaan yksin? siekaleina, ajatus j?hmettynyt ja sekava, ett? tuskin kykeni muistamaan miss? h?n on, ja kaikki ymp?rill? olevat esineet, huoneen sein?tkin n?yttiv?t liikkuvan ja heiluvan kuni vedess? ja vajoavan alasp?in, ja koko oleminen oli kuin h?m?r?? unin?k??.
Huomenna olikin p?iv? jo puolen rinnassa kun h?n her?si. S?ik?hdyksest? punastunein kasvoin alkoi h?n toinnutella tajuttomiksi kuoleentuneita k?si??n ja jalkojaan. Samassa aukeni ovi hiljaa raolleen ja em?nn?n ihastunut ??ni kuului: "No, johan se viimein on valveella! Olen monet kerrat k?ynyt katsomassa onko siin? henke?k??n, kun yhdess? sijassa aina reuvotitte."
"Mutta em?nt? rakas, min? en ymm?rr?, olenko saanut halvauskohtauksen vai mit? t?m? on, kun kaikki j?seneni ovat kuni pihkalla liisteroidut vuoteeseen kiinni", sanoi Tapani h?t?isesti ja nujerteli hartijoitaan puoleen ja toiseen.
"Eik?s mit?!" sanoi em?nt? ja meni hieromaan Tapanin k?si? ja jalkoja. "Ei ole mit??n muuta kuin ovat kuoleutuneet liiaksi kauvan yhdess? kohden olemisesta. Kunhan veri p??see kiert?m??n tavallisia teit??n, niin kyll? niist? hyv? tulee."
"Mutta min? en kuitenkaan ole t?h?n kummaan ennen yhtynyt, kun nuokin sormet ovat j?yk?t ja voimattomat kuni puusta tehdyt."
"Olen min? jo sen kumman tuntenut satojakin kertoja", toisti em?nt?. "Minun k?teni jos parisen tuntia retkottavat hermotonna yhdess? paikassa, niin silloin jo menev?t ihan tajuttomiksi, ettei tied? omaksi ihokseen."
"No, kun tuosta ei sen pahempaa olisi kuin ett? p??sisin s?ik?hdyksell?. Mutta koko ruumiini jokahinen j?sen tuntuu menett?neen kaiken voimansa."
"Hyv? t?st? tulee", sanoi em?nt?. "Jopa alkavat k?det punastua, vaikka ensin olivat valkeat kuin haavan lastut." Sitten em?nt? k?mmenill??n r?psytti Tapanin k?si? ja jalkoja ja pitkin selk??kin, hokien: "T?m? se hyv?? tekee, t?m? se hyv?? tekee." T?t? tehdess??n em?nt? nauroi niin herttaisesti ja syd?mens? pohjasta ett? Tapaninkin t?ytyi ruveta nauramaan, ja h?n nauraa kutuutti ett? koko ruumis tutisi, vaikka se em?nn?n r?psytt?minen tuntui pahalta. Mutta kun em?nt? h?nen nauramisestaan yltyi vaan yh? lujemmasti pieks?m??n, niin h?n hypp?si yl?s ett? peitteet p?l?htiv?t ymp?ri huoneen lattiaa. Em?nt? ei ollut sit? n?kevin??nk??n, vesiss? silmin vaan nauroi ja k?henteli yh? rapsimaan Tapanin selk??n ja puheli: "Sep?h?n se hyv?? teki, johan sanoin ett? se kuiva kylpy se hyv?? tekee. Eik?s tehnytkin?"
"Todellakin", sanoi Tapani ja tekeytyi totiseksi. "Ensin se tuntui ilke?lt?, ett? yritin suuttumaan, mutta sitten alkoi todellakin tuntua hyv?lt?."
"Miksi ette suuttuneet?"
"Kun te nauroitte. Kukas toki nauravalle suuttuisi."
"Niin, ja sille joka hyv?? tekee."
"Niinp? niinkin."
Siihen ei em?nt? en?? jatkanut. Lystikk??sti vaan nauraa hekotteli ja meni noutamaan kahvia. Viel?p? tullessaankin, tarjotinta silm?ins? tasalla kantaen, lepposesti nauroi mustain, tuuheitten kulmainsa alta suurilla l?pikuultavilla silmill??n valellen Tapanin hymyilevi? kasvoja. Mutta ei h?n kuitenkaan puhunut sanaakaan, vaan Tapanin otettua tarjottimelta kahvikuppinsa, py?r?hti ja l?hti astua hytkyttelem??n keitti??ns?.
Kahvia juodessaan Tapanille tuli mieleen kysymys: miksik?h?n em?nt? on noin iloinen ja hauskamielinen, vaikka is?nt? on niin vakava jumikka kuin kaksikes?inen h?rk?mulli, ettei n?yt? osaavankaan nauraa?
Em?nn?n tuodessa toisen kerran kahvia, kysyi Tapani: "Onko is?nt? kotona?"
"Tuolla h?n on pirtiss?. H?nkin parhaillaan s?rp?? kahvia."
"Oikeinko se s?rp???" sanoi Tapani ja nauroi.
"Mit?p?s se tekisi kuin s?rp?isi, kun on edess?. Kun k?teen, niin k?rs??n", sanoi em?nt? taas tutkivasti silm?illen Tapania ja nauraen ett? pulleat rinnat hytisiv?t mukaan.
Em?nn?n menty? Tapani pesi kasvonsa ja jouduttautui pirttiin n?kem??n talon el?m?? ja jotakin ehk? huomaamaan siit? mik? se em?nn?n pit?? niin iloisen ja hehkuvamielisen n?k?isen?.
Pirtiss? kaikki rahvas istui p?yd?n ymp?rill?, jossa kirkas kahvipannu sokeri- ja kerma-astioineen oli keskell?. Siit? pannusta jokainen oman mielens? mukaan kaasi kahvia kuppiinsa ja iloisesti leikki? laskien he niit? sitten tyhjenteliv?t. Em?nt? n?hdess??n Tapanin tulevan, huusi: "No, vieraskin! Tulkaapas tekin t?nne joukon jatkoksi ottamaan kuppi kuumaa. Juotteko minun kupistani?"
"Kyll?, kyll?, mutta min?h?n jo join."
"Niin, kaksi kuppia... T?ss? on kolmas. Istukaapas t?h?n minun viereeni."
"Tulenpa kyll? hauskuuden vuoksi niin iloiseen joukkoon, vaikka ei kyll? kahvia haluttaisi."
"Kahvia haluttaisi!" sanoi em?nt? lystikk??sti.
"T?m? meid?n is? ei sano kahdesta kupista kerki?v?ns? tuntea makuakaan; vasta kun viisi tai kuusi kuppia yhdell? istuimella tyhjent??, niin sanoo saaneensa kahvia."
Nyt nousi is?nt? p?yd?st? ja noustessaan vakavasti sanoi: "Ei se hiukka piisaa raatavalle miehelle." Sen sanottuaan kaivoi taskustaan pienen piippunys?ns? ja saatuaan sen palamaan istui kynkk?m?ksilleen penkille ja toista silm??ns? tapansa mukaan kiinni pit?en rupesi vetelem??n savuja.
Kaikki muutkin hajosivat p?yd?n ymp?rilt?. Em?nt? meni nyt is?nn?n viereen istumaan ja alkoi yst?v?llisesti puhella: "Kuuleppas sin? Antti, kun Hannes sanoo jo Suolammissa j?itten rupeavan liikkumaan, niin laita sin? nyt t?n? iltana rouvukset valmiiksi, ett? aamulla noustuasi saat v?rj?t? rys?t ja verkot, jotta huomeniltana saatte panna veteen, mihin j?ilt? saattaa. J?itten liikkuessahan aina Suolammesta suurimmat hauet saadaan."
"No, l?htek??n Hannes toiseksi ja ottakoon kontin, johon ker?? kuusen k?pyj?; min? otan s?kin, jolla tuon lep?n kuoria ja sianmarjan varsia", sanoi is?nt? tyynesti ja nousi l?htem??n.
"Menk??n vaan Hannes hakemaan k?pyj?. Me laitamme muurin tyhj?ksi, ett? saatte jo t?n? iltana laittaa ajoissa rokan kiehumaan."
Tapanin silm?t kiintyiv?t is?nt??n, kun se niin n?yr?sti kuni asialle laitettu poikanen l?hti s?kki kainalossa ja kolorauta oikeassa k?dess? astua ky?mist?m??n mets??n.
Is?nn?n menty? Tapani tekeytyi leikilliselle tuulelle ja k??ntyen em?nt??n, sanoi: "Te k?skitte is?nt?? ty?h?n kuin renki?."
"Niin. Kunpa min? h?nen sy?t?n ja juotan, niin tottahan min? k?sken ty?h?nkin."
"Ent?s sitten, jos se ei tottelisi?"
"Sep? tottelee."
"Vaan jos ei tottelisi?"
"Sep? tottelee... Min? en olisi ottanut sellaista miest?, joka ei tottelisi", sanoi em?nt? ja nauroi ett? koko lihava ruumis hytisi.
"Hm... Sit? ottaessaan n?kee vaan hampaisiin asti."
"Ei, ei... Kyll? sit? n?kee syvemm?llekin kun vaan malttaa katsoa."
"V?h?np? n?kee."
"Kyll? sen n?kee... Varmaan jos tekin olisitte minun mieheni, niin te tottelisitte. Min? osaisin olla teille niin hyv? ettette voisi olla tottelematta minua."
"Tottelisittekos te minua?"
"Tietysti, kuinkas muuten?"
"Silloin me toinen niinkuin toinenkin olisimme toistemme k?skij?t."
"Niinp? niin, kuten asiat kulloinkin vaativat."
T?m?n sanottuaan em?nt? iloisesti hymyillen l?hti ulkoaskareihinsa. Mutta Tapani j?i pirttiin ja rupesi aikansa kuluksi silittelem??n penkill? unisen n?k?isen? maata motkottavaa harmaata, suurta talon kissaa, ja tuntui somalta j??d? viipym??n sen iloisen em?nn?n kotiin.

X LUKU.
Joessa oli jo vesi laskeutunut siksi ett? is?nt? vakuutti olevan joen rantain jo kuivilla. Tapani rupesi toimittautumaan matkalle. Kaikki liiemm?t matkatamineensa h?n j?tti talon talteen, ainoastaan maanmittauskapineet pani s?kkiin, jonka sitoi selk??ns?, ja ottaen pienen takkinsa k?sivarrelleen, l?hti jokivartta pitkin kulkevaa, is?nn?n neuvomaa tiet? astua vihmomaan. Mieli oli keve?, ja viisi p?iv?? lev?nneet jalat tuntuivat viel?kin keve?mmilt?, joten mets?iset kankaat ja joen virtaiset niemet toinen toisensa per?st? j?iv?t j?lelle. Mieless? oli vaan kolmen peninkulman taival ja em?nn?n hyv?stelless? sanotut leikilliset sanat: "Hukuttakaahan siell? vaan itsenne ja tulkaa sitten huoletta kotiin."
Ei ollut p?iv? viel? puolessa, kun Tapani is?nn?n neuvomien merkkien mukaan tiesi olevansa jo puolimatkassa. T?ss? kulki tie aivan joen ?yr?st? ja virran vesi oli aivan maan ?yr??n tasassa, ett? vedet lakkaamatta huuhtelivat tien laitaa ja lipsuttivat tielle pieni? aaltojaan. Tapanista ensin tuntui t?m? virran pinnan tasalla k?veleminen tavattoman somalta, mutta ei kauvan ennenkuin tuon aivan tien sivussa vinhaa vauhtia kiirehtiv?n virran n?keminen alkoi tuntua pahalta, rupesi melkein p??t? py?rrytt?m??n, jotta t?ytyi l?hte? mets?n laitaa vesakkoa kulkemaan. Mutta nyt tuli kohta, jossa jyrkk? m?en rinta ahdisti tien aivan joen partaalle, miss? virran samea syvyys oli ainoastaan puolen askelta syrj?ss? tielt?. T?m? matka ei ollut pitk?, vaan noin sata askelta. Tapani j?nnitti itsens?, ett? hampaansa yhteen puristaen ja ainoastaan jalkoihinsa katsoen ja ruumistaan m?keen p?in kallelleen v??nt?en l?hti puoleksi juosten menem??n sit? taivalta. Mutta samassa tie alta humahti syvyyteen ja Tapani enn?tti vaan parkaista sanattoman parahduksen, kun tunsi jo olevansa l?k?hdytt?v?ss?, multasekaisessa syvyydess?, jota kiivas virta kuljetti mukanaan. Mutta silm?nr?p?yksen per?st? virran py?rre kohotti Tapanin veden pinnalle, jossa h?n kerkisi huokaista ilmaa ja huutaa pari h?t?ist? huutoa. Samassa py?rre painoi h?net taas syvyyteen, mutta kohta taas sama virran voima ty?nsi siihen suuntaan ett? Tapani tiet?m?tt??n joutui veden pinnalle ja sai ilmaa keuhkoihinsa ja huudetuksi muutaman h?t?-??nen.
T?ss? kohti joen virta puski toisella puolen jokea olevaa nient? vasten, joten se kantoi Tapania rantaa kohti. Rannalla oli myrskyn kaatama suuri pet?j?, jonka latva ulottui virtaan. Tapani n?ki sen pet?j?n latvan pelastajakseen ja huutaen: "Auta Jumala! Pelasta rakas Jeesus henkeni!" koetti voimiensa takaa uida maalle p?in, saadakseen sitten pet?j?n latvasta kiinni kun virta vie sen kohdalle. H?n saikin puun latvasta kiinni, mutta samassa silm?nr?p?yksess? kiskasi virta h?nen jalkansa pet?j?n latvan alle. Sel?ss? oleva s?kki, joka t?h?n asti oli h?nt? kannattanut, tuntui nyt painavan syvyyteen, ja mit? syvemp??n latva painui veteen, sit? hurjemmin sit? virta rupesi puistamaan. Vain silloin t?ll?in rungon joustavan voiman vaikutuksesta latva silm?nr?p?ykseksi nousi yl?s, niin ett? h?n sai huokasta. Yh? voimakkaammin tuntui virta vet?v?n, ja h?n t?in tuskin jaksoi pit?? itse??n kiinni. Toivottomana h?n uskoi itsens? Jumalan haltuun.
Mutta silloin kuului rannalta ??ni: "Pit?k?? nyt lujasti kiinni!" ja samassa t?r?hti kirveen isku pet?j?n runkoon, joka siit? vikuutui siksi, ett? virran paino sai murretuksi sen poikki ja k??nnetyksi pitkin rantaa. Sen mukana Tapanikin kiviss? kolisten hurahti virran louhiselle rannalle ja tunsi samassa kahden voimakkaan miehen k?sien riuhtasevan h?net t?rm?lle. T?rm?lle p??sty??n tunsi h?n itsens? aivan kangistuneeksi ja syd?mens? v?risi ihan kuolettavasti vilusta. Sent?hden h?nen rintansa hytk?hteli h?t?isesti ja suusta kuului kankeita, sekavia sanoja.
Miehet n?hdess??n h?nen h?t?ns? ottivat mets?st? suuret vitsat ja sitten toisella vitsalla hartiain ja toisella reisien kohdalta sitoivat h?net tankoon riippumaan ja kantoivat kolmisen tuhatta askelta kaukana olevalle tulelleen. Siell? he ensi ty?kseen riistiv?t h?nelt? keng?t ja p??llimm?iset vaatteet ja p?iv?paisteen ja tulen l?mpym?ss? alkoivat hieroa j?ykistynytt? ruumista kaikilta puolilta.
Hieromisesta sek? tulen ja p?iv?paisteen vaikutuksesta Tapanin ruumis rupesi l?mpi?m??n ja kuontumaan, niin ett? miehet saattoivat nostaa h?net istualleen. Mutta silloin koko h?nen ruumiinsa rupesi v?risem??n, ett? hampaatkin lokattivat yhteen, ja jokainen j?sen tarrasi kuin virrassa.
Miehill? oli p?iv?lliseksi metson lihat kiehumassa nuotion p??lle laitetussa kattilassa. Toinen miehist? otti nyt kattilasta kiehuvaa lient? pieneen kupposeen, ja puhalleltuaan siit? polttavan kuumuuden pois, kaatoi sit? lusikalla Tapanin suuhun. Mutta leuka t?risi vilusta, niin ett? miehen t?ytyi puristaa leukapielet toiseen k?teens? ja toisella k?dell??n kaataa lient? suuhun. Suurella ponnistuksella sai Tapani nielaistuksi ensim?isen nielauksensa ja kipe?sti k?rsien meni se alas, ett? p??si tuskallinen voivahdus. Mutta sen per?st? saattoi ruveta oikein ahmimalla nielem??n ja kerta kerralta v?ristys v?heni ja j?seniss? rupesi tuntumaan tarmoa. Tapani saattoi jo vet?? k?tens? rintaansa ja kankeasti sanoa: "Voi ihme, kun se tuntuu hyv?lle. Pitkin ruumista rupesi kulkemaan niin sanomattoman somalle tuntuva, kuuma virta. Nyt tuokin tulen paiste tuntuu l?mmitt?v?n, t?h?n asti se on vaan ik??nkuin kuiviltaan polttanut."
"Mutta nyt riisutaan mies alasti", sanoi se liemen juottaja iloisesti, "riisutaan kaikki m?r?t vaatteet p??lt? tulen paisteeseen kuivamaan."
Sen sanottuaan tempasi nuotion takaa kuusen juurelta omansa ja toisen miehen p??llysnutut; niist? levitti toisen nuotion sivulle maahan ja toisen heitti kokoon n?ht?v?sti peitteeksi, sanoen: "Tuossa voitte keturoida siksi kunnes vaatteet kuivavat."
Kun Tapanilta oli kaikki vaatteet riisuttu, niin silm?nr?p?yksess? syntyi ruumiissa sellainen jokaista j?sent? t?ryytt?v? vilun v?ristys, ett? koko ruumis t?risi kuin elukan ruumis, kun se nousee uimasta rannalle ja pudistaa itsest??n m?rkyytt? pois.
T?m?n n?hty??n mies punalti p??t??n ja sanoi: "Ei ole vilu viel? l?htenyt ruumiista." Sitten tempasi kuppinsa taas ja ammenti siihen kattilasta lient?, toi sen Tapanille ja sanoi: "Ryyppik??h?n tuota niin kuumana kuin k?rsitte, niin kyll? vilu pakenee, vaikka olisi ijankaikkinen routa povessa."
Tapani istui nyt pet?j?n juurelle, k??ri miehen p??llystakin ymp?rilleen, ja nojaten hartiansa pet?j?n tyve? vasten rupesi likasen n?k?isell? puulusikalla lippim??n kuumaa lient? sit? mukaa kuin vaan k?rsi. Mutta kun oli lipiskoinut kuppinsa tyhj?ksi, niin tunsi niin voittamattoman v?symyksen, ett? t?ytyi painautua pitk?kseen, ja ennenkun kerkisi mit??n ajatella, nukkui h?n sike??n uneen. Miehetk??n eiv?t tahtoneet sit? h?irit?, vaan liikkuivat niin hiljaa kuin vaan saattoivat, ettei muuta ??nt? koko tienoossa kuulunut kuin nuotiotulen heikosti rupsahtelevia paukkuja ja noin puolen sadan askeleen p??ss? seisovan kuusen latvasta laulurastaan laverrukset sek? alempaa oksilta peipposen sadetta ennustava, yksitoikkoinen valitus.
Miehet olivat saaneet keittonsa keitetyksi ja antaneet kattilansa olla m?tt??ll? siksi kunnes keitto oli j??htynyt parhaalleen sy?t?v?ksi. Olipa toinen miehist? tehnyt puun oksista kolme kerppua ja asettanut ne keittokattilan ymp?rille istuimiksi, sill? aikaa kuin toinen mies vuoli lep?n mutkasta itselleen lusikan, jotta Tapanillekin olisi lusikka.
Kun kaikki oli valmista, niin toinen miehist? meni Tapanin luokse ja alkoi olkap??st? nyki? her?tell?kseen h?nt?. Vaan kun t?m? ei v?h?st? her?nnyt, niin mies heilutteli kovemmin ja kovemmin ja puheli: "Onko p?iv? laulanut miehen? Kyll?p? on uni makeaa kylm?n kylvyn p??lle. No, katkaskaahan nyt kuitenkin unen k?ysi ja nouskaa sy?m??n."
Tapani ei tointunut, vaikka mies heilutti olkap??st? niin ett? koko ruumis liikkui mukaan. T?m? sike? nukkuminen rupesi miest? huolettamaan ja h?n rupesi aina kovemmasti retuuttamaan, hokien: "No, no, nouse nyt pois. Eih?n se nyt ole oikeaa unta."
Viimein kuitenkin Tapanin koko ruumis t?r?hti ja suusta tuli kipe?sti parahtava h?t?-??ni: "Oi-oi!" Samassa remahtivat silm?t aivan ympyri?isiksi ja silm?valkeaiset olivat ihan veripunaiset kun h?n h?t?isesti ymp?rilleen katsoen kimposi istualleen.
Mieskin s?ik?hti, ett? kohona hypp?si toiseen kohti, mutta samassa tarttui kaksin k?sin Tapanin olkap?ihin, sanoen: "Hyv? Is?! Mik? teill? on?"
"Tuntui kuin kosken aallot heiluttaisivat ja puskisivat ruumistani sinne t?nne. Mutta oli toki vaan hourausta", sanoi Tapani ja kasvot elpyiv?t. Sitten h?n alkoi verkalleen lykk?ill? k?sivarsiaan ja kopristella ruumistaan ja sanoi: "Tuntuu joka kohdassa nahka niin paksulta ja kankealta kuin parkittu vuota."
"Senlaisessa paitossapa se olikin ?sken tuolla joessa", sanoi mies. "Mutta nyt on metsokeitto sy?t?v?. Rupesin juuri sy?m??n her?ttelem??n. T?ss? vaatteenne, pujottakaa p??llenne, ett? joudutte sy?m??n."
"Metsokeitto... Se ei k?y vihaksi... Metsokeitto ja keitetty metso on melkein sama asia. Mutta ihme ja kumma, ett? t?m? mies el?vin jaloin polkee maata", sanoi Tapani ja alkoi kankeasti k?mpi? noustakseen yl?s, pannakseen vaatteet p??lleen ja p??st?kseen sinne kattilan luokse.
Vaatteet saatuaan p??lleen h?n ensin kuonnutteli itse??n k?velem?ll? sinne t?nne. Tuokion per?st? h?n likeni kattilaa ja istuessaan havukerpulle naurahtaen sanoi: "Metsokeitto! Ai sent??n! Aivan makea vesi lorahtelee kielelle n?hdess? metsokeittoa, minun ilmoisen ikuista ihanne-atriaani."
"Vai on se metsokeitto tuttu ruoka. Mutta p??lle tuulen n?kyy kokki sattuneen t?t? keittoa suurustaessaan", sanoi Pentti -- se oli toisen miehen nimi -- hymyillen ja kallisteli kattilaa, miss? rasvainen velli oli j??htyess??n sakonut melkein puuroksi.
"Suolainen ja sakea on k?yh?n mielest? makea, on vanha sananlasku", sanoi Tapani kiitokseksi kokille ja alkoi puisella lusikalla pistell? velli?, joka todellakin oli niin sakeaa, ett? kololle j?i sija mist? oli ottanut.
Nyt Pentti tonkasi uudella, lep?n mutkasta tehdyll? lusikalla metson raajoja kattilan pohjalta pinnalle ja kehotti Tapania ottamaan lihaa. Itse Pentti otti metson kaulan n?ppiins?, sanoen: "P?? pyyt?j?lle, kaula kantajalle." Sen sanottuaan imeksi siit? metson kaulasta vellin ja rupesi j?rjest??n luineen purra ruskuttelemaan, ett? rutisivat vaan metson kaulaluut Pentin hampaissa ja paksuiksi makkaroiksi kohosivat suonet h?nen kaulassaan aina nielaistessaan palaansa. Kun oli saanut metson kaulan sy?neeksi, koposteli h?n metson p??st? lihaa ja makeasti imeskellen metson p??koppaa ja v?liin sormiaan, sanoi: "Kyll? siin? tuossa metsokeitossa todellakin on lipu itsess??n kuin Tulirantalaisen kalakukossa. Mutta mieleen pantava t?m? metsokeitto kuitenkin on... Ei usko outo, miten kylm?t k?det sill? kuolemalla on. Ei olisi verta l?htenyt minusta, vaikka olisi puukolla pistetty, silloin kun kuulin teid?n ensim?isen h?t?-??nenne. Enk? tied? koskiko minulla jalat maahan kun l?hdin tuonne rantaan. -- Mutta mik? seikka se oikeastaan saattoi teid?t tuonne jokeen.
"Maa lohkesi jalkain alta ja silloin yksi humahdus ja olin umpisokkelossa mullansekaisessa virrassa."
"No, ett? sitten?"
"Sitten tuolla puoli-joessa olin menossa, kun sel?ss? oleva s?kkini alkoi kiskoa veden pinnalle, ja silloinhan min? sain ??nnetyksi."
"No, ent? sitten?"
"Yksi tupsahdus vaan ja taas olin mennyt py?rien kuten pieni rikka pohjaan, josta taas uusi m?nk? nosti pinnalle. Silloin min? huomasin sen pet?j?n latvan rannalla ja pelastuksen toivo v?l?hti povessani, kun virran n?in kantavan sit? kohti. Jokaisen j?seneni tunsin silloin kuumaksi."
"Mutta ette voineet p??st? sen pet?j?n latvan p??lle."
"P??sin rynt?illeni, vaan samassa silm?nr?p?yksess? virta tempasi jalkani pet?j?n latvan alle ja min? jouduin sel?lleni, niin ett? virta vastasi tarakkaani ja painoi syvyyteen, jossa virran voima reutuutti pet?j?n latvaa yl?s ja alas niin paljon kuin vaan kerkisi."
"No, ihmeitten ihme, ett? siin? pysyitte niin kauan kiinni."
"Sattui toinen kainaloni joutumaan pet?j?n runkoon ja toisella k?dell?ni pitelin oksasta. Mutta k?dest?ni katosi voima, ett? oli p??sem?ss? irti, ja kainalokin rupesi lipumaan erilleen pet?j?n rungosta, niin ett? viimeinen toivoton silm?nr?p?ys oli kulumassa silloin kun kuului ??nenne: pit?k?? kiinni!... Ei kukaan, joka ei liene ollut putoamaisillaan kuoleman kitaan, voi arvata miten hyv?lt? ??nenne tuntui." T?t? sanoessa Tapanin silm?t vettyiv?t ja pala rupesi py?rim??n suussa.
"No, oma kuljettajansa siin? piti olla tuossa retkess?", sanoi Sipo -- se oli toisen miehen nimi ja ravisteli pitk?tukkaista p??t??n.
Kun ei Tapani t?h?n jatkanut, niin miehetkin j?iv?t ??nett?miksi, ja salainen alakuloisuus n?kyi heid?nkin kasvoissaan. Oli jo noustu sy?m?st?, kun Tapani huokasi ja l?hestyen Pentti? surullisen voittoisesti sanoi: "Mutta mik? hyv? se kuitenkin minut t??ll? hyvitt??? Melkein alastonna, ilman lakkia, ilman takkia olen nyt t??ll? er?maan uumenessa, kuten em?ns? menett?nyt hirven vasikka."
"Mihin se on oikeastaan matka?" kysyi Pentti.
"Tuonne Tirroj?rvelle se mieli pit?isi."
"Tirroj?rvelle... Ei, ei... No, en sent??n tied? tarkalleen tuosta ensim?isesta kyl?st? eteenp?in. Vaan t?st? ette p??se ensimaiseen kyl??n, sill? tuossa kappaleen matkan p??ss? yhtyy Osmojoki t?h?n jokeen, josta ei p??se yli eik? ymp?ri. Kun jouduitte t?lle puolelle jokea, niin ainoa keino p??st? ihmisten ilmoihin on palata takasin samaan kyl??n, josta l?ksitte."
"Osmojoesta p??see lautalla yli", sanoi Sipo, lusikallaan kaavitessaan kattilan pohjasta pohjautunutta keitosta.
"Todellakin, tuolta Sirkkaharjun suvannolta taitaa p??st? lautalla. Siit? saa honkia lautaksi", sanoi Pentti, suurin silmin katsoen sinnep?in.
"Eteenp?in sit? mieluummin menisi kuin taaksep?in", sanoi Tapani. "L?htisitte saattamaan siit? joesta poikki, kun teill? on kirves."
Kumpainenkin mies rupesi nyt katselemaan aurinkoa ja kasvot k?viv?t kumpaisellakin tympe?n n?k?isiksi. Tuokion katseltuaan aurinkoa sanoi Pentti hieman kylm?sti: "No, tosin siell? nyt ennen metson laulantoa kerki?? k?yd?, kun l?htee siekailematta." Sen sanottuaan h?n koppasi taskustaan piippunsa, pani sen kiireesti t?yteen, tempasi nuotiosta kek?leen, puhalti siihen ett? se hiiltyi kirkkaaksi, sitten laski sen piippunsa p??h?n ja yhdell? imasulla otti siit? tulen. Kek?leen nakattuaan tempasi kirveens? ja sanoi: "Lienee parasta ett? sin?kin Sipo l?hdet sinne." Samassa h?n l?hti jo pitkill? jaloillaan menn? hatmimaan Sirkkaharjua kohti ja piipun harmaansinert?v? savu p?lisi m?nnik?n vileik?ss?. Pentin per??n l?hti kiirehtim??n Tapani ja Sipokin, mutta Tapani ei tahtonut pysy? menij?iss?, vaikka koetti juostakin. Jalat olivat kankeat ja raskaat kuin puujalat, jotta m?tt??lt? m?tt??lle hyppiess? jalka ei tavannutkaan sit? paikkaa mihin tarkotti, vaan tupsahti likemm?ksi ja usein syrj??nkin. Koko kulkeminen oli kuin ensikertaisen opettelemista. T?ss? kulkemisessa tuli h?n kuitenkin ponnistelemaan ihan voimainsa takaa ja kaikki j?senet saivat liikett?, joten ennenkun Osmojoelle tultiin, oli ruumiista kaikki kankeus ja vilun tunne kokonaan h?vinnyt. Mutta el?m? tuntui vaan kuin unelta eik? todelliselta el?m?lt?, sill? ajatukset risteiliv?t niin levottomina ja v?liin tupsahti mieleen ik??nkuin pimeys, ettei osannut ajatella mit??n.

XI LUKU.
Tapani p??si kuitenkin matkansa perille ja oli jo saanut majansa Niemel?n talossa, mik? punaseksi maalattuine seinineen ja valkeapuitteisine akkunoineen seisoi kaitaisen Tirroj?rven pohjoisella rantat?yr??ll?. J?rven toisella puolella seisoi mahtava, py?re?lakinen Jyng?stunturi, joka jokaisena talvena Niemel?n asukkailta kahdeksaksi viikoksi k?tki taakseen talvisen auringon. Tunturi seisoi nyt t?n? kes?kuun kauniina iltana t?ydellisess? talvipuvussaan, puhtaana kuni morsian h??iltanaan. Kes?y?n ruusuhohteinen aurinko kultasi nyt sen j?ttil?ispatsaan puhtaimmalle kullalle hohtavaksi, ja kuvastui t?m? nyt Tirroj?rven peilikirkkaaseen pintaan, ett? koko j?rvi kauttaaltaan n?ytti kaikkine syvyyksineen kultavaippaan k??ritylt?.
J?rven rannalla seisoi iso, ymp?ri mitaten noin kaksi miehen sylt? t?ytt?v?, monihaarainen, rosotyvinen pet?j?. Tapani meni, vaikka tunsi uuvuttavaa v?symyst?, ik??nkuin vaistomaisesti sen pet?j?n juurelle istumaan. Ja vaikka h?n ei tuntenut kykenev?ns? siit? luonnon ihanuudesta nauttimaan, eik? oikeastaan tiennyt mink?t?hden h?n siin? istui, kun kaikki ajatukset olivat hajanaiset, niin istui siin? kuitenkin kauan. Vihdoin h?n her?si kuin unesta, kuumien kyynelten tulvahtaessa kasvoille. Niit? kyyneli?k??n h?n ei tiennyt mink?t?hden ne oikeastaan tulivat. Tunsi vaan, ett? mieli oli avonainen ja herkk? kuin pienell? lapsella.
My?h??n y?h?n h?n siin? istui, hajanaisesti ajatellen ihmeellist? pelastumistaan ja sit?, mink?t?hden h?nen niin usein t?ytyy joutua hukkumish?t??n, ett? oli jo kolmas kerta. Miksik? juuri nytkin h?nen t?ytyi astua se askel, jonka alla maa lohkesi ja mink?t?hden ne metson ampujat sattuivat siihen tilaan, ett? joutuivat apuun. T?t? ajatellessa pysyi mieli yh? herkk?n?: v?liin kuivivat kyyneleet, mutta v?liin taas tulvahtivat esiin ja el?m? oli kuin unta.
Viimein rupesi y?ilma tuntumaan kostealta ja kylm?lt?, ja h?n l?hti sis?lle. Mutta kauan h?n viel? vuoteellaankin valvoi ja tunsi ruumiinsa v?r?ht?v?n pienimm?llekin ajatuksen vaihteelle.
Viimein h?n kuitenkin nukkui aivan itse tiet?m?tt??n, ja heti kun oli nukkunut, n?ki unissaan id?n taivaan yht? kauniina kuin Jyng?stunturin kuvan Tirroj?rven pinnasta. Nyt h?n n?ki kuinka sinne id?n taivaan kanteen yksitellen rupesi ilmestym??n miehen korkuisia, kultaisia kirjaimia, joista Tapani luki sanat: JEESUS NATSAREENUS. Sitten sylen levyisen v?lin per?st? ilmestyi taas yht? suurista kirjaimista sanat: JUUTALAISTEN KUNINGAS. Siihen sanojen v?lill? olevaan aukkoon ilmestyi ihmisen kasvot ja yl?osa ruumista. Ne kasvot ja koko olento hohtivat yht? kirkkaasta puhtaudesta kuin y?ll? se Jyng?stunturin laki kuvastuneena j?rven pintaan, ja ne kasvot katsoivat yst?v?llisin? kohtisuoraan Tapaniin, ja ne hopeaiset huulet rupesivat puhumaan h?nelle, vaan h?n hyrsk?hti ilosta ett? koko ruumis hytk?hti, ja siit? her?si.
H?n ei nyt en?? nukkunut, iloitsi vaan siit? unestaan ja itse tiet?m?tt??n aina v?liin pani k?tens? ristiin, painaen niill? rintaansa, ik??nkuin se olisi h?nell? tavallinen tapa. Niinp? h?n nytkin, em?nn?n tuodessa aamukahvia, makasi selj?ll??n, k?det ristiss? ja kasvot mieluisessa hymyss?.
Em?nt?, t?m?n n?hdess??n, katsoi h?nt? tutkivasti silmiin kumartuessaan tarjoamaan kahvia ja kysyi: "Onko teill? tapana uneksia?"
"Miksik? sit? kysytte?"
"Ilman vaan, kun luulin t?ss? ?sken tuonne toiseen huoneeseen kuulevani uneksuvan tapaisia sanoja."
"Mik? ero niiss? on uneksivan sanoissa?" kysyi Tapani kahvikuppia tarjottimelta ottaessaan.
"On niiss? sent??n eroa; ne ovat ep?m??r?isi? ja ??nikin niiss? on omituinen, se kuuluu kuin kuopasta."
"Kuulitteko mit? sanoin?"
"Jotakin se oli sen tapaista ett?: Jeesus, Jeesus -- ja oli siin? muutakin, vaan min? tuonne sein?n toiselle puolen en saanut selv??. Nuo kertomani sanat te sanoitte melkein huutamalla ja kuului se iloiselta ihastuksen huudolta... Oliko sit? sellaista?"
"Kyll? sit? oli."
"Oletteko uskovainen?" kysyi em?nt?, katsoen yh? ter?v?mmin Tapania silmiin.
"Ainakin tulemassa olen", sanoi Tapani ja hymyili.
Em?nt? l?hti nyt noutamaan kahvia toista kuppia, ja sit? tuodessaan hymyillen ja loistavin silmin sanoi: "Vai uskovaiseksi tulemassa... Min?p? olen ollut jo l?hes kolmekymment? vuotta."
"Mutta oletteko uskon p??ruhtinasta n?hneet koskaan kasvoista kasvoihin?"
"En luonnon silmill?, vaan uskon silmill? n?en h?net aina. Ja niinh?n on kirjotettu, ett?: Autuaat ovat ne jotka eiv?t n?e ja kuitenkin uskovat."
"Niin", murahti Tapani ja mieli nyrv?hti alakuloiseksi.
Em?nt? huomasi, ett? Tapani tahtoo lopettaa puhelun, ja saatuaan tyhj?t kahvikupit mukaansa l?hti astua l?nt?stelem??n pois. Samassa nousi Tapanikin vuoteeltaan ja kiirehti akkunaan katsomaan sit? toisella puolen j?rve? seisovaa tunturia, ja silm?tty??n sit? k??nti silm?ns? id?n taivaalle p?in, sille kohdalle mihin unissa oli se kummallinen n?ky ilmestynyt. Mutta sill? kohdalla n?kyi vaan kes?n hiljaisen tuulen mukana pohjoiseen p?in hitaasti kulkeva, harmaa pilven reutale, jonka menty? j?i j?lelle hopean vaalea taivaan kansi, ilman mit??n merkki?. Tunturikin seisoi nyt j?ykk?n?, kylm?? mahtavuutta her?tt?v?n? muurina, ylpe?n? siit? ett? oli yll??n ehe? lumihanki, jonka kiilt?v? pinta kimalteli viel? kes?kuun auringon paisteessa.
Hetken t?t? katseltuaan Tapanin toimittautui toimiinsa saamaan kyl?n miehi? kokoon ja p??tt?m??n ty?h?n rupeamisesta.
* * * * *
Tapani oli Tirroj?rven kyl?ss? ollut tasan kuukauden, kun Dampbell er??n? p?iv?n? oli saapunut Niemel?n taloon, jossa Tapani oli viel? majalla.
Tapani iltasella ty?st? tullessaan kuuli Dampbellin tulleen ja tekeytyi tavallista reippaammaksi, menness??n taulu kainalossa huoneeseensa, mist? jo oven taakse kuuluivat Dampbellin virallisen raskaat askeleet. Mutta huoneeseen astuttuaan ja huomattuaan Dampbellin kasvoissa ilke?mielisen ilmeen Tapani tunsi kuin lamautuvansa, joten tervehtiminenkin k?vi kankeammasti kuin itse olisi tahtonutkaan. Dampbell oli kuullut Tapanin vedenh?d?st? ja n?ytti aikovan jo ensi n?kem?ss? ruveta sill? pilkkaamaan, mutta Tapanin mukana kun ei tullut huoneeseen muita, niin j?tti semmoisekseen, puheli vaan yht? ja toista v?h?p?t?ist?.
Tapania ei huvittanut kuulla Dampbellin matkasatuja; h?n otti vaan kaapin laatikosta ne tauluarkit, jotka oli saanut kartotetuiksi, ja ojenti ne Dampbellille.
Dampbell n?hdess??n ison vihkon tauluarkkeja tekeytyi vakavaksi, mutta silm?t kiiluivat hyv?st? mielest?. H?n levitti ne p?yd?lle, silm?illen niit? itsekutakin erikseen, mutta viimein osotti sormellaan muutamaan paikkaan ja sanoi: "Mihin p?in tuo puro juoksee?"
Tapani kuuli sanoissa moittimisen halua ja sanot hieman arasti: "Se juoksee t?h?n j?rveen. Tuolla tuon kankaan laidassa on suuri hete, siit? se ottaa alkunsa ja sitten n?it? korpia my?ten juosta luikertelee t?h?n Kulpakkoj?rveen."
"Niin, mutta sit? ei ole t?h?n merkitty", sanoi Dampbell.
"No, mutta onhan merkitty j?rvest? l?htev?n puron veden juoksu: onhan itsest??n selv?, etteiv?t suinkaan ne vastakkain juokse", sanoi Tapani tyynesti, osottaen sormellaan j?rvest? l?htev??n puroon.
Dampbell ei nyt jatkanut, vaan osotti toiseen paikkaan ja entist? kylmemmin sanoi: "Mik?s se t?m? on?"
"Se on pieni m?kki kaukana er?maan sis?ss?. Sen nimi on Putkola", sanoi Tapani.
"Mutta se on mitattu mets?skaalaan, vaikka se olisi pit?nyt ja pit?? mitata peltoskaalaan", sanoi Dampbell karkealla tavalla, ja eritt?inkin sanan 'pit??' sanoi erityisell? painolla, ett? em?nn?n kasvot punastuivat korvia my?ten, kun sattui olemaan juuri kahvia tuomassa Tapanille.
Em?nt? kun oli p?iv?ll? kerinnyt Dampbellille kertoa, miten ty?miehet ja heid?n is?nt?kin pit?v?t Tapanista, niin nyt Dampbell varsin em?nn?n kuullen tahtoi sanoa, ett?: "Se pit?? huomenna menn? mittaamaan peltoskaalaan ja linjoilla kiert?? se ala mik? peltoskaalaan mitataan. Meill? ei saa mit??n tehd? miten tahansa, vaan pit?? tehd? hyv?sti."
Sitten Dampbell k??ri tauluarkit k??r?lle ja kasvoissa n?kyi mieluinen tyytymys. N?kyi selv??n ettei h?n olisi puhunut mit??n niist? l?yt?mist??n vioista, jos em?nt? ei olisi sattunut kiitt?v?sti muistelemaan Tapania.
Tapani oli t?n? iltana alakuloinen. Vaikka h?n ei ollut valittavinaan mit??n siit? m??r?yksest?, ett? huomenaamuna oli l?hdett?v? j?lki? parsimaan, niin kuitenkin tuntui mieli raskaalta ja kuivalta. Sen lis?ksi viel? Dampbell valvoi my?h??n y?h?n ja vaati Tapaniakin viipym??n ja olemaan mukanaan, kuulemassa keskusteluja, jotka h?nt? eiv?t ollenkaan huvittaneet.
Mutta viimein, kun salin suuritauluinen sein?kello oli ly?nyt kaksi, lopetti Dampbell juttelunsa, jolloin Tapani p??si poistumaan vuoteelleen. H?n nukkui kuin hako, ettei tiennyt mit??n ennenkuin em?nt? toi kahvia. Silloin h?n her?si s?ps?ht?en.
Em?nt? n?hdess??n Tapanin s?ik?ht?v?n sanoi iloisesti hymyillen: "Mit? te minusta s?ikytte, enh?n min? mik??n m?rk? ole; vai teid?n is?nt?nnek? se m?rk?n? kummittelee?"
"En min? m?rk?j? s?iky ... mik? lienee ollut se s?ps?ytt?j?", sanoi Tapani kahvikuppia tarjottimelta ottaessaan, silm?t viel? renkaisillaan s?ik?hdyksest?.
"Eip? todellakaan luulisi en?? teid?n kokoisenne miehen m?rk?j? s?ikkyv?n", sanoi em?nt? nauraen ja ajatteli sit? illallista Dampbellin ?ksy?mist?, ettei sit? kannata pel?t?. Siit? h?n ei kuitenkaan virkkanut mit??n, k??ntyi vaan, saatuaan kahvin annetuksi, hymyillen astua l?psyttelem??n pois.
Tapani n?ki kellosta ett? miehet ovat jo valmiit l?htem??n mets??n. H?n laski kuppinsa tuolille j??htym??n siksi aikaa kun suki vaatteet p??lleen, jonka tehty??n ryyppi kahvinsa ja joutui pirttiin ennenkuin em?nt? kerkisik??n tuoda lis?? kahvia.
Em?nt? oli jo kerinnyt miehille kertoa illallisen Dampbellin m??r?yksen Putkolaan menosta. Tapanin pirttiin astuessa oli jokaisen miehen suu naurussa ja melkein yhteen ??neen he kiirehtiv?t sanomaan: "No, Putkolan ?idin suolaiselle kahvilleko sit? nyt kuulutaan p??sev?n!"
"Niinh?n sit? t?ss? maailmassa ihmisi? heilutetaan", sanoi Tapani umpikuljuisesti.
"Silm?tk?h?n sille Putkolalle nyt l?hdet??n tekem??n vaiko toinen akkuna siihen turvekattoiseen pirttiin, vai k?yd??nk? se lakeistorvi ty?nt?m?ss? kohdalleen, kun se on ihan kaatumassa kallellaan", sanoi nauraen Rantalan nuori is?nt? ja kaikki muutkin nauroivat.
"Ei akkunoita eik? lakeistorvia, vaan se parin kapan alainen pelto- ja kapanalainen kartanomaa l?hdet??n mittaamaan peltoskaalaan, kun min? sen v?h?p?t?isyyden takia tulin mitanneeksi mets?skaalaan", sanoi Tapani vain.
Siit? sen pitempiin puheisiin rupeamatta h?n toimittautui l?htem??n, ja kohta n?kyikin h?nen laajapartainen, harmaa hattunsa miesjoukon edell?, Putkolaan viev?ll? tiell?. Talon is?nt? yksin j?i istumaan pirttins? penkille, allap?in, ??net?nn? hieroskelemaan kintaitaan.
* * * * *
T?ksi illaksi oli Dampbell kutsunut Tirroj?rven kyl?n miehi? Niemel??n, pit??kseen kokouksen tapaista ja siten tullakseen tunnetuksi kyl?n miehille. Tapanin kotiin tullessa oli Niemel?n salissa ymp?riins? istumassa miehi?, joille Dampbell oli kehumassa kotiaan, ja oli juuri piippunsa varrella lattiaan piirt?m?ss? navettarakennuksensa pohjapiirustusta, kun Tapani astui sis??n. Mutta Dampbell ei siit? v?litt?nyt, vaan totuttuun tapaansa meni l?pi l?ksyjens?.
Sitten Dampbell rupesi t?ytt?m??n kertomuksensa aikana sammunutta piippuaan ja rupesi hymyilem??n uudesta asiasta ja k??ntyi sitten Tapaniin, sanoen: "Eik?s sill? matkalla ollutkaan jokea, kun Tapani on kuivana. T?m? Tapani se on mies, joka koiran venheell? kulkee joesta yli silloin kun vaan mieleen juolahtaa. Olihan t?m? Kullejoestakin t?nne tullessaan mennyt koiran venheell? yli. Mutta olipa yritt?nyt olla pitk? y? Raatajan talon kohdalla, kun olivat talossa kerinneet ruveta nukkumaan; vaan onneksi oli lapsi sattunut em?nn?n her?tt?m??n, joka sitten kuuli ??nen ja her?tti miehet venhett? viem??n. T?m? ei kuitenkaan y?ll? kulje koiran venheell?. Viime kes?n? t?m? matkusti ahvenien valtakunnassa. Vaan siit? retkest? ei selvinnyt saunassa k?ym?tt?. Poppamies kylvetti miest? kes?isen p?iv?n ja mies p??si kun p??sikin vesihiiden rikkeist?."
Tapani kun kuuli taas joutuvansa pilkattavaksi, py?r?hti ja l?hti ulos.
Miehet, n?hdess??n ett? Tapani loukkaantui Dampbellin puheesta, eiv?t yhtyneet puheeseen, istuivat vaan ??nett?min?. Torvelan is?nt? kuitenkin viimein vakavasti sanoi: "Ei liene lystinp??llist? ollut Tapanilla Kullejokeen sy?styminen; maahan se oli lohennut jalkojen alla. Vahinko saattaa tulla viisaallekin, tyhm?ll?h?n se onkin toisessa k?dess?."
"Maa lohennut", sanoi Dampbell. "Mik? sen maan pani juuri silloin lohkeamaan. Hyh!"
"Se kun sattuu", kuului joukosta vakava sana.
Kun Dampbell n?ki miesten haluttomuuden, niin tekeytyi lystillisen n?k?iseksi ja antaen tupakkikukkaronsa Torvelan is?nn?lle k?ski antaa sen kiert?? miehest? mieheen. Sill? aikaa kun miehet t?ytteliv?t piippujaan, h?n keinutuolissa istuessaan heitt?ytyi melkein hermottomaksi, nojautuen hieman oikeanpuoleisen kaiteen puolelle, jossa h?n veteli savuja ja v?liin piippunsa varrella kirjotteli ilmaan. Sitten h?n sanoi: "T?m? Tapani on niin itsep?inen, se pit?? aina 'oman p??ns? kuin K?nnil?n Jyrki', niinkuin sanotaan. Min? l?htiess? houkuttelin t?t? viipym??n kunnes olisi t?nne yhdess? l?hdetty, vaan ei kun ei, t?m? ei taipunut. Vaan siit?h?n sit? oppii. Oppia se on ik? kaikki. Sittenh?n se koirakin tiet?? uineensa kun h?nt? kastuu."
T?h?nk??n eiv?t miehet tahtoneet jatkaa, polttelivat vaan piippujaan ja rupesivat kesken??n puhelemaan naapurien v?lisist? asioistaan.
T?ll? aikaa oli Tapani oleskellut pirtiss?, jossa h?n viipyikin niin kauan ett? salista olivat kerinneet kaikki vieraat menn? pois ja Dampbell yksin??n k?vell? t?rkk?ili lattialla edes takasin. Dampbellista tuntui kuin olisi itselt??n kaivannut jotakin, jota ei oikein itsek??n tiennyt. H?n kyll? tiesi osaavansa esiinty? todellisena virkamiehen?, mutta sittenkin tuntui mieless? vaistomainen kaipuu ja jonkunmoinen tyhjyys. Sent?hden Tapanin nyt tullessaan huoneesen h?nen kasvoissaan ja silmiss??n vilahti salainen iloisuus, ja h?n sanoi tavallisen yst?v?llisesti: "N?ytt?? ett? t?ss? kyl?ss? on kansa tuiki j?ykk?luontoista... Tulin ajatelleeksi, ett? mitenk?h?n te n?iden kanssa t??ll? olette tullut toimeen."
"Tullut toimeen... Min?k? ihmisten kanssa?" sanoi Tapani kylm?sti.
"Niin, kun ne n?ytt?v?t niin j?ykk?niskaisen n?k?isilt?."
"Se on juuri n?itten jaloin puoli."
"Miksi niin?"
"Siksi ett? n?m? eiv?t ole kenenk??n ajeltavia kuni j?nikset hakaan, vaan n?ist? l?ytyy mies asian kohdalla."
"Mist?s te sen tiet?isitte?"
"Olenhan jo kuukauden ajan ollut joka p?iv? n?itten kanssa asiassa."
"Esimerkiksi, mihink? erinomaiseen n?m? sitten teid?n mielest?nne pystyv?t?" sanoi Dampbell, ivahymy kasvoissaan.
"N?m? pystyv?t ty?h?n raikkaammin kuin monen muun paikkakunnan miehet, ja esimerkiksi koko n?in? viikkoina en nuorilta enk? vanhoilta ole kirosanaa kuullut."
"Kirosanaa!... Sek? se sitten asian pilaa, jos kiroaa silloin kun asia sen siet???"
"No, opettakaa te n?m? sitten kiroilemaan", sanoi Tapani ja suu vet?ytyi hymyyn.
"Kyll? min? ne opetan. Saatte uskoa ett? kyll? min? opetan. Kyll?h?n ne niskasuonet notkistuvat kun ovat minun parissani. Minun parissani on toista kuin teid?n parissanne!"
Tapanin kasvot olivat hienossa hymyss?, eik? h?n pitk??n aikaan virkkanut mit??n. Eik? puhunut Dampbellkaan mit??n, veteli vaan savuja piipustaan, ja suustaan ulos puhaltaessaan ty?nti alahuulensa yl?huulen taakse, ett? savu tulla tuhisi yl?huulessa olevan parran l?pi. T?t? tehdess??n n?kyi h?n ajattelevan.
Tapani katsoi kelloa, ja n?hdess??n sen olevan yhdeks?n, k??ntyi Dampbelliin, sanoen: "Sit? kai minun on l?hteminen aamulla mets??n."
"Min?kin l?hden aamulla mukaan", sanoi Dampbell ja Tapani kuuli ??nest? ett? h?nen ei ole ennen l?htemist? kuin Dampbellin kanssa.
Nyt Tapani nousi istualtaan, ja sanottuaan hyv?? y?t? l?hti verkalleen k?velem??n ulos. H?nest? tuntui hyv?lle ettei Dampbell pyyt?nyt h?nt? viipym??n, vaan h?n sai vapaasti l?hte?.
Ei h?n kuitenkaan t?st? vapaudesta ilostunut eik? liioin tuntenut halua menn? nukkumaan. H?n istui pirtin penkill?, kasvot j?ykkin? ja silm?t tuijottavan n?k?isin? katsellen ulos akkunasta, eik? virkkanut mit??n, kun em?nt? tuli sanomaan, ett? vuode on valmis.
Em?nt? istui nyt h?nen eteens? toisen akkunan pieleen ja hymyillen sanoi: "Mist? se meid?n Tapani nyt on niin pahoillaan?"
Tapani oli kauvan ??neti. Mutta kun tunsi ett? em?nt? odottaa vastausta, niin sanoi: "Tuntuu niin ik?v?lt? ajatella koko t?t? pitk?? kes??. N?ytt?? silt? kuin Dampbell olisi aivan teht?v?kseen m??r?nnyt minun halventamiseni. Se ehk? kostoksi siit? kun min? t?nne l?htiess?ni en ruvennut h?nen navettaansa vesikourua tekem??n, kun h?n viekkaudella kutsui minut ennen aikojaan luokseen, muka t?nne l?htem??n."
"Jotakin sill? vissiin on hampaan kolossa, kun se niin koettamalla koettaa ilvehti?."
"Minulla on ollut pahat vanhemmat. Mutta jos en Dampbellia olisi tullut tuntemaan, niin en tiet?isi, miten suuri ero on pahalla ja h?ijyll? ihmisell?. Nelj?nkolmatta vanhaksi olin vanhempaini kotona, enk? kuullut heid?n yht??n sanaa sanovan eik? kukaan saanut sanaa sanoa, jolla tahallaan tahdottaisiin toista ihmist? h?v?ist? tai pilkata."
"Sanoitte vanhempianne pahoiksi, mutta miten ne olivat pahat, kun olivat niin suoraluontoiset?"
"Olivat niin sokeasti vakaumustensa orjat, etteiv?t voineet mit??n muuta uskoa oikeaksi kuin yksinomaan omat k?sitteens? asioista. Niitten lakien rikkomisesta sitten kuritettiin niin tavattomasti, ett? se oli petomaista r??kk?yst? eik? ihmisellist? opetusta."
"Ne olivat sitten vaan vakaumuksen ihmisi? ja uskolliset omille vakaumuksilleen. Heid?n erehdyksens? ovat annettavat anteeksi, eik? muisteltava heid?n vikojaan. Eik?s niin, Tapani?"
"Aivan mielell?ni voin antaa anteeksi t?llaisena hetken?, kun juuri olen k?rsim?ss? h?ijyn ihmisen tahallisesta pilkasta. Mutta ne haavat eiv?t kuitenkaan sill? parane, jos teot antaisinkin anteeksi."
"Olen teit? tullut ymm?rt?m??n, ett? omistatte liiaksi herk?n ja aivan liekehtiv?-tunteisen sielun. Er?s kokenut ihminen sanoikin, ett? mit? tunteikkaampi sielu on, sit? useammin saa k?rsi?. Teid?n sijassanne pit?isi olla sellainen h?rk?, joka osaisi aina puskea vastustajaansa, antaisi sanan sanasta, kaksi parhaasta. Mutta teiss? ei n?y olevan siihen miest?."
"En ole oppinut sit? nuorena ja Luojani on luonutkin minut ihmiseksi eik? ihmisten pilkkaajaksi."
"Kiitt?k?? siit? Luojaanne ja l?htek?? nukkumaan. Uni se on sellainen yst?v?, joka huolet ja murheet haihduttaa", sanoi em?nt? leppyisesti hymyillen ja l?hti makuuhuoneeseensa.
Makuuhuoneeseensa l?hti Tapanikin, ja tuntui somalta kun em?nt? oli h?nt? niin hyvin ymm?rt?nyt.
Huomenaamuna miehet kokoontuivat tapansa mukaan l?htem??n jo viiden aikana, ja silloin oli Tapanikin valmiina. Vaan em?nt? sanoi, ett?: "Insin??ri k?ski vasta yhdeks?n aikana tuoda aamukahvia."
"Yhdeks?n aikana!" huudahtivat miehet. "Ei tullut mit??n, ei kerrassa tullut siit? hommasta mit??n... Menk?? em?nt? viem??n kahvia ja kiskokaa s??rest?, niin ett? her??", sanoi joukosta joku.
"En min? l?hde niin tuikeasilm?ist? herraa her?tt?m??n ennenkuin aika tulee", sanoi em?nt? hieman nauraen.
"No, mutta Tapani menee", sanoi is?nt?.
"En min? l?hde, kun min? olen h?nen palvelijansa; vaan teille Ylitalon is?nn?lle se sopii kaikkein parhaiten."
"Todellakin! Ylitalon is?nn?lle se sopii", kuului joukosta kehotus.
Is?nt? kuuli ett? kyll? sit? h?nen t?ytyy l?hte?, ja pannen niskansa j?yk?n n?k?iseksi ja selk? hieman kumarassa l?hti varmoilla askelilla menn? k?n?tt?m??n sis?lle. Kun housut olivat laskeutuneet tavallista alemmaksi, niin oli selk? tavattoman pitk?n n?k?inen ja koko olento niin pelk??m?tt?m?n n?k?inen, ett? Tapanin suu vet?ytyi makeaan hymyyn.
Kuin is?nt? tavallisen kiireesti aukasi Dampbellin makuuhuoneen oven, niin Dampbell nosti silm?nr?p?yksess? p??ns? pystyyn ja silm?t renkaisillaan kysyi: "Onko tuli irti, vai mik??"
"Ei ole tuli irti, vaan ty?h?n sit? ollaan menossa", jorautti is?nt? j?yk?sti.
"Ty?h?n! Sin?k? sit? sitten minua tulet ty?h?n k?skem??n?" ?v?hti Dampbell vihaisesti, ett? kieli sammalti.
"Niin. Meit? on monta jotka olemme odottamassa ty?h?n l?ht??."
"Etk? sin? p----leen sika tied? ett? min? olen komisioni-insin??ri, ett? sin? tulet minua k?skem??n kuten ruotilaistasi!" ?velti yh? Dampbell, t?mist?en s?ngyn per?? kummallakin jalallaan, ett? t?risi koko huone.
"Minun ei tarvitse muuta tiet?? kuin sen, ett? Tapani ei sanonut ennen l?htev?ns? ty?h?n ennenkun te nousette ja siksi tulin her?tt?m??n", sanoi is?nt? vakavasti ja samassa l?hti pois.
"Mene, mene sinne Tapanin luokse odottamaan... Vai sin? aijot minua ruveta kuskaamaan niinkuin ajattelet, p----leen vetelys! Kaikkea pit?? n?hd?", porisi Dampbell is?nn?n menness?. Mutta kun t?m? oli oven painanut kiinni, niin Dampbell k??ntyi kyljelleen, vet?si peitteen ylleen ja asettui nukkumaan.
Kun pirttiin kuului Dampbellin ?vellys, niin Ylitalon is?nn?n tullessa pirttiin oli jokaisen kasvot iloisessa naurussa ja joku sanoi: "Ampiaisen pes?llep? taisit sattua."
"Niinp? yritin", sanoi Ylitalon is?nt?kin nauraen.
"No miten sitten k?vi? Saitko pystyyn?"
"Ei tuo viel?, vaan ehk? se sielt? toimiaa; ei sill? ainakaan uni ole en?? ristin?, hyvin n?kyiv?t valkeaiset silmist? ymp?ri ter?sten. Taitaa se olla sent??n vihasta miest?... Arvelin min? sanoa kuin entinen mies papille, ett?: pid? koiras kiinni", jaaritti Ylitalon is?nt? ja katseli kintaitaan kuten ainakin l?ht??n valmistautuja.
Kaikkien muittenkin silm?t olivat sinnep?in ja korvat ter?ll??n kuulemaan oven aukeamista ja Dampbellin askelia, mutta niit? ei kuulunut. Viimein Tapani riisui keng?t jaloistaan ja varpaisillaan hiipi Dampbellin huoneen oven raosta kuulemaan, kuuluisiko liikett?. Mutta tuokion per?st? palasi ja sanoi:
"Nukkuvan kuului ja unissaan kirskutti hampaitaan. Kyll? se ei ennen kymment? ole pystyss?."
Sen kuultuaan Ylitalon is?nt? hypp?si yl?s ja ulos ty?ntyess??n sanoi: "Odotelkoon kerran herra kerj?l?ist?".
Silloin l?htiv?t kaikki muutkin ulos ja meniv?t koteihinsa. Talon miehetkin l?htiv?t t?ihins?. Tapani yksin j?i vaan venyskelem??n pirtin penkille. Aina v?h?n v?liin h?n nousi akkunoista katselemaan ulos, ja taas heitt?ytyi penkille pitk?kseen ja puristi silm?ns? kiini, mutta kasvot liekehtiv?t virke?sti ja aina v?liin silm?tkin remahtivat auki.
Viimein kuitenkin kiertyi kello yhdeks??n ja em?nt? vei kahvia Dampbellille. Em?nn?n tullessa Dampbell hymyili lauhkeasti ja kysyi: "Jokos siell? nyt ovat miehet l?ht??n valmiina?"
"Ne ovat olleet ja menneet niinkuin nukkuneen rukous", sanoi em?nt? nauraen.
"Menneet! Mihink??" huudahti Dampbell ja silm?t kilistyiv?t.
"Kotiinsa tietenkin, kun Tapani ei l?htenyt viem??n mets??n", sanoi em?nt? ja katsoi ter?v?sti Dampbellia silmiin.
"Nyt on helvetti!" sanoi Dampbell p??t??n punaltaen ja kyns?sten korvallistaan.
"Voi, kun puhutte pahasti. Ei t??ll? meid?n puolessa niin rumia sanoja sanota", sanoi em?nt? ja n?ytti k?rsim?tt?m?lt?.
"No p----le kaikkiaan!... Kieltik? niit? Tapani l?htem?st??" lis?si Dampbell.
"Kielti monastikin, vaan mink?s se yksi monelle tekee", sanoi em?nt? menness??n ulos.
Samassa tuli Dampbellkin pirttiin ja kuivasti kysyi Tapanilta: "No kotiinsako miehet ovat menneet?"
"Niin", murahti Tapani.
"Sinun on ment?v? ne k?skem??n t?nne ja heti."
"Min? en l?hde", sanoi Tapani j?yk?sti.
"Sin?k? et l?hde?"
"En."
"Miksi et?"
"Siksi ett? siit? ei ole mit??n etua; ne eiv?t ole t?n? p?iv?n? t?ss?, hainpa niit? min? tahi minun takaseni."
"No nyt on helvetti!... No, juonitelkaahan minun kanssani!" sanoi Dampbell uhkaavana ja meni kamariinsa.
Tapani j?i nyt odottamaan kuin toisesta k?dest??n Dampbellin julmana n?ytt?ytymist? ja mieless??n m??ritteli, mink?laisena se nyt tulee. Varmaan se tulee lakkiaan pieks?en noitumaan h?nelle. Tai jos se tulisi tavattoman hyv?n? h?nt? houkuttelemaan l?htem??n, ett? siten saisi tahtonsa t?ytetyksi.
Dampbell ei tullut kumpasenakaan, j?i vaan syd?nt??n sulailemaan sis?lle. Siell? h?n k?vell? taahkaili sinne t?nne, ravisteli p??t??n, rep?si aina v?liin korvallistaan ja sipitti: "Jos olisi nimismies likemp?n?, niin n?ytt?isin! vaan mik?p? sen kymmenen peninkulman p??st? t?nne lauloi. ??h... Tuli ja leimaus!... Mutta kun Tapanikin ?k?ytyi... Se varmaan illalla loukkautui minun ivastani, mutta kyll? se siit? kestyy." H?n pani piippuunsa aina verest? tupakkaa ja poltti ja poltti, k?vellen edestakasin levottomana. -- Viimein h?n istui keinutuoliin, nojasi ohimonsa vasempaan k?teens?, jonka kyyn?sp?? oli varattu keinutuolin kaiteeseen, ja oikean k?tens? sormien v?liss? h?rvelin? py?ritti pitk?? piippuaan. Istui siin? sitten silm?t tulisina kiehuen.
Mutta v?hitellen h?n siit? rauhoittui. H?n rupesi hiljalleen viheltelem??n, nousi ja otti Tapanin kartottamat tauluarkit, vertaili niit? toisiinsa ja etsi vikoja. Niit? katsellessa h?nelle kuitenkin juohtui jotakin mieleen. H?n heitti tauluarkit k?sist??n p?yd?lle, meni kiirein askelin pirtin ovelle ja tyynesti sanoi: "Tapani tulisi t?nne."
Tapani py?r?hti menem??n. Kamariin tultua seisattui aivan kynnyksen eteen.
Dampbell meni p?yt?ns? luokse, katseli viel? hetken niit? karttoja, mutta viimein k??ntyi Tapaniin ja sanoi: "Tulin ajatelleeksi ja p??tt?neeksi, kun t?ss? on n?in hyv? huone, ett? min? rupeaisin t?ss? tekem??n sis?t?it? ja te tekisitte ulkot?it? sen mukaan kuin min? ohjaan... Te hankkisitte miehet kokoon ja rupeaisitte t?t? it?puolista osaa mittaamaan. Nyt miehet kokoon ja menette!"
"En luule ett? t?n? p?iv?n? ovat ne kenenk??n k?siss?, vaan huomiseksi voin ne hankkia", sanoi Tapani.
"No, vaikkapa huomiseksi", sanoi Dampbell istuessaan keinutuoliin, ja rupesi rauhallisena t?ytt?m??n piippuaan.
Tapanin menty? Dampbell kutsui talon em?nn?n huoneeseensa ja pyysi istumaan tuolille. Kun h?n n?ki em?nn?n kasvoissa aran punastuksen ja salaisen kylmyyden, niin palavilla silmill??n valellen em?nt??, tekeytyi niin herttaiseksi kuin vaan taisi ja sanoi:
"Te, em?nt? hyv?, mit?s sanotte kun min? olen aikonut teill? tulla viipym??n?"
"Kuinka kauan?"
"Muutamia kuukausia."
"Muutamia kuukausia... En luule ett? se k?y laatuun", sanoi em?nt? tyynesti.
"No, mutta onhan t?ss? huoneita viel? talon v?ellekin, jos min? t?ss? yhdess? asun, maksua vastaan tietysti", sanoi Dampbell, ny?k?ytt?en p??t??n viimeisille sanoille.
"Kyll? huoneitten vuoksi, vaan muuten --."
"Mitenk? muuten?"
"Muuten vaan luulen, ettette tulisi menestym??n."
"Mink? lemmon t?hden?"
"Juuri sent?hden. Meill? ei siedet? kiroilemista, lastenkaan t?hden; eik? tuon kuuleminen ole hupia aikuisillekaan... Is?nt?kin on siit? niin vihanen, ett? jos olisi t?n? aamuna sattunut metelinne kuulemaan, niin uskon ettette olisi paljon painaneet portille viedess?, ja takaisin tulemisesta ei olisi ollut puhettakaan."
"Aivanko totta?"
"Kyll? se on juuri totta."
"Minulla pisti vihaksi kun se p?lj? tuli minua k?skem??n. Minua, komisioni-insin??ri?, tuli her?tt?m??n kuin ruotilaista."
"Ei se mies ole p?lj?. Se on viisaimpia miesten joukossa ja t?sm?llinen kaikessa", sanoi em?nt? vakavasti.
"Olkoon mik? tahaan miesten joukossa, vaan ei se nyt kuitenkaan ollut oikein, ett? h?n hattu p??ss? tulla torjotti... Toisin olisi ollut laita, jos esimerkiksi te olisitte tulleet kahvin kanssa ja kertoneet asian."
"Min?h?n lupasin tulla vasta yhdeks?n aikana tuomaan kahvia, niin eih?n se ollut minun asiani ennen tulla."
Dampbell n?ytti hetkeksi sulkeutuvan itseens?; veteli piipustaan savuja, yl?huulen partansa l?pi puhaltaen niit? ulos. Viimein h?n hieman nureksien sanoi: "Minulla on luonto pikainen. Se joskus syttyy kuin tuli tappuroihin... Kyll? min? ymm?rr?n, ett? olisi se t?n? aamuna v?hemm?ll?kin v?ltt?nyt. Mutta se on ollut joka on ollut, emme saa sy?ty? takasin. Emme huoli ruveta j?lelle mennytt? kive? katsomaan. Menn??n vaan eteenp?in ja ruvetaan t?ss? yhdeksi taloksi. Eik?s niin, em?nt??"
"No, saahan tuota koettaa", sanoi em?nt? hymyillen.

XII LUKU.
T?n? aamuna oli Dampbell tavallista iloisemmalla tuulella ja em?nn?n aamukahvia viedess? oli jo vaatep??ll?. Olipa jo pessyt kasvonsa, kammannut partansa ja tukkansa parhaimman mukaan. T?m?n n?hty??n em?nt? hieman s?ps?hti ja vilkasi tuvan sein?ll? harvakseen k?yd? loksuttelevaan, isotauluiseen sein?kelloon. Mutta kello oli kun olikin yhdeks?n, kuten pitikin olla aamukahvia tuodessa. Em?nn?n kasvoihin palasi tavallinen hymy ja h?n k??ntyi tarjoamaan kahvia.
Dampbell tahtoi nyt olla lystikk??ll? tuulella ja ilosta loistavin silmin sanoi: "Arvatkaapa em?nt? mit? min? nyt olen miettinyt ja p??tt?nyt?"
"Mitenp? min? sen toki arvaisin mit? se insin??ri milloinkin miettii. Insin??rienh?n juuri sanotaan olevan oikein sit? v?ke?, jotka miettiv?t ja kykenev?t miettim??n sit?kin johon tavallinen ihmisj?rki ei riit?k??n."
"Sen te sanoitte oikein. Mutta nyt min? en sent??n ole miettinyt mit??n erinomaista, mietin vaan kotiin l?ht?? ja p??tinkin l?hte? ihan t?n? p?iv?n?."
"Vai jo ihan t?n? p?iv?n?! Sep? on ?k?ist? hommaa."
"Niin se on. Mit? min? mietin, min? my?skin p??t?n."
"Miten se kotiin l?ht? nyt n?in heti tapahtuu? Sanoittehan viipyv?nne muutamia kuukausia ja nyt olette vasta ollut kolme viikkoa?"
"Sen sanoin silt? varalta etten joutuisi valehtelijaksi, jos asiat vaatisivat viipym??n kauemmin, vaan nyt olen saanut t??ll? ty?t j?rjestetyiksi oikealle tolalle ja kun ty?t ovat n?in yksinkertaista laatua, mittausta ja mittausta ja aina vaan mittausta, jonka Tapani kykenee hyvin tekem??n, kun olen sen h?nelle opettanut, niin min? olen t??ll? joutilas kuin Piikin Kalle Pietarissa."
"Onhan se mukavaa p??st? kotiin. N?kee ihan p??lt?p?in insin??rinkin mielen, ett? somalle ja mukavalle se, entisen miehen sanaan, tuntuu p??st? kotiin, varsinkin n?in pahalta per?lt?. Insin??rill? lienee siell? nuori rouvakin ik?v?im?ss?, kuinka nuori lieneek??n."
"Min? olen nelj?nkymmenen kahden ja rouvani on kuuttatoista vuotta nuorempi minua. Sanokaapa nyt kuinka vanha h?n on."
Em?nn?n suuret silm?t seisattuivat ja k??ntyiv?t r?v?ht?m?tt? katsomaan laipion rajassa riippuvaan is?nn?n haukiuistimeen ja kasvotkin tulivat vakaviksi. Mutta pienen tuokion per?st? h?n sanoi: "Kyll?p? se on nuori, se kai on vasta kahdenkymmenen kuuden. Melkein tytt?reksi sopisi ik?ns? puolesta."
"Melkein. Mutta sopii se silti rouvaksikin."
"Eip? oikein... Miten semmoinen suuripartainen, ik?ns? el?nyt mies kuin tekin voitte olla yhdenvertainen kuudenkolmatta vanhan naishuplakkeen kanssa?"
"Mit?s yhdenvertaisuutta minulla h?nen kanssaan pit?isi olla?" sanoi Dampbell.
"No, kuinkas muuten? Tokihan nyt saman avioparin t?ytyy olla yhdenvertaisia ja ymm?rt?? toisiaan, mutta t?ydellisesti toistensa ymm?rt?minen ei liene mahdollista muilla kuin samanik?isill?."
"Ymm?rt?? toisiaan? Niink??"
"Niinp? niin. Kuinkas muuten?" sanoi em?nt? katsoen Dampbellin silmiin ja hymyillen tehty? hymy?.
"Teh?n luette, ett? vaimo on luotu miehen t?hden eik? miest? vaimon t?hden. Ja juuri sen laskun mukaan vaimolla ei ole mit??n ymm?rt?mist? miehest??n, mutta miehen, joka on vahvemmalla luonnolla varustettu, t?ytyy ymm?rt?? vaimonsa heikommaksi astiaksi ja se sen kyll? ymm?rt??kin. Ja sen se kun ymm?rt??, niin muuta ei tarvita."
"Niin nainenko teid?n kirjoissanne on vaan k?siss? kanneltava nukke? Min? en kuitenkaan sellaiseksi rupea."
"Niin, kun olette onnistunut miehenne saamaan tohvelinne alle ja olette nyt miehenne p?? eik? mies vaimon p??. Olette k??nt?nyt nurin Jumalan luomisj?rjestelm?n, mutta minun kanssani se ei k?visi p?ins?."
"Mutta min?p? en teid?nlaisestanne miehest? huolisi, vaikka leskeksikin joutuisin, sit? v?hemm?n olisin huolinut ollessani viel? tytt?n?", sanoi em?nt?, l?htien helmojaan heilauttaen ky?kkiins?.
T?m?n n?hdess??n Dampbellin kasvop?ihin kihahti punasia pilperoita, ja ylenkatseellisesti syrj?silmin katsoen h?n heitti kahvikupit p?yd?lle, josta r?m?hdyksest? em?nt?kin kuuli, ett? h?nen viimeinen sanansa ja k?yt?ksens? ei miellytt?nyt Dampbellia.
Siit? ei em?nt? kuitenkaan ollut mill??nk??n, vaan entist? loistavammin silmin ja leve?sti hymyilevin kasvoin toi lis?? kahvia. Dampbellkaan ei ollut ?skeisist? tiet?vin??n, vaan kahvikuppia ottaessaan em?nn?n hopeanv?riselt?, laajalta tarjottimelta alkoi kysell?, kuka t?m?n kyl?n miehist? olisi osaavin t?m?n joen kulkija, kuka esimerkiksi osaisi Narkauskosken parhaiten laskea, ettei tarvitsisi rantaa my?ten k?vell?, ja ett? laskenevatko ne Kalliok?ng?st? ja Patok?ng?st? ollenkaan venheell??
Em?nt? ei sanonut tiet?v?ns? eik? tahtonutkaan tiet?? mit??n, sanoi vaan ett? miehet ne sellaisista asioista tiet?v?t, ja k??ntyi l?hte?kseen huoneesta, mutta py?r?hti takaisin ja sanoi: "Luulisin ett? Harjun ?ij?, se mustapartainen, juutalaisen n?k?inen ?ij? niist? parhaiten tiet?isi. H?n niiss? koskissa tiet?? jokahisen kiven kolonkin, ei ainoastaan venhev?yl?t, sill? h?n on kaiken ik?ns? joka syksy puurajastanut siell? lohia tuohustaen."
"Vai niin. No sep? hyv?! Minun t?ytyy Harjun ?ij? kutsua t?nne", sanoi Dampbell ihastuneena ja rupesi kiireen vilkkaan ryyppim??n kahvia, josta p??sty??n hypp?si seisaalleen ja itsekseen tuumien: "Tupakka p??lle, sanoi V?nni kun vihilt? p??si", pani piippuunsa tupakkia ja ulos k?velless??n sytytti sen ja veteli suun t?yteisi? savuja ik??nkuin ?k?p?iss??n.
Illalla Tapanin mets?st? tultua ja h?nelle annettuaan viimeiset ohjeensa, Dampbell l?hti kotimatkalleen, joten Tapani j?i yksin??n toimittelemaan mittaust?it?.
T?m? aika kului Tapanilta ilman mit??n erityisi? tapauksia. Ty?ns? h?n sai vasta marraskuun alussa niin loppuun ett? p??si niist? irti. Nyt h?n juuri oli kotimatkalle l?htem?ss?. Viime y?n? oli satanut lunta, ett? maalla oli jalkaisku ja mets? oli huurteesta sujuksissa. Joessakin kulki virran mukana hyydelauttoja melkein kantenaan, ettei venheell? kulkemisesta voinut olla puhettakaan. Tapanin t?ytyi siis ottaa matkakapineensa selk??ns? ja l?hte? jalkapatikassa tallustelemaan kotiin p?in. Yli kaksikymment? peninkulmaa h?n siten sai kulkea ennenkuin p??si sellaisille teille, joilla voi ajaa hevosella. Marraskuu olikin jo puoliv?liss?, kun kauniina kuutamoiltana, reen jalasten kovasti kitistess? pakkastuneessa lumessa Tapani p??si Dampbellin kotiin.
N?hty??n Tapanin reen pys?htyv?n kartanolleen Dampbell kiirehti pitk?vartisine piippuineen avop?in ulos ja mataloilta portailtaan iloisesti huusi: "Ainahan el?v?n silm?t n?kee. Olen jo luullut kuolleheksi, kalmahan kaonneheksi, kun en moneen monituiseen viikkoon ole saanut mit??n tietoja."
Tapani, joka oli vilusta kontetuksissa, ettei kieli tahtonut suussa k??nty?, kun l?hes kolmen peninkulman taipaleen yhteen mittaan oli kes?vaatteisillaan talvipakkasella kyyr?tt?nyt reen per?ss?, ei vastannut mit??n. Vasta Dampbellin luokse p??sty??n h?n tervehtiess??n sanoi: "Nyt on tosi kylm?", ja kiirehti huoneeseen.
Dampbell nyt ihan juosten kiirehti ky?kkiin piikoja potuuttelemaan ett? tuotaisiin Tapanille teet?, ja heti sit? tulikin oikein monenlaisten leivosten kanssa.
Sen juotuaan Tapani puistalti hartioitaan ja ilostuneesti sanoi: "Sep? tuntui paremmalle kuin hyv?lle. Aivan rupesikin kylm? h?t?? n?ytt?m??n loppumatkalla. Sit? kun p?iv?kaudet tulee n?in keveill? vaatteilla reess? olemaan, niin kerki?? talven ilma tunkeutua ihan ytimiin asti."
"Aivanko noilla pikkutakkisillanne koko matkan olette tehnyt?"
"Aivan. Mist?p?s minulla lienee muuta ollut."
"Olisitte ostanut oikein lappalaiset turkit, niin olisitte tarennut."
"Ei ollut rahaa. Jos en olisi Merikaupungissa saanut velaksi kahtakymment? markkaa, niin olisin saanut apostolin kyydill? tulla koko matkankin, n?lk? toisena toverina. Yli kaksikymment? peninkulmaa sielt? alkumatkasta aina t?nne Jormakan kyl??n asti tulinkin jalkapatikassa; vaikka lunta oli maassa puolis??reen."
"Mit? tuhannen t?ytist? te siell? niin my?h??n rupesitte olemaan, olisitte tullut jo venhekelin aikaan."
"En heitt?nyt kesken sit? mittausta."
"Kesken? No joko ne sitten tulivat koko jakokunnan maat mitatuiksi?" kysyi Dampbell silm?t suurina.
"Kartalla ovat."
"Aivanko niittypalstoineen, kaikkineen?"
"Aivan on... Seh?n se Lainiojoen perukka veikin pari viikkoa... Mutta se oli kuitenkin hauska retki. Siell? elimme oikein muinaissuomalaisten el?m??. Meill? oli muutoin pyssyn tapainen, uistin ja onki matkassa, jotka meit? kuuttatoista miest? el?ttiv?t. Mets? rymisi lintuja t?ynn? ja niit? sill? pyssyr?ik?ll? saatiin niin paljon kuin vaan jaksettiin sy?d?, ja kun ruuan muutosta tahdottiin niin uistimella temmottiin joesta lohia ja taimenia ja perho-ongella harreja ja rautuja niin paljon kuin halutti. Niit? sy?tiin miten osattiin, ja osattiinkin sit?, sill? leiv?t siell? eiv?t paljon kuluneet."
"Taisi se pyyt? sent??n vied? aikaakin, ett? joudettiinko sit? muuta paljon tekem??nk??n kuin mets?st?m??n ja kalastamaan", sanoi Dampbell hymyillen.
"Kumpaisenkin tekiv?t ne kaksi miest?, jotka ruokavaroja kuljettivat ty?n mukana... Katsotaanpas niit? tauluarkkeja, niin kyll? n?ette ett? on siell? tehty muutakin eik? vaan mets?stetty ja kalastettu."
Sen sanottuaan Tapani purki karttak??r?ns? ja ??net?nn? erotteli niist? ne tauluarkit, mihin oli Lainiojoen niityt mitattu. Sitten h?n levitti yhdeks?n tauluarkkia Dampbellin suurelle ty?p?yd?lle ja ylpeillen sanoi: "Eik?s rupea n?ytt?m??n, ett? on siell? tehty muutakin kuin mets?styst? ja kalastusta?"
"Ovatko n?m? nyt kaikki niit? niittypalstoja?" sanoi Dampbell silm?t renkaisillaan.
"T?m? on, n?ette, yht? palstaa, yht? Lainiojoen palstaa. N?ette, t?ss? halki n?itten kaikkien tauluarkkien juoksee t?m? sama Lainiojoki, ja on t?t? yht? palstaa v?h?n yli kuuden kilometrin."
"Yli kuuden kilometrin!" huudahti Dampbell ihastunein kasvoin.
"Kuusi tuhatta kaksikymment? viisi metri? pitk?lt? sit? on, mutta siin? ovatkin koko sen kyl?n ulkoniityt. Yksikantaisia r??syniittyj? ei olekaan ollenkaan."
"No on tuota tuossakin, kun kohta puolet koko lohkokunnan maa-alueista."
"Ei toki sent??n kolmatta osaakaan. Kaksikymment? kahdeksan t?ytt? tauluarkkia on muuta maata, mutta n?iss? arkeissahan on monessakin sent??n enempi puoli tyhj??."
"Mutta paljonhan siit? lohosta sent??n karttui. Kaksikymment? kahdeksan tauluarkkia... Ja sek? on sitten koko lohko mitattu?"
"Aivan on laidasta laitaan, ja siin? ne nyt ovat koko sen jakokunnan maat", sanoi Tapani itsetietoisesti, painaessaan k?dell??n Dampbellin ty?p?yd?lle asettamaansa tauluarkki-pinkkaa, ja tuntui kuin siin? piilisi jonkunmoinen muistojen aarre. Viel? istuttuaan tuolille, toiselle puolen huonetta, meniv?t h?nen silm?ns? siihen tauluarkki-pinkkaan. Tuntui silt? kuin se puhuisi jotakin mieluista satua, johon olisi liitetty nekin hauskat syksyillat, mitk? Lainiojoen er?maassa nuotiotulen paisteessa metsokeittoa ja paistettua lohta sy?den vietettiin, revontulten hulmutessa mets?ss?.
Dampbell oli nyt tavattomasti mieliss??n, mutta ei h?n kuitenkaan Tapanin t?ist? enemp?? puhellut, rupesi vaan kertoilemaan kes?n toimistaan kotona.
Tapanista tuntuivat ne mit?tt?milt? ja mauttomilta. Saadakseen sent?hden puhetta toisaalle h?n k??ntyi katsomaan akkunasta ulos, miss? t?yden kuun valaisema lumen pinta kimalteli, j?tt?en siihen harmahtavia kasvattipuitten suojaamia levyj?. Tuokion niit? katseltuaan Tapani hym?hti ja sanoi: "Olen aina kuullut puhuttavan revontulista ja n?hnytkin niit? taivaalla, mutta viime tiistai-iltana sain n?hd? ihan k?sist?ni ja olla niitten sis?ss?kin."
"Miten niin?"
"Kuljin mets?taivalta Miekoj?rven ja Meltosj?rven kylien v?lill?, niin ihan niilt??n nimi??n alkoi mets?ss? hulmahdella ja syttyi se aivan tyhj?st? synnytt?m?tt? mit??n ??nt?, ja aina v?liin hulmahti mets? niin t?yteen sit? vaaleaa ja vaalean sinert?v?? kaasua tai usvaa, ettei tahtonut eteens? n?hd?... Olisi ollut hieman kaameaakin, jos olisin ollut yksin?ni, vaan kun oli kumppalinani Kuikkalan J?rkki, joka oli monasti ennen olut samallaisessa kylvyss?, niin tuntui se vaan hauskalta."
"Ja mets? humisi t?ynn? revontulta", sanoi Dampbell hymy kasvoissa.
"Niin. Kyll? sit? aina v?list? oli aivan mets?n t?ydelt?. Ja se kumma, ett? vaikka se ihan silm?nr?p?yksess? hulmahti, niin ei synnytt?nyt pienint?k??n ??nt? eik? puitten hienoimmatkaan oksat v?h??k??n v?r?ht?neet, ei enempi sen tullessa kuin l?htiess?k??n. Tuli tyhj?st? ja katosi tyhj?ksi aina siksi kunnes taas hulmahti uudestaan."
"Mutta olikohan se revontulta? Eik?h?n se ollut jotakin mets?kalman savua. Hyv?h?n olisi ettei olisi teihin taas joku kalma tarttunut", sanoi Dampbell ja sanoista selv??n kuului ettei h?n uskonut koko kertomusta.
Tapani k??ntyi katsomaan ulos, j??den myk?ksi. Ja kun Dampbellikaan ei siin? hetkess? jatkanut, niin Tapani saadakseen puhetta alkuun sanoi: "On sit? sent??n muistella aikaa siit? kun kotoa l?hdin, mutta huomen iltana siell? taas lienen."
Silloin Dampbell tosissaan sanoi: "Ei puhuta nyt mit??n kotiin l?hd?st?. Min? tahdon teit? nyt pit?? vieraanani, ainakin yhden viikon. Meill? on teille aivan omituinen huonekin tuossa pihan toisella puolen, tuo nuoren herran tupa, kun se ei ole nyt kotona. Lev?htelette ja virkistelette itse?nne t?ss? matkanne vaivoista. Eik? meilt? pannakaan l?htem??n jalkasin, meill? on hevosiakin saattamaan ainakin ensi taipaleen p??h?n."
Dampbellin puheessa tuntui jotakin salattua, jonkat?hden Tapanin mieli v?r?hti, ja h?n pyydellen sanoi: "Kyll? min? kuitenkin tahtoisin huomenna p??st? kotiin."
"Mik?s sinne nyt sellainen kiire? Olkaahan vaan nyt t??ll? vieraanani edes yksik??n viikko. Sitten ette tarvitse kurjana v?syneen? menn? kotiin, vaan heti tultuanne kykenette pajassa paukkamaan, kuten ainakin lev?ht?nyt mies", sanoi Dampbell, piippunsa varren nen?ll? yl?huulensa partaa k??nnellen puoleen, ja toiseen.
Tapanista tuntui hirmuiselta j??d? viikkokaudeksi Dampbellin kotiin, jossa tuskin saisi rauhaa pilaamiseltakaan, ja Dampbellia ei k?ynyt laatuun suututtaminen, kun oli kes?n palkka saamatta. Nyt tunsi Tapani olevansa sellaisissa kahleissa, joihin ei uskonut el?ess??n joutuvansa. Puhumattomana h?n vaan istui ja akkunasta katseli kuutamo-y?h?n.
Seuraava p?iv? oli kaunis p?iv?, niin kaunis kun marraskuun puoliv?liss? voi olla. Auringonpaiste sulatti sein?mill? lunta ja puitten oksista tippui kuura ja satanut lumi auringonpaisteen vaikutuksesta. Tapanissa syntyi ihan polttava halu p??st? l?htem??n kotiin. H?n meni Dampbellin luokse, ja tekeytyen niin n?yr?n n?k?iseksi kuin vaan taisi, sanoi: "Kyll? min? kuitenkin tahtoisin p??st? kotiin n?kem??n kotilaisiani. Jos insin??ri olisi hyv? ja maksaisi minulle sen palkka-v?h?seni; en voisi rahatta menn? kotiin, kun koko kes?n? en ole l?hett?nyt penni?k??n."
"Hm... Mik? se sellainen h?t?. Kyll? min? maksan sitten kun minun aikani tulee. Ollaanhan nyt t?ss? t?m? viikko. Olenhan min? sanonut ett? pid?n teit? vieraanani nyt t?m?n viikon", sanoi Dampbell yst?v?llisell? tavalla, vaan ei kuitenkaan voinut salata salaista iloansa, josta Tapani ymm?rsi ett? nyt sit? kostetaan sit?, kun h?n ei kev??ll? ruvennut navettaan vesikourua tekem??n.
Tapani kulutteli nyt aikaansa miten osasi. Viikon kuluttua h?n uudisti pyynt?ns? p??st? kotiin. Dampbell tekeytyi asialliseksi ja tolkussaan sanoi: "No, nyth?n sit? jo onkin toisenlainen l?hte? kotiin kuin Lapista tultua. Mutta t?n? p?iv?n? eiv?t jouda hevoset kyytiin, vaan huomeneksi j?rjestet??n asiat niin ett? p??sette l?htem??n. No, huomenna sitten!"
T?m?n viimeisen lauseensa Dampbell sanoi reippaasti huudahtamalla ja katsoi Tapania silmiin, n?hd?kseen mit? t?m? ilmotus vaikuttaa.
Tapani ei siit? ollut mill?ns?k??n, umpimielisen? vaan ajatteli: pit?neeh?n kortteli kest?? kun kyyn?r? on kestetty -- ja l?hti ulkokausteelle aikansa kuluksi k?velem??n. Mutta siell?k??n h?n ei tahtonut mit??n n?hd? eik? kuulla, koetti puristaa itsens? ettei ajattelisikaan mit??n.
Tulevana y?n? Tapani nukkui tavallista sike?mmin ja oli p?iv? jo harmaan hevosen kokoinen, kun seini? t?rist?v?st? tuiskun jyrin?st? her?si. S?ik?htyen h?n hypp?si vuoteeltaan akkunasta n?kem??n ulos. Mutta ulkona satoi lunta taivaan t?ydelt? ja ankara tuuli pelmuutti pehmytt? viti?, ettei n?hnyt yli kartanon. Sen n?hdess??n Tapani huokasi syv??n, purasi hampaansa yhteen ja itsekseen sanoi: "Nyt se veitikka tekee tuosta tuiskusta tekosyyn, ettei p??st? t?n?k??n p?iv?n?." Se pelko kuitenkin oli turha, sill? tuskin oli h?n ehtinyt pest? kasvonsa ja pukeutua, kun piika huppukorvin juoksi yli kartanon ja tempastuaan oven auki kiljahti: "Insin??ri kutsuu teit? sis?lle!"
Tapani ei odottanut toista k?sky?, vaan l?hti samassa avauksessa ulos ja piian j?less? kyntt? kantta juoksi kartanon yli, ettei tuisku kerki?isi lumittaa vaatteita.
Astuessaan Dampbellin huoneeseen h?n j?i lattialle seisomaan hieman h?mm?styneen? n?hdess??n Dampbellin olevan juuri kuin matkaan valmistautumassa. Kasvot pestyin?, tukka ja parta kammattuina h?n seisovillaan kiireen kautta tunki tupakkia piippuunsa. Mutta Tapanin huomattuaan h?n heti sanoi: "Min? k?vin renki Aatelle sanomassa ett? toimittautuu teit? kyytiin, mutta t?m?k?s siit? noituilemaan, ettei h?n t?mm?isell? ilmalla l?hde, juuri kuin se nyt s?? tarttuisi s??reen. Mutta kyll? min? sille sanoin, ett? meill? l?hdet??n silloin kun aiotaan, eik? rengit ole meid?n l?ht?jen m??r??ji?."
Sitten h?n viittasi p?yd?lle viisi- ja kymmenmarkkasista ladottuun rahal?j??n, yst?v?llisesti sanoen: "Siin? on nyt teille kaksisataa eturahoiksi. Sitten revisionin j?lkeen, kun teid?n t?ist?nne olen saanut, annan lis??. Ja nyt l?htek?? kotiin!" T?m?n viimeisen lauseensa h?n sanoi iloisesti huudahtaen ja ilosta palavin silmin ojenti pitk?sormisen, laihan k?tens? hyv?stell?kseen, ja toivottaen terveytt? vastakin kykenem??n l?htem??n puristi l?mpim?sti Tapanin k?tt?. Samassa renki Aatekin alakartanosta ajaa hurahutti ja seisautti rekens? juuri porrasten eteen, jolloin Dampbell viimeiseksi sanakseen iloisesti huudahti: "Nyt ei muuta kuin suti puti tielle!"
Tapani juoksi nyt huoneestaan pienen laukkunsa kintasresut k?siins? ja juosten hypp?si rekeen, jolloin reki p??si irti ja Dampbellin iso musta t?ytt? kyyti? juosta r?hk?si kyl?lle viep?? kujaa, jonka ?inen tuisku oli t?ytt?nyt lumella ihan aitojen tasalle. Reki nyt vuoroin sinne, vuoroin t?nne nujerrellen kulki aivan lumen sis?ss?, jota viel? tuiskukin p?listi, jotta ei tahtonut saattaa hengitt??k??n sakeassa tuprussa.
Pitk?n tuokion per?st? kuitenkin tie johti korkean ja tuuhean pet?jik?n suojaan, jossa tuisku jyrisi vain puiden latvoissa.
Tapanista oli kaikki t?h?n asti ollut kuin hajanaista houreunta, jota voi n?hd? silloin kun p?? on jonkinlaisen aivokuumeen tapailemana. Nyt h?n v?hitellen tointui n?kem??n itse??n ja kohtaloaan ja huomasi olevansa kaulaa my?ten lumeen haudattuna. H?n pyysi Aatea pys?ytt?m??n hevosen ja tyhjent?m??n lunta v?hemm?ksi reest?. Nyt kallistettiin reki ja tyhjennettiin lumi, jota tehdess? Aate hammasta purren kiroili ja sadatteli, ett?: "T?ss? talossa sit? ei koskaan eik? mihink??n osata l?hte? muulloin kuin jumalattomalla ilmalla! Oli se kes?ll? tai talvella, kun milloin vaan syntyy paha ilma, niin kyll? tiet?? ett? nyt se on taas l?ht?p?iv?."
"Kyll? kai viime viikolla olisi ollut kauniitakin ilmoja tehd? t?m?kin matka, ja t?llaisilla matkatamineilla olisi minullekin ollut toista kun nyt", sanoi Tapani hieman harmissaan.
"Piruusissaanpa se teit?kin kiusasi, kun tiesi teill? olevan ik?v?n kotiinne. Oli sille meid?n timperille, joka uuteen talliin sillan niskoja laittaa, kertonut ett? h?n nyt kostaa sen, kun te ette olleet kev??ll? ruvenneet siihen uuteen navettaan vesikourun tekoon. Sill? p----ll? pit??kin aina olla yksi kiusattava. Silloin kun ei saa muita niin kiusaa omaa rouvaansa."
"Se rouva n?ytt?? niin kelpo ihmiselt?."
"Se on ihan ihmisten parhaita. Sill? saa rauhan, se ei ole kynsin hampain piikojensakaan kimpussa, kuten tuo ukko, joka kiert?? jokaista kuin piru pappia ja hakee nokkansa tiet? kuin sika p??st?kseen riihen eteen."
"No, miten ja mist? syyst? se rouvaansa on kiusaavinaan?"
"Syyt?k? se piru tarvitsee! Ihan ihto aikojaan kun juohtuu mieleen, niin y?kaudet passauttaa itse??n ja valvottaa rinnallaan siksi kun on nousun aika, jolloin rouvan t?ytyy tulla talousaskareihin. Silloin se paholainen itse rupeaa nukkua hahottamaan; sen ajan sit? sitten kaikki saa olla rauhassa."
Nyt oli reki saatu tyhj?ksi. Tapani k??riytyi hevosen loimeen, jonka Aate sattumalta oli pannut rekeen, ja kun ilo kotiin p??semisest? ja siit?, ett? vihdoinkin oli p??ssyt kiusaajasta, l?mmitti mielt?, niin tuisku ei tuntunut milt??n. Tuntui vaan somalta, kun tunsi reen olevan kiireess? kulussa ja jouduttavan kotiin p??s??.
* * * * *
Oli jo ilta pimenem?ss? melkein pimeimm?lleen ja tuisku jyrisi ensist? ankarammin, ett? nurkat vinkuivat ja viiri r?misi tangossaan ihan kuin tuskassa. Maria oli ilta-askareiltaan tultuaan riisunut kenk?ns? ja l?mmitteli jalkojaan iloisesti palavan takkavalkean ??ress?, hymyillen katsellen valkean toisella sivulla olevaa Hilmaa, joka kapaloi posliinip?ist? nukkeaan ja laulaa lirkitteli:
El? itke ilman syytt?, el? vaivatta valita...
Mutta t?h?np? katkesikin Hilman laulu, kun lumisena ja vilusta kontettuneena mies ty?ntyi huoneeseen. Hilman ja Marian silm?t terottuivat kiinte?sti tulijaan, mutta samassa Maria hypp?si pystyyn ja huudahti: "Is?!... No, tuiskuko sinut nyt lenn?tti siihen! En yritt?nyt tuntea, kun on niin parrottunut ja luminen kuin koira!... Ja niill? ketineill?k? sin? olet henkesi pit?nyt tuommoisessa ilmassa?"
"N?ill? kai sit? on tarettu", sanoi Tapani hieman v?risten, ja ensin tervehditty??n Mariata kiirehti tervehtim??n Hilmaa. Mutta t?m? n?hdess??n h?nen l?henev?n koppoi nukkensa syliins?, juostakseen piiloon. Kyyristyneen? loukkoon, naulassa riippuvain vaatteiden taakse, h?n Tapanin l?hestyess? rupesi h?t?isesti parkumaan: "El?, el?, el? tule!" ja sylin veti vaatteita itseens? niin lujaan kuin vaan taisi.
"Hilma rukka ei tunne en?? is??", sanoi ?iti ja kiirehti hyvittelem??n: "Is?h?n se on! Katsohan, enh?n min?k??n pelk??, t?m?h?n on is?, tullut nyt sielt? Lapista, josta on odotettu."
"Ei ole, ei ole", v?itti yh? Hilma, mutta ??ness? kuului kuitenkin, ett? kyll? h?n silloin jo tunsi, vaan ei viitsinyt sanoa.
Tapani j?tti nyt Hilman rauhaan ja istui keinutuoliinsa, miss? h?n, Marian keitt?ess? kahvia, kertoili kaikista matkansa tapahtumista. T?t? kuullessaan Hilma sormi suussa ja kainoudesta punastuksissaan hiipi Tapanin sel?n taakse, saadakseen tilaisuutta p??st? k?tt? antamaan is?lle. Sen huomattuaan Tapani huudahti: "No Hilma! Sin?h?n sit? olet kuitenkin se minun entinen Hilmani. Tuleppas syliini!... No mutta oletpa sin? kasvanut ja lihonut, olet raskas kuin mik?kin jysky... No, joko sin? nyt tunnet minut?"
"Jo."
"Mutta mink?t?hden sin? et ?sken tuntenut?"
"Kun oli tuo parta", sanoi Hilma, sormeaan suussaan yh? py?ritellen, ja kirkkailla silmill??n vilkasi is?ns? partaan.
"Pit?isik? se ottaa pois t?m? parta?"
"Pit?isi."
"Mink?t?hden?"
"Kun on niin ruma."
"Ovatko ne kaikki partamiehet rumia?"
"Ovat."
"Mutta mitenk?s se sinun lehm?si, Muutikkisi, jaksaa? Onko sill? h?nt? alasp?in?"
"On."
"Onkos sulla monta lammasta?"
"Minulla on yksi ja ?itill? kolme."
"P?ssik? se on sinun lampaasi?"
"Ei ole. Se minua pelottaa kun se aina uhkaa pukata, kun min? karsina-aidan raosta pit?en omalle piitilleni leip?? antaisin."
"Se uhkaa sent?hden pukata kun sin? et h?nelle anna leip??."
"H?nelle antaa ?iti", sanoi Hilma ja painoi p??t??n is?n rintaa vasten lujempaan, ik??nkuin lopettaakseen is?n kyselyn. Maria sen n?hty??n sanoi: "Taitaa se nyt sent??n tuntua Hilmasta somalle oleminen is?n syliss?. On sill? ollutkin jo monta ik?v??. Syksykes?ll? jo usein ihan itsest??n m?ll?hti itkem??n, kun ei tule se is?... Mutta ei nyt is? en?? l?htenek??n eik? j?tt?ne meit? niin kauvaksi yksin?mme."
"En l?hdek??n en??."
"Aivanko totta?"
"Kyll? se on juuri totta."
Tapanin sanoissa kuului luja p??tt?v?isyys. Sen kuullessaan Hilma nyhj?ytti ruumistaan yh?kin lujempaan is?ns? rintaa vasten, ja ilosta hytk?hti Mariankin syd?n ja kirkkaat kyyneleet vier?htiv?t poskip?ille.

End of the Project Gutenberg EBook of Korpelan sepp?, by Heikki Meril?inen
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KORPELAN SEPP? ***
***** This file should be named 16582-8.txt or 16582-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/1/6/5/8/16582/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at <http://gutenberg.net/>/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY
- You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org
For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf.org
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.net
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
*** END: FULL LICENSE ***

Korpelan sepp?
from http://www.dertz.in/